Kategoriat
Yleinen

Hallitus on kääntänyt selkänsä Itä- ja Pohjois-Suomelle

Pidin maaliskuun lopussa eduskunnassa vasemmistoliiton ryhmäpuheen aluepolitiikasta välikysymyskeskustelussa. Koko puheeni on luettavissa alla.

Suomi jakautuu hyvinvoinnissa itä-länsi-akselilla.

Itä-Suomi voi pahoin monella eri mittarilla ja myös ylisukupolvinen huono-osaisuus näkyy vahvasti. Niin lasten kuin aikuistenkin mielenterveysongelmat ovat Itä-Suomessa yleisempiä kuin muualla Suomessa. Pisa-tuloksissa erityisesti Itä-Suomen syrjäseutujen pojat nousevat yhtenä huolenaiheena esiin.

Itä- ja Pohjois-Suomea ei tule jättää oman onnensa nojaan tai eristää heikkojen liikenneyhteyksien päähän muusta Suomesta.

Hallitus on kuitenkin valinnut toisenlaisen tien ja päättänyt kääntää selkänsä Itä- ja Pohjois-Suomelle saksia ja leikkuulautoja heilutellen.

Itä- ja pohjoissuomalaisuuden ei tarvitse olla mikään kurjuuskertomus rikkinäisistä ladonovista ja kuoppaisista teistä, vaan nämä alueet ovat täynnä esimerkiksi omaperäistä kulttuuria, elinvoimaisia yrityksiä sekä aktiivisia ihmisiä, joilla on tälle maalle paljon annettavaa.

Aikanaan menestyksekäs Pohjois-Karjala-projekti paransi sydänterveyttä ensin Pohjois-Karjalassa ja myöhemmin koko maassa.

Nyt Itä- ja Pohjois-Suomeen tarvittaisiin samanlaista uutta alueellista projektia, jossa keskityttäisiin erityisesti mielenterveysongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen.

Puhe kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies,

Tavoitteenamme vasemmistossa on:

Pohjoisesta etelään, idästä länteen elinvoimainen, arvostettu ja luottamuksella johdettu maa.

Jossa jokainen ihminen tuntee olevansa arvokas osa yhteisöä.

Maa, joka on kokonaisuutena kehitettäessä huoltovarmuudessaan vahva ja henkisessäkin kriisinkestävyydessään kykenevä selviytymään kaikista ajoista, yhdessä.

Mutta katsotaanpa Orpon ja Purran politiikkaa:

niitä valintoja, joita istuva hallitus tekee yhteisten arvojen, yhteisen sopimisen kulttuurin, alueiden yhtenäisyyden ja huoltovarmuuden turvaamisen osalta. Voimme todeta, ettei hyvältä näytä.

Hyvinvointialueet on jätetty selviytymään oman onnensa nojaan ja leikkuri niittää lähipalveluita kovaa tahtia. Sairastaminen muuttuu kalliimmaksi. Sosiaaliturvaleikkaukset iskevät pahasti esimerkiksi heihin, jotka eivät syrjäisellä seudulla saa asuntoaan kaupaksi ja menettävät nyt asumistukensa. Nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä palveluista leikataan ja lapsiperheköyhyyttä lisätään.

Arvoisa puhemies,

Itä-Suomi voi pahoin monella eri mittarilla ja myös ylisukupolvinen huono-osaisuus näkyy vahvasti. Suomi jakautuu hyvinvoinnissa itä-länsi-akselilla.  Jo elinajanodotteessa on eroja sen mukaan, syntyykö vauva Joensuussa vai Vaasassa.

Niin lasten kuin aikuistenkin mielenterveysongelmat ovat Itä-Suomessa yleisempiä kuin muualla Suomessa. Pisa-tuloksissa erityisesti Itä-Suomen syrjäseutujen pojat nousevat yhtenä huolenaiheena esiin.

Tutkimukset osoittavat, että maaseutu voi kyllä tarjota pojille mahdollisuuden elää hyvää ja mielekästä elämää, kunhan esimerkiksi koulutuspaikat löytyvät läheltä ja kunhan oppimisen tuki on kunnossa.

Arvoisa puhemies!

Itäsuomalaisuuden ei tarvitse olla mikään kurjuuskertomus rikkinäisistä ladonovista ja kuoppaisista teistä. Itäinen Suomi on täynnä esimerkiksi omaperäistä kulttuuria, elinvoimaisia yrityksiä sekä aktiivisia ihmisiä, joilla on tälle maalle paljon annettavaa.  Näitä alueita ei tule jättää oman onnensa nojaan tai eristää heikkojen liikenneyhteyksien päähän muusta Suomesta.

Aikanaan menestyksekäs Pohjois-Karjala-projekti paransi sydänterveyttä ensin Pohjois-Karjalassa ja myöhemmin koko maassa.

Nyt Itä- ja Pohjois-Suomeen tarvittaisiin samanlaista uutta alueellista projektia, jossa keskityttäisiin erityisesti mielenterveysongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen.

Hallitus on kuitenkin valinnut toisenlaisen tien ja päättänyt kääntää selkänsä Itä- ja Pohjois-Suomelle saksia ja leikkuulautoja heilutellen.

Arvoisa Puhemies!

Alueiden kehityksen kääntäminen edellyttää alueellisten toimijoiden ja valtionhallinnon vahvaa yhteistyötä. Julkista rahaa tarvitaan esimerkiksi peruspalveluihin, liikenneväyliin, energiaverkkoihin, teollisuuden kestävään rakennemuutokseen ja koulutukseen kohdistuviin investointeihin. Tuotekehityksen ja jatkojalostuksen edistämisen on oltava paketissa mukana, ettei maakunnista tule vain raaka-aineaittoja rahan ja työpaikkojen mennessä toisaalle.

On myös huolehdittava siitä, että ihmisten tulot riittävät elämiseen. Viime vuosina esimerkiksi ruoka ja energia kallistuivat rajusti ja ostovoima heikentyi, mikä vaikeutti useiden kotitalouksien toimeentuloa. Itä- ja Pohjois-Suomessakin moni pienituloinen omakotiasuja on vieläkin kohtuuttoman kalliin sähkösopimuksen vankina, eikä hallitus ole edelleenkään ole tehnyt mitään heidän asemansa helpottamiseen. Heidän tukiaan se on kyllä leikannut.

Arvoisa puhemies,

Teen seuraavan epäluottamusehdotuksen:

Se, ettei anneta ongelmien kasaantua ja eriarvoisuuden kasvaa myöskään alueellisesti, maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Hallitus kuitenkin toimii päinvastoin.

Koska hallitus on hylännyt Itä- ja Pohjois-Suomen ja pahentaa myös alueellista eriarvoisuutta politiikallaan, ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.


Kategoriat
Yleinen

Kelan mielivaltainen tulkkauslinjaus uhkaa vammaisten oikeuksia

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen Kelan tulkkauspalveluja koskevasta linjauksesta.

Kela on yllättäen ilmoittanut, että se rajaa ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen järjestämänsä vammaisten tulkkauspalvelun ulkopuolelle. Linjaus on jo aiheuttanut kohtuuttomia tilanteita palveluiden käyttäjille. Kysyn, miten hallitus aikoo varmistaa, että vammaisten oikeus yksilöllisten tarpeiden mukaiseen tulkkaukseen turvataan.

Kelan linjaus sotii pahasti oikeustajuani vastaan. Viranomaisen tulisi kaikin keinoin edistää vammaisten henkilöiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä noudattaa hyvää hallintotapaa. Nyt tässä mennään pahasti metsään.

Asiakas- ja vammaisjärjestöt kertovat saaneensa useita yhteydenottoja, joissa ihmetellään, miksi Kela kieltäytyy järjestämästä aiemmin normaalisti toiminutta tulkkausta. Kela on järjestöjen mukaan kieltäytynyt uuden linjauksen mukaisesti järjestämästä tulkkausta asiakkaan tarpeisiin jo ennen tiedottamista käytäntöjen muuttumisesta.

Ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen rajaaminen palvelun ulkopuolelle on vastoin tulkkauspalvelulain henkeä ja lainsäätäjän tarkoitusta. Sille ei löydy perustetta laista, lain esitöistä tai oikeuskäytännöstä.

Viranomaista sitovat tulkkauspalvelulain lisäksi perustuslain säännökset yhdenvertaisuudesta, riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista ja vammaisten kielellisistä oikeuksista. Viranomaisella on velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Vammaisten yhdenvertaista pääsyä tiedonsaantiin koskevat myös YK:n vammaissopimuksen velvoitteet sekä yhdenvertaisuuslain velvoitteet yksilön tarpeisiin vastaavien kohtuullisten mukautusten tekemisestä, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää palveluita. Kelaa sitovat myös hallintolakiin kirjatut hyvän hallinnon periaatteet.

Tulkkauspalveluita käyttävät kuurot, kuurosokeat, huonokuuloiset ja puhevammaiset. Erityisesti kuurosokeiden ja puhevammaisten tiedonsaanti on riippuvaista siitä, että he saavat tulkkausta. Esimerkiksi podcastit ja opetusvideot ovat tärkeä osa nykypäiväistä tiedonsaantia ja opiskelua.

Kuuro lapsi on voinut käyttää tulkkauspalvelua katsoakseen suomenkielisiä lastenohjelmia. Tulkkia on voinut käyttää myös elokuvateatterissa, opiskeluun verkkokursseilla tai työnantajan järjestämien webinaaritallenteiden tai video-ohjeiden käyttöön. Kaikki tämä ollaan nyt kieltämässä.

Kelan absurdi linjaus vaarantaa myös käynnissä olevan kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessin uskottavuuden. Byrokraattinen tulkinta ei huomioi viranomaisen velvollisuutta edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Perus- ja ihmisoikeusmyönteisen ja ajassa elävän laintulkinnan valossa on selvää, että ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen pitäisi kuulua lain soveltamisalaan.

Kategoriat
Yleinen

Purran sakset hävittävät lähipalveluita

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen hyvinvointialueiden rahoituksesta. Valtioneuvosto ja valtiovarainministeriö edellyttävät hyvinvointialueilta perusteettoman kovia ja vanhentuneisiin laskelmiin perustuvia säästötoimia lainanottovaltuuksien saamiseksi. 

Purran sakset hävittävät nyt lähipalveluita sellaisella tahdilla, jota rahoituslaki ei edes todellisuudessa edellyttäisi. Hallituksen tulisi välittömästi kohtuullistaa kriteereitä, joilla välttämättömiä lainanottovaltuuksia myönnetään alueille.

Valtiovarainministeriö on edellyttänyt hyvinvointialueilta sääästösuunnitelmia perustuen lokakuussa 2023 tehtyihin laskelmiin, joissa vuosille 2025 ja 2026 tuleva jälkikäteistarkistus on arvioitu merkittävästi alakanttiin. Tämä johtuu siitä, että jälkirahoitukseen vaikuttava vuoden 2023 alijäämä on tuolloin arvioitu jopa kaksinkertaisesti nykyistä arviota pienemmäksi.

Näyttää siltä, että hyvinvointialueet pystyisivät tasapainottamaan taloutensa vuoteen 2026 mennessä selvästi maltillisemmilla toimilla, kuin mitä hallitus nyt edellyttää. Tämä mahdollistaisi sen, että palveluita voitaisiin aidosti kehittää, eikä ajaa alas. Hallituksen pitäisi nyt toimia, sillä kyse on ihmisten terveydestä ja hengestä.

Hyvinvointialueiden ennustettua suurempi alijäämä vuodelle 2023 johtuu pitkälti alueiden omista toimista riippumattomista syistä, kuten yleisen kustannustason noususta sekä sote- ja kunta-alan välttämättömästä palkkaratkaisusta. Hallituksella ei näytä olevan realistista tilannekuvaa siitä, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä tapahtuu.

Vastuunkantamisen sijasta hallitus keskittyy syyttämään sote-uudistusta sellaisista ongelmista, joilla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä uudistuksen kanssa. Samat ongelmat olisivat tulleet vielä rajummin vastaan myös vanhassa kuntapohjaisessa järjestelmässä, ja nyt näiden ongelmien korjaamiseksi tarvitaan toimia.

Kategoriat
Yleinen

Oikeistohallituksen työelämäheikennykset ovat kylmää valtapolitiikkaa

Moni suomalainen puoluekannasta riippumatta ihmettelee, miksi Orpon hallitus haluaa painostaa työntekijöitä kipeänä töihin sairaussakolla, tai miksi aikuiskoulutustuki ollaan lakkauttamassa aikana, jolloin mahdollisuus kehittää omaa osaamista on tärkeämpää kuin koskaan. Kuitenkin yksittäisiä heikennyksiä vähemmälle huomiolle on jäänyt systeemitason muutos, jota hallitus ajaa työmarkkinoille. Tavoitteena on siirtää valtaa entistä enemmän työnantajille ja samalla heikentää työntekijöiden asemaa.

Paikallisen sopimisen laajennukset voivat viedä pahimmillaan jopa tuhat euroa kuukaudessa työntekijän palkasta, kun työehdoista heikommin sopiminen mahdollistetaan luottamusmiesjärjestelmän ohi. Tämä tulee lisäämään etenkin ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä, mikä on jo nykyisin vakava ongelma. Yhtäkkiä perussuomalaisetkin ovat rakentamassa Suomeen kahden kerroksen työmarkkinoita ja kutsuvat ”mafiaksi” järjestäytyneitä työntekijöitä vain, koska he käyttävät lakko-oikeutta. Oikeutta, jota perussuomalaiset vielä eduskuntavaalien alla lupasivat puolustaa. 

Uudistukset antavat etulyöntiaseman järjestäytymättömille yrityksille, mikä uhkaa johtaa palkkojen laskemiseen ja työehtosopimuksien yleissitovuuden purkautumiseen jo lähitulevaisuudessa. Ilman yleissitovuutta työntekijät menettäisivät palkkojen yleiskorotukset, lomarahat sekä nykymuotoiset ylityökorvaukset ja sairausajan palkan, joita laki ei suojaa työehtosopimuksia vastaavalla tavalla.

Samaan aikaan niin sanotulla vientimallilla ollaan käytännössä asettamassa palkankorotuskatto naisvaltaisille ja matalasti palkatuille aloille. Naisvaltaiset alat ollaan sysäämässä pysyvään palkkakuoppaan ja julkisten palveluiden kriisiä aiotaan pahentaa entisestään.

Vaalipuheiden ja todellisen politiikan välinen ristiriita on se syy, miksi palkansaajat joutuvat puolustamaan työehtojaan ja oikeuksiaan nyt lakkojen kautta. Kaikissa kyselytutkimuksissa kansalaisten enemmistö on vastustanut hallituksen työelämäheikennyksiä ja tukenut ay-liikkeen työtaistelutoimia.

Oikeistohallituksen tekemiä heikennyksiä on perusteltu työllisyydellä ja velkaantumisella, vaikka yhdellekään työlainsäädäntömuutoksista ei ole kyetty osoittamaan merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen tai julkiseen talouteen. Tämä osoittaa, että kyse on ennen kaikkea ideologisesta politiikasta, jota ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Nyt olisi korkea aika ottaa aikalisä ja palata sopimisen tielle.

Kolumni ilmestyi Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 13.3.2024

Kategoriat
Yleinen

Suomeen muuttavien pankkipalveluissa on kohtuuttomia viiveitä

Pankkien on tarjottava peruspankkipalveluja kaikille laillisesti ETA-valtiossa asuville kuluttaja-asiakkaille. Kokemusten ja selvitysten mukaan erityisesti Suomeen muuttavien pankkipalveluiden saamisessa on kuitenkin suuria haasteita. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa vaadin hallitukselta toimia peruspankkipalveluiden saatavuuden parantamiseksi. Koko kirjallinen kysymys on luettavissa alla ja eduskunnan nettisivuilla. Eduskunnan nettisivuille tulee myös myöhemmin ministerin vastaus kysymykseeni.

Tilanne on kohtuuton Suomeen muuttaville. Asioiden hoitaminen Suomessa ilman verkkopankkitunnuksia on käytännössä mahdotonta. Pankkipalveluiden rajaamisessa on kyse paitsi peruspalveluiden, myös osallistumisoikeuden rajoittamisesta. 

Peruspankkipalveluihin kuuluvat muun muassa perusmaksutili, sen maksukortti ja verkkopankkitunnukset. Finanssivalvonnan selvitys viime vuodelta paljastaa, että pankit ilmoittavat arvioivansa peruspankkipalveluiden tarjoamisen edellytyksiä eri tavoin.

Selvitysten ja kokemusten mukaan pankkien käytännöt vaihtelevat suuresti. Ulkomaalainen pankkitilin avaaja ei voi tietää millä kielillä saa palvelua, mitä dokumentteja peruspankkipalveluiden saamiseksi vaaditaan, kauan peruspankkipalveluiden saaminen kestää tai saako palveluita lainkaan. 

Tyypillinen viivästyminen aiheutuu esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakkaalla ei ole pankin itsensä määrittelemää hyväksyttävää henkilöllisyyden todentamisasiakirjaa. Pankkien vaatimukset ovat vaihtelevia ja usein tarpeettoman tiukkoja.

Osoitus turvapaikan tai tilapäisen suojelun hakemisesta tai vireillä oleva muu oleskelulupahakemus pitäisi riittää todistamaan, että henkilö asuu laillisesti ETA-maassa. Henkilöllisyyden todistamiseen on ehdotettu esimerkiksi kaikista turvapaikanhakijoista otettuja biometrisiä tunnisteita. Vain vahva sähköinen tunnistusväline vaatii suomalaisen henkilötunnuksen.

Ongelmat peruspankkipalveluiden saatavuudessa koskevat tietysti myös muuten heikommassa asemassa olevia, esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, vammaisia ja ikääntyneitä suomalaisia. Hallituksen tulisi selvittää tarvittavat lainsäädännölliset ja muut keinot pankkiasioinnin sujuvuuden parantamiseksi. 

Jättämäni kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

Kirjallinen kysymys peruspankkipalveluiden saatavuudesta

Eduskunnan puhemiehelle

Ulkomaalaisten asiakkaiden kokemusten mukaan heidän saamansa pankkipalvelut eivät Suomessa toimi tai toimivat kohtuuttomalla viiveellä. Viiveitä ja vaikeuksia on jo pankkitilin avaamisessa, mutta myös verkkopankkitunnusten käyttöönottamisessa. Samaan ovat kiinnittäneet huomiota muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriö, Yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä Finanssivalvonta.

Pankkipalveluiden rajaamisella rajoitetaan paitsi peruspalveluita, myös henkilöiden osallistumisoikeutta. Pankkien sähköinen tunnistautuminen on yleisin tunnistautumisväline muissakin kuin pankkipalveluissa. Ilman pankkitiliä ja verkkopankkitunnuksia asioiden hoitaminen Suomessa on käytännössä mahdotonta, totesi esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriö taustapaperissaan hallitusneuvotteluiden alla. Lainsäädännöstä huolimatta tunnistautuminen pankkipalveluihin ei edelleenkään ole kaikille mahdollista.

Edellisellä hallituskaudella tilannetta selvitettiin Valtiovarainministeriön ja pankkien valvonnasta vastaavan Finanssivalvonnan kanssa. Finanssivalvonta laati pankkipalveluiden rajoittamista koskevan teema-arvion, jonka osana tarkasteltiin myös pankkipalveluiden tarjoamista erilaisille Suomeen muuttaville ulkomaalaisten ryhmille. Selvityksen mukaan perusmaksutili ja siihen liittyvät vähimmäispalvelut ovat pääosin saatavilla, mutta palvelujen saatavuus usein viivästyy. Syiksi ehdotettiin muun muassa konttoriasioinnin pitkiä odotusaikoja tai epäselvyyksiä ja asiakkaiden heikkoa tiedonsaantia. Lakisääteinen 10 pankkipäivän enimmäiskäsittelyaika lasketaan vasta siitä ajankohdasta, kun pankki on vastaanottanut täydellisen hakemuksen. Kaikki viivästykset ja epäselvyydet vaaditussa dokumentaatiossa pidentävät todellista käsittelyaikaa. Käsittelyaikojen valvontaa ei tehdä välttämättä lainkaan. 

Pankeille antamissaan toimenpidesuosituksissa Finanssivalvonta korosti, että suomalainen henkilötunnus ei voi olla peruspankkipalveluiden edellytys. Luottolain mukaan pankkien on tarjottava peruspankkipalveluja yhdenvertaisesti asiakkaille, jotka asuvat laillisesti ETA-valtiossa. Kun nyt käytännöt vaihtelevat ja useat pankit edellyttävät esimerkiksi hyväksyttyä oleskelulupaa, tulisi Finanssivalvonnan mukaan osoitus turvapaikan tai tilapäisen suojelun hakemisesta tai vireillä oleva muu oleskelulupahakemus riittää todistamaan laillinen asuminen ETA-maassa. Niissäkin tapauksissa, joissa Suomeen muuttavan asumista ETA-maassa ei voida vielä todistaa, tulisi pankin oman harkintansa perusteella avata asiakkaalle pankkipalvelut, mikäli asiakkaan henkilöllisyys on selvillä ja muut rahanpesun estämistä koskevan sääntelyn velvoitteet pystytään täyttämään. Pankkien olisi lisäksi syytä seurata käsittelyaikojensa toteutumista ja tarjota asiakkaille kattavammin tietoa peruspankkipalveluihin liittyvistä käytännöistä. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan pankkien käytäntö noudattaa varsin tiukkoja linjauksia liittyen henkilön tunnistamiseen tuottaa ongelmia etenkin turvapaikanhakijoille, joilla ei usein ole realistista mahdollisuuttakaan esittää luotettavaa matkustusasiakirjaa. Turvapaikkaprosessi voi kestää jopa vuosia, jolloin henkilöt eivät saata odotusaikana saada edes perusmaksutiliä. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi silloin, kun henkilö on työssä ja palkanmaksu edellyttäisi pankkitiliä.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan verkkopankkitunnusten puuttuminen aiheuttaa eriarvoistavaa kohtelua ja hankaloittaa ulkomaalaisten Suomeen kotoutumista. Viime vuonna antamassaan lausunnossa valtuutettu huomauttaa, että sen käsityksen mukaan ei ole syytä sille, miksi esimerkiksi kaikista turvapaikanhakijoista otettuja biometrisiä tunnisteita ei voisi pitää riittävänä todennuksena henkilöllisyydestä pankkipalveluasiakkuutta avattaessa.

Haasteet pankkipalveluiden saavutettavuudessa ovat merkittävä este myös kansainvälisten osaajien houkuttelulle Suomeen. Esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriö on todennut, että kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi ja heidän Suomeen asettumisen helpottamiseksi keskeisten pankkipalveluiden tulisi olla helposti saatavissa. Korkeakoulut ovat raportoineet ulkomaisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilöstön pankkiasioinnin haasteista.

Pankkien harmaan talouden vastaisten riskinhallinnan toimien on oltava oikeasuhtaisia, ennustettavia ja läpinäkyviä. Nyt käytännöt palveluiden tarjoamisessa vaihtelevat merkittävästi pankeittain. Ulkomaalainen pankkitilin avaaja ei voi tietää millä kielillä saa palvelua, mitä dokumentteja peruspankkipalveluiden saamiseksi vaaditaan, kauan peruspankkipalveluiden saaminen kestää tai saako palveluita lainkaan. 

Peruspankkipalveluiden saatavuuden ongelmat koskevat tietysti myös esimerkiksi syrjäytyneitä, vammaisia ja ikääntyneitä suomalaisia. Pankkien aukioloajat, esteellisyys ja käytännöt ovat monelle palveluiden saamisen este. Arviolta yli miljoonalta suomalaiselta puuttuu voimassa oleva henkilöllisyystodistus, joka vaaditaan verkkopankkitunnuksien saamiseksi. 

Tarvittavat lainsäädännölliset ja muut keinot pankkiasioinnin sujuvuuden parantamiseksi tulisi selvittää.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on kohtuullinen kokonaisaika peruspankkipalveluiden odottamiselle?

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ulkomaalaisten asiakkaiden ja muiden ryhmien peruspankkipalveluiden saatavuuden ja sujuvuuden parantamiseksi?

Miten pankkien harmaan talouden vastaisten riskinhallinnan toimien oikeasuhtaisuutta, ennustettavuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan parantaa? 

Helsingissä 8.3.2024

Laura Meriluoto [vas]

Kategoriat
Yleinen

Israelia tulisi painostaa tulitaukoon taloudellisilla pakotteilla

Katson, että nyt tarvitaan poliittisia toimia pysyvän tulitauon aikaansaamiseksi Gazaan ja Israelin maahyökkäyksen estämiseksi Rafahiin. Puhuin Katseet Rafahiin! -mielenosoituksessa Kuopion torilla 2. maaliskuuta 2024. Koko puheeni on luettavissa alla.

Israelia tulisi painostaa tulitaukoon asettamalla sille sanktioita ja taloudellisia pakotteita. Myös Suomen asekauppaa Israelin kanssa on viimeistään nyt arvioitava uudelleen.

Vasemmistoliitto teki jo syksyllä hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten Suomi edistää tulitaukoa Gazaan. Lisäksi vasemmistoliiton kansanedustajat ovat kysyneet Suomen puolustusyhteistyöstä Israelin kanssa.

Helmikuussa kysyimme hallitukselta, milloin ja millä ehdoilla Suomi palauttaa tukensa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle.

Lainasin puheessaani YK:n pääsihteeri António Guterresia, joka on kuvaillut Gazaa “lasten hautausmaaksi”. Siviiliuhrien määrä on valtava ja kasvaa koko ajan. Noin 70 prosenttia kuolleista on naisia ja lapsia.

Mikään ei oikeuta tätä meneillään olevaa tuhoa. Hirmutekoihin vastaaminen moninkertaisilla hirmuteoilla ruokkii väkivallan ja koston kierrettä. Kansainvälinen yhteisö on tähän saakka epäonnistunut tuon kierteen katkaisemisessa, mutta toivoa ei saa menettää.

Olen huolissani myös siitä, minkälainen tulevaisuus odottaa eloon jääviä lapsia, jotka ovat nähneet ja kokeneet tämän kaiken.

Gazalaiset lapset, kuten kaikki muutkin, ansaitsevat rauhaa. Meillä suomalaisilla on kokemusta siitä, millaiset ylisukupolviset traumat sota aiheuttaa. Tiedämme jo nyt, että näiden hyökkäysten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Me vasemmistoliitossa jatkamme tinkimättömästi työtä rauhan eteen.


Puheeni mielenosoituksessa 2.3.2024

Hyvät kuulijat,

Sitä, mitä Gazassa tällä hetkellä tapahtuu, on vaikeaa kuvailla sanoin. On mahdotonta kuvitella, miltä tuntuu elää pommitusten keskellä vailla ruokaa, juomavettä, lääkkeitä, suojaa ja mahdollisuutta paeta. Miltä tuntuu pelätä oman ja perheenjäsentensä hengen puolesta. Miltä tuntuu syödä nälkään eläinten rehua, juoda janoon suolavettä tai pelätä ammutuksi tulemista, kun hakee perheelleen ruoka-apua.

YK:n pääsihteeri António Guterres on sanonut, että Gazasta on tullut “lasten hautausmaa”. Siviiliuhrien määrä on valtava ja kasvaa koko ajan. Jo yli 28 000 palestiinalaista on kuollut Israelin sotatoimien seurauksena, ja heistä noin 70 prosenttia on naisia ja lapsia.

Millainen tulevaisuus on niillä eloon jäävillä lapsilla, jotka ovat nähneet ja kokeneet tämän kaiken? Siis niillä lapsilla, jolla ei ole osaa eikä arpaa tässä vuosikymmeniä jatkuneessa konfliktissa? Meillä suomalaisilla on kokemusta siitä, millaiset ylisukupolviset traumat sota aiheuttaa. Tiedämme jo nyt, että näiden hyökkäysten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Yksikin siviiliuhri, yksikin kauhusta tärisevä lapsi on liikaa.

Hyvät kuulijat,

YK:n alainen kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on todennut, että kansanmurhan riski Gazassa on todellinen, ja myös velvoittanut Israelia ryhtymään toimenpiteisiin kansanmurhan estämiseksi.

Lisäksi tuomioistuin määräsi Israelin huolehtimaan siviilien suojelemisesta ja varmistamaan humanitaarisen avun perillepääsyn. Näyttää kuitenkin siltä, että Israel ei aio noudattaa tuomioistuimen määräyksiä.

Päätös asettaa myös muille YK:n joukkotuhontaa koskevan yleissopimuksen osapuolille velvollisuuden estää ja olla tukematta mahdollista kansanmurhaa. Tämä koskee siis myös Suomea.

Käsittämätöntä on se, että tämä päätös ei ole johtanut minkäänlaisiin muutoksiin useimpien maiden politiikassa Israelia kohtaan – ei myöskään Suomen.

Sen sijaan Israel on tehnyt ilmaiskuja Gazan eteläosassa sijaitsevaan Rafahiin, jonne arviolta yli 1,5 miljoonaa siviiliä on paennut sotatoimia. Israel myös suunnittelee alueelle laajaa maahyökkäystä, vaikka siviileillä ei ole mahdollisuutta paeta Rafahista minnekään.

Gazalaiset ovat paenneet juuri Rafahiin, koska sodan alussa Israel itse kehotti heitä evakuoitumaan sinne. Rafah on myös yksi viimeisistä Gazan alueista, jossa sairaalat, vesi- ja saniteettitilat toimivat vielä jonkin verran. Lisäksi suurin osa humanitaarisesta avusta kulkee Rafahin raja-aseman kautta.

Israelin hyökkäys Rafahiin on estettävä, sillä siitä seuraisi todennäköisesti tämän sodan tappavin ja tuhoisin konflikti.

Hyvät kuulijat,

On todella kohtuutonta, että Suomi ja monet muut maat ovat tässä katastrofaalisessa tilanteessa jäädyttäneet tukensa alueen tärkeimmältä avustusjärjestöltä UNRWA:lta järjestön muutamien työntekijöiden terrorismikytkösepäilyjen takia. 

UNRWA:n rooli Gazan humanitaarisen kriisin hätäavussa on todella keskeinen, sillä se on käytännössä ainoa alueella toimiva humanitaarinen järjestö, joka pystyy tarjoamaan laajamittaista apua alueella. Yli kahden miljoonan hädänalaisen palestiinalaisen kollektiivinen rankaiseminen muutaman ihmisen epäiltyjen rikosten vuoksi on kohtuutonta. Epäillyt kytkökset on tietenkin tutkittava, ja YK ryhtyikin välittömästi toimiin näiden kytköksistä epäiltyjen työntekijöiden suhteen.

YK:n pääsihteeri António Guterres on vedonnut maailman maihin, jotta ne jatkaisivat kriittisen tärkeää tukeaan, jota ilman UNRWA:n toimintaa joudutaan mahdollisesti jo pian ajamaan alas.

Hyvät kuulijat,

Nyt tarvitaan konkreettisia poliittisia toimia pysyvän tulitauon aikaansaamiseksi Gazaan ja Israelin maahyökkäyksen estämiseksi Rafahiin. 

Israelia tulisi painostaa tulitaukoon asettamalla sille sanktioita ja taloudellisia pakotteita. Myös Suomen viime vuosina tiivistynyttä asekauppaa Israelin kanssa on viimeistään nyt arvioitava uudelleen paitsi moraalisesta ja kansainvälispoliittisesta näkökulmasta myös kansainvälisen oikeuden kannalta. 

Olemme vasemmistoliitossa jättäneet syksyllä hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, että Suomen on edistettävä tulitaukoa Gazaan ja kysyneet esimerkiksi Suomen puolustusyhteistyöstä Israelin kanssa. Olemme helmikuussa kysyneet hallitukselta myös siitä, milloin ja millä ehdoilla Suomi palauttaa tukensa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle. 

Hyvät kuulijat,

Mikään ei oikeuta tätä meneillään olevaa tuhoa. Lasten ja muiden siviilien hätä on asia, jonka edessä emme saa ummistaa silmiämme, eikä tuo hätä lopu ilman tulitaukoa ja pysyvää rauhaa. Hirmutekoihin vastaaminen moninkertaisilla hirmuteoilla ruokkii sitä väkivallan ja koston kierrettä, jonka olemme nähneet jatkuvan jo aivan liian kauan. Kansainvälinen yhteisö on tähän saakka epäonnistunut tuon kierteen katkaisemisessa, mutta toivoa ei saa menettää. 

Gazalaiset lapset, kuten kaikki muutkin, ansaitsevat rauhan, ja siksi me olemme täällä tänään. Me vasemmistoliitossa jatkamme tinkimättömästi työtä rauhan eteen.


Kategoriat
Yleinen

Lastensuojelu ei voi jatkuvasti paikata muiden palveluiden ongelmia

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen lastensuojelulain uudistamisesta.

Hallitus on luvannut uudistaa lastensuojelulainsäädännön. On
kuitenkin epäselvää, miten ja millä aikataululla uudistus toteutetaan, joten kysyn tätä kirjallisessa kysymyksessäni.

Lastensuojelun ongelmat johtuvat suurelta osin kuormituksesta, joka on seurausta muiden palveluiden pettämisestä. Monet sijoitetut, varsinkin teini-ikäiset, lapset tarvitsisivat joko mielenterveys- tai
päihdepalveluja tai molempia. Osa tarvitsisi näitä palveluita lastensuojelun lisäksi, osa sen sijasta.

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet ja ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa. Näistä 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut noin 30 vuotta. Kun vuonna 1990 sijoitettuna oli noin 6000 lasta ja nuorta, heitä oli vuonna 2020 noin 16 500. Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti.

Lasten määrän kasvu sijaishuollossa voi johtua toki osittain siitäkin, että tunnistamme lasten ja perheiden ongelmia entistä paremmin, mutta monet asiantuntijat pitävät tätä ennen kaikkea merkkinä
muiden palveluiden heikkoudesta. Tarvitsemme enemmän erityisesti teini-ikäisten lasten perheille tukea.

Lastensuojelun iso ongelma on resurssipula, mikä näkyy myös lastensuojelun piirissä olevien lasten arjessa. Resurssipula aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön suurta vaihtuvuutta ja kohtuutonta kuormitusta, riittämättömiä palveluita ja tiedonkulun ongelmia. Myös lastensuojelun valvontaan ja ohjaukseen
tarvitaan nykyistä selkeämmät kanavat. Lisäksi lasten ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksia pitää
vahvistaa sijaishuollon aikana.

Lastensuojelun roolia osana muuta palvelujärjestelmää tulee kirkastaa, jotta se voi paremmin keskittyä omaan tehtäväänsä. Lapsen oikeuksien asiantuntijoiden mukaan moneen kertaan muutettu ja tämän takia hajanainen ja vaikeaselkoinen lastensuojelulaki tarvitsee kokonaisuudistuksen. Sen valmistelu
aloitettiinkin viime hallituskaudella. Miten nykyinen hallitus aikoo vastata tähän tarpeeseen?

Tässä koko kirjallinen kysymys:

KIRJALLINEN KYSYMYS

LASTENSUOJELULAIN UUDISTAMISESTA       

Eduskunnan puhemiehelle

Petteri Orpon hallitusohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi on kirjaus, jonka mukaan hallitus uudistaa lastensuojelulainsäädännön. Kirjauksen mukaan uudistuksessa varmistetaan lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen rajoitustoimien käytön edellytyksiä selkeyttämällä. Hallitusohjelman mukaan lastensuojeluviranomaisilla ja sijaishuoltoyksiköillä on oltava aidot mahdollisuudet ja riittävät toimivaltuudet tehdä työtään. Hallitus lupaa edistää varhaista tukea, moniammatillista lapsiperhetyötä ja lastensuojelun avopalveluita painottavaa palvelurakennetta. 

Hallitus on myös alentanut lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa 25 vuodesta 23 ikävuoteen. Tämä ei vahvista lastensuojelua, päinvastoin. Jälkihuollon ikärajan tippuessa moni menettää oikeutensa yksilölliseen tukeen, mikä hankaloittaa jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevien nuorten opiskelua ja työllistymistä entisestään. Lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskeminen voidaan nähdä myös aikuistuvien nuorten perusoikeuksien heikennyksenä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö aloitti lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelun keväällä 2022. Laki tarvitsee kokonaisuudistuksen, sillä se koetaan vaikeaselkoiseksi ja pirstaleiseksi. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lähes 30 kertaa muutetun ja repaleisen lastensuojelulain noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa. Lastensuojelulain kokonaisuudistus oli kantava teema lapsijärjestöjen ja muiden lapsen oikeuksien asiantuntijoiden hallitusohjelmatavoitteissa keväällä 2023. 

Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut noin 30 vuotta. Kun vuonna 1990 sijoitettuna oli noin 6000 lasta ja nuorta, heitä oli vuonna 2020 noin 16 500. Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti. Lasten huostaanotoissa on myös varsin paljon alueellista vaihtelua. 

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet. Professori Heikki Hiilamo kirjoitti Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle 2022, että ”Suomesta on vaikea löytää yhtään pahoinvointia kuvaavaa indikaattoria, joka olisi kohonnut yhtä johdonmukaisesti ja yhtä kauan talouslamoista ja nousukausista, globalisaatiosta ja digitalisaatiosta, tutkimuksesta ja kehittämistyöstä huolimatta.” Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa. Näistä 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. 

Lastensuojelun kustannuksista puhuttaessa on huomioitava, että lastensuojelu on myös bisnestä. Kun kunnat ovat lopettaneet omia lastensuojelun sijaishuoltoyksiköitään, ulkomaalaisten pääomasijoittajien omistamat isot yritykset ovat vallanneet alaa sijaishuollossa. Yleishyödyllisten toimijoiden osuus on myös pienentynyt. Olemme tilanteessa, jossa pääomasijoittajien omistamat suuryritykset tekevät lastensuojelulla suuria voittoja veronmaksajien rahoilla. Samanaikaisesti perhetyö ja lastensuojelu kärsivät suuresta resurssipulasta. 

Monet sijoitetut, varsinkin teini-ikäiset, lapset tarvitsisivat pitkäjänteistä mielenterveys- ja/tai päihdepalvelua. Osa tarvitsisi näitä palveluita lastensuojelun lisäksi, osa sen sijasta. Tärkeää on myös lisätä lastensuojelun ja psykiatrian välistä yhteistyötä ja ryhtyä kehittämään yhteisiä toimintarakenteita ja tiloja lastensuojelua ja psykiatriaa tarvitsevia nuoria varten. Tässä yhteistyössä on huomioitava päihteitä runsaasti käyttävien nuorten tarpeet. Nuoret, joilla on hoidon tarvetta kaikilla näillä alueilla, ovat erityisen haastavassa tilanteessa. 

Myös neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja heidän perheensä tippuvat liian usein yhteiskunnan turvaverkoista läpi. Heillekin ainoa tarjottava tuki saattaa olla lastensuojelun sijaishuolto. Lastensuojelusta on siis tullut liian usein paikka, johon lapset ja nuoret joutuvat muiden palveluiden riittämättömyyden vuoksi. 

Lastensuojelulain uudistamista valmisteltaessa viime hallituskaudella selväksi tuli, että lastensuojelun rooli ja paikka osana palvelujärjestelmää tulee kirkastaa. Lastensuojelu ei voi vuodesta toiseen paikata muiden palveluiden riittämättömyyttä. Tämä heikentää lastensuojelun mahdollisuutta toteuttaa omaa tehtäväänsä.  Heikko palvelujärjestelmä, jossa palveluprosessit eivät jousta yksilöllisen tarpeen mukaan ja eri perheenjäsenten palvelut ovat pirstoutuneet monelle taholle, on iso ongelma lapsen oikeuksien toteutumiselle ja perheiden avun saamiselle ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Myös korona-aika kasasi ongelmia samoihin perheisiin, ja koronan jälkihoito on lasten ja perheiden palveluissa akuutti asia vielä pitkään. 

Lastensuojelun iso ongelma on resurssipula, mikä näkyy myös lastensuojelun piirissä olevien lasten arjessa. Resurssipula aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön suurta vaihtuvuutta ja kohtuutonta kuormitusta, riittämättömiä palveluita ja tiedonkulun ongelmia. Myös lastensuojelun valvontaan ja ohjaukseen tarvitaan nykyistä selkeämmät kanavat. Lisäksi lasten ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksia pitää vahvistaa sijaishuollon aikana.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo uudistaa lastensuojelulakia, jotta lastensuojelun laajoihin ja vakaviin ongelmiin voidaan vastata niin, että lapset ja perheet saavat ajoissa ja nykyistä paremmin tarvitsemansa tuen ja avun ja

miten hallitus varmistaa riittävät resurssit lastensuojelulain ja siihen liittyvän lainsäädännön toimeenpanoon? 

Helsingissä 7.2.2024

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]

Kategoriat
Yleinen

Sairaalaverkoston alasajo uhkaa kansalaisten terveyttä

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esitys sairaalaverkoston karsimisesta on tyrmistyttävä. Suurin osa keskussairaaloista ja perusterveydenhuollon ympärivuorokautisista päivystyksistä esitetään lakkautettavaksi, minkä lisäksi esimerkiksi synnytyssairaaloiden määrää vähennettäisiin rajusti.

Pääministeri Orpo lupasi kesäkuussa 2023, etteivät hallitusohjelman sote-kirjaukset ole palvelujen karsintaa vaan, että asioita yritetään tehdä paremmin. Nyt ministeriö esittääkin historiallisen rajua peruspalveluiden alasajoa koko Suomessa. Pettääkö Orpo tässäkin asiassa lupauksensa?

Uudistuksen myötä Suomessa olisi nykyisen 15:n sijasta enää 5-8 keskussairaalaa, minkä lisäksi perusterveydenhuollon ympärivuorokautiset päivystykset lakkautettaisiin esimerkiksi Iisalmesta, Jämsästä, Kouvolasta, Pietarsaaresta, Raahesta, Raaseporista ja Varkaudesta.

Lähipalveluiden romuttaminen ei ole “paremmin tekemistä” vaan se tulee johtamaan kasvavaan alueellisen epätasa-arvoon ja hoitoon pääsyn vaikeutumiseen suuressa osassa Suomea. On käsittämätöntä, että hallitus kohdistaa rahoitusleikkauksia jo ennestään kriisissä oleviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Orpon hallitus tavoittelee erikoissairaanhoidon ja päivystysverkoston uudistamisella 100 miljoonan euron säästöjä vuoteen 2027 mennessä. Meriluoto pitää odotettuna, että “uudistamisella” tarkoitettiinkin tosiasiassa palveluiden alasajoa ja lakkauttamista seuraamuksista piittaamatta.

Synnytyssairaaloiden lakkauttaminen uhkaa lasten ja synnyttäjien terveyttä, kun sairaalan ulkopuolella tapahtuvat synnytykset lisääntyvät. Samalla jäljelle jäävien synnytysosastojen kuormitus kasvaisi entisestään kestämättömällä tavalla.

Kuten selvitykseen jätetyssä eriävässä mielipiteessä todetaan, ehdotuksen todelliset henkilöstö- ja talousvaikutukset ovat pimennossa. Vaikka keskittämispolitiikka ei tälläkään kertaa toisi todellisia säästöjä, tulee hallitus silti leikkaamaan hyvinvointialueiden rahoitusta, mikä johtaa jälleen uusiin säästötoimiin. Tämä kurjistamiskierre on saatava katkaistua.

Kategoriat
Yleinen

Sosiaaliturvan leikkaukset eriarvoistavat nuoria

Teini-ikäisten hyvinvoinnissa on paljon tekijöitä, jotka huolestuttavat. Näitä ovat esimerkiksi teini-ikäisten kiireelliset sijoitukset, jotka ovat olleet kasvussa. Monesti lastensuojelu joutuu ottamaan koppia nuorista, jotka eivät ole saaneet apua mielenterveysongelmiin ajoissa. Lastensuojelu ei kuitenkaan voi paikata näitä palveluja.

Suuri osa nuorista voi hyvin, mutta ongelmat kasaantuvat samoihin perheisiin.  Nuorten hyvinvoinnin eriytyminen on kriittinen kohta hallituksen politiikassa. Sen sijaan, että hallitus jatkaisi syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koronan jälkihoitoa, se on valinnut tien, joka tulee 1990-luvun laman oppien mukaan myös kalliiksi.

Hallitus tekee massiivisia leikkauksia sosiaaliturvaan. Tämä kiihdyttää kehitystä, jossa ongelmat kasaantuvat samoihin perheisiin. Leikkaukset vaikeuttavat myös ylisukupolviseen huono-osaisuuteen puuttumista, minkä pitäisi olla hyvinvointivaltiossa jokaiselle päättäjälle tärkeää.

Syksyllä 2023 oikeustieteilijät moittivat Hesarissa poikkeuksellisen kovasanaisesti hallituksen lainvalmistelua. Useiden samanaikaisten sosiaaliturvaleikkausten yhteisvaikutuksia erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien kannalta ei ole arvioitu. Kritiikkiä suunnattiin myös perustuslakivaliokuntaan. Vasemmistoliiton Anna Kontula esitti, että valiokunta yhdistäisi kolmen leikkausesityksen käsittelyn ja vaatisi ministeriöltä täydentävää selvitystä kokonaisvaikutuksista erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Helsingin Sanomien mukaan ehdotus kaatui hallituspuolueiden ja keskustan edustajien äänin.

On hyvä muistuttaa myös siitä, että lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja sosiaaliturvan leikkausten yhteisvaikutuksia lasten ja nuorten elämään on katsottava myös tästä näkökulmasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea välttämään sosiaaliturvaleikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin.

On arvioitu, että pelkästään yleisen asumistuen ja työttömyysturvan muutokset voivat leikata yksittäiseltä lapsiperheeltä satoja euroja kuukaudessa. Ja kyse on perheistä, joilla on ollut tiukkaa jo pitkään. Myös pienituloisten yksinhuoltajien jo valmiiksi vaikea tilanne heikkenee merkittävästi entisestään.

Mikä on hallituksen viesti pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä eläville nuorille? Vaikuttaa, että viesti on, että heistä ei välitetä. Yksinhuoltajissa on paljon töissä käyviä köyhiä, joiden tilannetta hallitus kiristää entisestään.

Kategoriat
Yleinen

Hallitus kaivaa naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa syvemmäksi

Jätin syyskuussa 2023 hallitukselle kirjallisen kysymyksen hallitusohjelmaan kirjatun vientivetoisen työmarkkinamallin vaikutuksista sukupuolten palkkaeroon, naisvaltaisten alojen työvoimapulaan ja suomalaisten työmarkkinoiden segregaation purkamiseen.

Vientivetoinen työmarkkinamalli tarkoittaa konkreettisesti sitä, että hallitus kieltää valtakunnansovittelijalta miesvaltaisten vientialojen tason ylittävät sovintoehdotukset. Tällaiset ratkaisut juurruttavat naisvaltaisten alojen aliarvostuksen ja palkkakuopan vielä entistä pahemmin osaksi suomalaisia työmarkkinoita ja muuta yhteiskuntaa.

Segregaatio, eli suomalaisten työmarkkinoiden vahva jakautuminen  mies- ja naisvaltaisiin aloihin, on pitkäaikainen ja sitkeä asia. Tällä on vaikutuksensa myös sukupuolten palkkaeroon.

Sukupuolivähemmistöjen tilanteesta ja sijoittumisesta työmarkkinoille ei ole tällä hetkellä saatavana työelämätilastoja.

Suomalaisten työmarkkinoiden jakautumista nais- ja miesvaltaisiin aloihin on hyvä entistä ponnekkaammin purkaa myös sen vuoksi, että monet naisvaltaiset alat, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, varhaiskasvatus ja ravintola-ala, kärsivät työntekijäpulasta. Mutta miten vientivetoinen työmarkkinamalli vaikuttaa tähän?

Segregaation purkaminen on esimerkiksi hallituksen samapalkkaisuusohjelman ja hallituksen samapalkkaisuustoimenpiteiden kokonaisarvioinnissa 2020-2023 arvioitu hankkeista tehokkaimmaksi ja vaikuttavimmaksi.

On tärkeä alleviivata sitäkin, että tasa-arvoinen palkkaus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus, jota jokaisen hallituksen on yksiselitteisesti velvollisuus aktiivisesti edistää.

Kirjallisen kysymyksen ja hallituksen vastauksen voit lukea täältä: http://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_106+2023.aspx