Kategoriat
Yleinen

Oikeudenmukainen sote

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus kaatui kalkkiviivoilla. Alun perin uudistukselle asetetut hyvät ja arvokkaat tavoitteet eivät sittenkään jaksaneet vetää maaliin saakka. Kokoomuksen niin kutsuttu valinnanvapaus eli palveluiden markkinaehtoistaminen sotki kuvion, vaikka alusta asti tiedettiin sen mittavat ongelmat. Markkinaehtoistamisesta pidettiin kuitenkin jääräpäisesti kiinni sillä seurauksella, että Sipilän hallitus kaatui loppumetreillä.

Mitä sote-työstä jäi käteen?

Muutaman vuoden aikana on pohdittu rakenteita ja yhteistyömalleja, laadittu selvityksiä ja tehty arvokasta kehittämistä. Sote elää jo paikoin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työssä. Yhteistyötä varmasti halutaan jatkaa, vaikka kokonaisuudistus ottikin takapakkia. Monet kehittämisratkaisut lienevät sellaisia, että ne tukevat alueiden omia erityispiirteitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä.

Uudistuksen alkuperäinen idea oli hyvä, ja monet viimeisten vuosien aikana syntyneet ajatukset ja ideat ovat edelleen hyödynnettävissä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio ja asiakaspolkujen kehittäminen tulevat uudelleen hiottaviksi uuteen eduskuntaan. Nyt on aika lopullisesti kuopata nk. valinnanvapaus ja tehdä uudistus kansalaisten hyvinvointi edellä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu ja pääasiallinen tuotanto tulee säilyttää julkisella sektorilla. Palveluita voidaan täydentää tarpeen mukaan kolmannen ja yksityisen sektorin tuottamilla palveluilla, kuten tälläkin hetkellä. Laadun ja tasa-arvon takaamiseksi vastuu on syytä siirtää leveämmille hartioille, eli maakunnille.

Pidetään huoli siitä, että uusi sote nousee opikseen ottaneena. Keskiössä hyvinvointi, ei voitontavoittelu.

Kategoriat
Yleinen

Mistä perusopetuksen laatu muodostuu?

Osallistuin tällä viikolla kolmeen kuntalaisten kuulemistilaisuuteen koskien Kuopion koillisen maaseutualueen kouluverkkoselvitystä. Tilaisuudet järjestettiin Juankosken, Vehmersalmen ja Riistaveden kouluilla. Jokaiseen osallistui paljon paikallisia asukkaita ja pienten sekä isompien koululaisten vanhempia.

Kouluverkkoselvityksen lähtökohtana on ollut sen selvittäminen, miten voisimme turvata kaikille kuopiolaisille koululaisille laadukkaan perusopetuksen ja tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet. Ennusteiden mukaan oppilasmäärät ovat koillisella maaseutualueella laskemassa ja meille päättäjille on tämän vuoksi valmisteltu erilaisia ehdotuksia opetuksen keskittämisestä isompiin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi joidenkin kyläkoulujen lakkauttamista.

Valmistuneessa kouluverkkoselvityksessä esitetään huoli erityisesti yläkoulujen opetuksen laadusta ja eriarvoistumisesta. Oppilasmäärän laskiessa myös opetuksen järjestäminen vaikeutuu ja etenkin valinnaisten aineiden osalta valikoima supistuu. Kyläkoulujen oppilaiden valinnanmahdollisuudet voivat olla merkittävästi heikommat kuin ikätovereilla täällä kantakaupungissa. Myös oppilashuollon osalta voi tulla vaikeuksia, ja esimerkiksi terveydenhoitajat ja koulukuraattorit ovat enemmän läsnä isommissa kouluissa. Nämä seikat puoltavat opetuksen keskittämistä isompiin yksiköihin. Mutta ei asia tietenkään ole aivan näin yksinkertainen.

Tämän viikon kuulemistilaisuuksissa sekä lukuisissa vanhempien yhteydenotoissa on voimakkaasti vedottu siihen, että opetuksen laatua määriteltäessä huomioitaisiin paremmin kyläkoulujen tarjoamat hyödyt. Opetuksen laatu pitäisi kyetä määrittelemään kokonaisuutena, jossa on huomioitu kaikkien vaihtoehtojen plussat ja miinukset. On myös päätettävä, millaiseen arvojärjestykseen hyödyt ja haitat asetetaan.

Itse annan tällaisia päätöksiä tehtäessä paljon painoarvoa koululaisten ja heidän vanhempiensa näkemyksille siitä, mikä heidän kannaltaan olisi paras ratkaisu. Siksi olen iloinen siitä, pääsin osallistumaan kaikkiin kuulemistilaisuuksiin. Pidän myös hienona, että vanhemmat ovat lähteneet voimakkaasti ottamaan kantaa päätöksentekoon tuoden monipuolisesti ja asiallisesti esille oman kantansa.

Koillisen maaseutualueen koulujen vanhemmat puhuvat nähdäkseni yhdellä suulla kyläkoulujen säilyttämisen puolesta. Perustelut tälle ovat mm. seuraavanlaisia:

  • Kyläkoulujen yhteisöllisyys tukee oppilaan oppimista ja muuta jaksamista. Tämän nähtiin vaikuttavan positiivisesti mm. lasten mielenterveyteen.
  • Pienet kyläkoulut ovat turvallisempia oppimisympäristöjä. Kerrottiin, että mahdolliset koulukiusaamistapaukset on helpompi selvittää ja huumeita liikkuu näissä kouluissa vähemmän kuin täällä kaupungissa.
  • Lyhyet koulumatkat ovat oppilaan terveyden ja muun hyvinvoinnin kannalta parempia. Jos koulupäivän aikana istutaan useampi tunti bussissa, on tämä aika pois harrastuksista ja muusta vapaa-ajasta. Kuljetusreitit voivat olla talviaikaan turvattomia, ja matkapahoinvoinnista kärsiville lapsille tilanne olisi hyvin ahdistava.
  • Pienemmät luokkakoot tukevat paremmin oppilaiden keskittymistä ja ovat hyväksi useille erityislapsille.
  • Ympäristön kannaltakin kyläkoulut voivat olla hyväksi monella tapaa. Lyhyempien koulukuljetusmatkojen lisäksi opetus lähellä luontoa parhaimmillaan parantaa lasten luontosuhdetta (tästä oli 3.11. Savon Sanomissa mielipidekirjoitus Riikka Viinikanojalta, tosin maksumuurin takana).

Kun vaakakupissa on valinnaisaineiden määrä ja toisessa yllä listatut tekijät, ei ole lainkaan yksiselitteistä, että opetuksen keskittäminen parantaisi maaseutualueella asuvien koululaisten opetuksen kokonaislaatua. Plussat ja miinukset on punnittava tarkkaan, ja perheiden näkemykset on huomioitava päätöksenteossa. Kyläkoulut puolustavat paikkaansa yhteisöllisyydellään ja kyvyllään huomioida jokainen oppilas yksilöllisesti. Tätä näkemystä aion itse tuoda esille, kun ryhdymme tekemään päätöksiä koillisen alueen kouluista.

Kategoriat
Yleinen

Köyhä ei tarvitse keppiä vaan rahaa

(Julkaistu mielipidekirjoituksena Savon Sanomissa 5.8.2018 )

Artikkeli köyhyydestä ja suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä oli kuvaava (SS 2.8.). Haastateltavana ollut Emppu kertoo perheensä arjesta karua tarinaa, jossa rahat eivät aina riitä edes ruokaan.

Tarina ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Aivan liian moni joutuu Suomessa turvautumaan hyväntekeväisyyteen saadakseen edes välttämättömät tarpeensa tyydytettyä. Köyhyydessä elävistä iso osa on lapsia. Miten näin voi olla yhdessä maailman parhaimmista maista? Eikö suomalaisen hyvinvointivaltion pitäisi huolehtia myös köyhimmistään?

Pitäisi kyllä. Esimerkiksi laissa toimeentulotuesta, viimesijaisesta sosiaaliturvasta, kirjoitetaan, että toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Silti meillä on viime vuosina heikennetty merkittävillä tavoilla pienituloisten asemaa. Terveyskeskusmaksujen nostaminen, perusturvan indeksijäädytykset, aktiivimalli, lapsilisien leikkaukset…

Kaiken takana tuntuu olevan ajatus köyhästä laiskana omaneduntavoittelijana, jota pitää kepillä ”kannustaa” eteenpäin. Syy köyhyydestä lankeaa yksilölle.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Anna-Maria Isola toteaa jutussa, ettei suomalaista köyhyyttä ymmärretä laajalti. Olen samaa mieltä. Siksi tällaisten tarinoiden kertominen on tärkeää.

Jokaiselle jutun lukeneelle lienee selvää, ettei Empun köyhyys ole oma valinta. Hän ei lukemani perusteella tarvitse sen enempää keppiä kuin porkkanaa. Hänen perheensä tarvitsee elääkseen lisää rahaa kuten moni muukin köyhyydessä elävä suomalainen.

Mielestäni on selvää, että sosiaaliturvan vähimmäistasoa on korotettava ja järjestelmästä on tehtävä aidosti asiakasystävällinen mahdollisimman pian. Tämä on täysin mahdollista, jos vaan tahtoa löytyy.

Kategoriat
Yleinen

Ryhmäpuheenvuoro koskien tilinpäätöstä 2017

Ohessa 11.6. Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa pitämäni vasemmistoliiton ryhmäpuheevuoro koskien tilinpäätöstä 2017.


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat,

Vuosi 2017 oli Kuopion talouden näkökulmasta hyvä. Emokaupungin 9,6 miljoonan euron sekä kaupunkikonsernin 32,8 miljoonan euron ylijäämä antavat aihetta optimismiin. Talous on kehittynyt positiivisesti, ja näyttää siltä, suotuisa kehitys jatkuu monilta osin edelleen. Runsas rakentaminen, työllisyyden parantuminen ja yhteisöjen hyvä tulokehitys tulevat luultavasti kasvattamaan verotulojamme. Tilanne on valoisampi, kuin vielä vähän aikaa sitten uskottiin.

Viime vuoden tulos nimittäin oli huomattavasti ennalta arvioitua parempi. Vielä vuoden 2018 talousarviota laadittaessa tilikaudesta ennakoitiin alijäämäistä. Vaikka arvion ja toteuman välinen ero ei kokonaisuuden kannalta välttämättä vaikuta kovin suurelta summalta, on ennusteilla iso merkitys kaupungin toimintoja budjetoitaessa.

Kuten tänään listalla olevassa arviointikertomuksessakin todetaan, voivat epätarkat ennusteet muun muassa aiheuttaa tarpeettomia säästötoimia. Näillä säästötoimenpiteillä voi olla vahingollisia seurauksia kaupunkilaisille. On tärkeää, että me päättäjät saamme päätöksenteon tueksi mahdollisimman tarkat ennusteet. Tässä on selkeä kehittämisen paikka Kuopion kaupungin taloudenhoidossa.

Arvoisat läsnäolijat,

Tulevina vuosina Kuopiossa toteutetaan merkittäviä investointeja. Tavoitteemme ovat kunnianhimoisia. Kasvutavoitteiden ohessa on kuitenkin syytä muistaa, ettei kasvu ole mikään itseisarvo. Se on väline hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Meidän on pidettävä mielessä sekin, että Kuopiossa on myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole päässeet mukaan nähtävillä olevaan hyvään kehitykseen. Esimerkiksi asunnottomuustilanne paheni viime vuonna. Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi, ja nuorten mielenterveysyksikössä lähetteiden määrä lähes kaksinkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna. Ikäihmisten asumispalvelupaikkoihin oli kohtuuttoman pitkiä jonotusaikoja.

Kaupungissamme on havaittavissa voimakasta eriarvoisuutta, johon meidän on välttämätöntä puuttua entistä voimakkaammin. Niin kauan, kuin sote- palvelut ovat kaupungin vastuulla, on meidän pyrittävä siihen, että jokaisella olisi mahdollisuus niitä käyttää. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta olennaista on esimerkiksi huolehtia laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta ja oppilashuollosta. Se, mihin rahaa satsataan, on valtuuston arvovalinta.

Kaiken kaikkiaan meidän pitäisi entistä selkeämmin ajatella kaupunkilaisten hyvinvointiin tehtäviä satsauksia investointeina sen sijaan, että ne nähtäisiin kuluerinä. Sen lisäksi, että asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen on kunnan tärkein tehtävä, on se myös hyvää taloudenpitoa. Kuten kaikki tiedämme, ovat terveet, hyvinvoivat ihmiset kuntien tärkein voimavara. Heistä syntyy kaupungin elinvoima.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja viranhaltijat, hyvät kuopiolaiset

Vuoden 2017 tilinpäätös viestii sellaisesta positiivisesta kehityksestä, jota olemme varmasti kaikki odottaneet. Vaikka kehitettävää on vielä paljon, oli vuosi monella tapaa hyvä.

Ryhmämme puolesta kiitän kaupungin henkilökuntaa arvokkaasta työpanoksesta, jonka varaan menestyksemme rakentuu nyt ja tulevaisuudessa. Kiitos myös kaikille niille kuopiolaisille, joiden aikaan saama hyvä ei ehkä suoraan ole luettavissa raporteista, mutta jotka pyyteettömästi käyttävät voimavarojaan muiden hyväksi: vapaaehtoistyöntekijöille, omaishoitajille, kyläyhteisöjen aktiiveille ja niin edelleen. Ja ylipäätään kiitos kaikille niille lähes 120 tuhannelle kuopiolaiselle, jotka tekevät tästä kaupungistamme niin erityisen. Panoksenne on ensiarvoisen tärkeä yhteisellä matkallamme kohti hyvän elämän pääkaupunkia.

Kategoriat
Yleinen

Puhe vappuna 2018

Sain kunnian toimia Kuopion Vasemmistoliiton edustajana puolueiden yhteisessä vappujuhlassa Kuopion torilla 1.5.2018. Ohessa puheeni videona ja tekstinä.

https://youtu.be/-9gbBGEh4Jc

Arvoisat kuulijat,

Toukokuussa 1918 – siis sata vuotta sitten – päättyi sota, jonka muisteleminen on meille edelleen kivuliasta. Suomi jakautui tuolloin kahtia, punaisiin ja valkoisiin. Ihmisiä menehtyi niin taisteluissa kuin terrorin uhreina. Tapahtumien poikkeuksellisen julmasta luonteesta kertoo se, että punaisista uhreista yli kaksi kolmasosaa tuli vasta sodan päätyttyä. Sodan jälkeisillä vankileireillä ja pakkotyölaitoksissa kuoli arviolta toista kymmentä tuhatta punavankia. Kyseessä oli järkyttävä koston aalto. Vankileirien julmuudet herättivät kauhistusta silloin ja herättävät sitä edelleen. Kuinka jotain sellaista saattoi tapahtua?

Vuoden 1918 sodan uhreja eivät olleet vain taisteluissa kuolleet, teloitetut, terrorin kohteeksi joutuneet tai vankileirien kurjissa olosuhteissa menehtyneet ihmiset, vaan myös heidän läheisensä ja omaisensa, kokonaiset sukupolvet. Sen vaikutukset heijastuvat vielä tähänkin päivään ja käsittelemme sodan aikaisten tapahtumien aiheuttamia traumoja edelleen. En väitä ymmärtäväni noita aikoja, sillä tuskinpa kukaan ikäluokkani edustaja todella ymmärtää. Uskon kuitenkin, että sodan aikaisista tapahtumista puhuminen on tärkeää. Vain sillä tavoin haavat voivat parantua. Ja samalla kun muistelemme, on tehtävämme ottaa myös opiksi. Nuo tapahtumat eivät saa enää koskaan toistua. Meidän on vaalittava rauhaa kaikin mahdollisin tavoin.

Hyvät kuulijat,

Jokainen meistä on varmaankin tuntenut sen tulehtuneen ilmapiirin, joka Suomessa on viime aikoina vallinnut. Vihapuhe ja uhkailu ovat arkipäiväistyneet todella nopeasti. On myös huolestuttavaa, kuinka rasistiset ja naisvihamieliset voimat ovat saaneet täällä yhä enemmän tilaa samalla, kun noiden voimien vastustajat helposti leimataan vain toiseksi ääripääksi.

Tuomitsen ihmisvihan, mutta toisaalta ymmärrän, että eriarvoisuus, epäoikeudenmukaisuus ja turvattomuuden tunne synnyttävät ihmisissä vihaa. Tuota vihaa meidän tulee torjua eriarvoisuutta vähentävällä politiikalla ja ihmisten arvostavalla kohtelulla. On pidettävä lujasti kiinni siitä, että hyvinvoiva yhteiskunta ei määrittele ihmisarvoa kansalaisuuden, ihonvärin, pankkitilin saldon tai työmarkkina-aseman perusteella. Ihmisyyden puolustaminen ei ole vain yksi aate muiden joukossa, eikä vääryyksien edessä vaikeneminen ole tolkun ihmisen merkki. Ihmisläheisten arvojen puolustaminen vaatii joskus rohkeutta, mutta jos minä ja sinä emme sitä tee, niin kuka sitten.

Hyvät ystävät,

Suomen tämänhetkinen hallitus ei edusta minun arvomaailmaani, eikä se edistä suomalaisten yhtenäisyyttä. Hallituksen keskeisimmät päätökset perustuvat ideologiaan, joka suhtautuu vaivalla rakennettuun hyvinvointivaltioon vihamielisesti ja katsoo heikoimmassa asemassa olevien ihmisten olevan merkittävä, tai kenties jopa merkittävin, uhka valtiolle ja sen tärkeimpänä pidetylle tavoitteelle, talouskasvulle.

Erityisesti hallitus haluaa rangaista köyhyydestä ja työttömyydestä. Taustalla on vinoutunut ihmiskäsitys, jonka mukaan työtön on henkilö, joka ei pysty itse huolehtimaan itsestään eikä halua tehdä oikeastaan mitään. Työtöntä pidetään joko laiskana siivelläeläjänä tai passiivisena sosiaalityön kohteena. Työpaikkojen puutteen ilmeistä osuutta heikkoon työllisyyteen ei haluta edes myöntää.

Myöskään tavalliset työntekijät eivät säästy Juha Sipilän hallituksen hyökkäyksiltä. Näyttää siltä, että Suomesta halutaan tehdä yhteiskunta, jossa työntekijöillä ei ole enää mitään mahdollisuutta neuvotella omista työehdoistaan. Työntekijät nähdään vähemmän arvokkaina kuin työnantajat, vaikka todellisuudessa suomalainen yhteiskunta pysähtyisi ilman tavallisten palkansaajien työpanosta.

Kun hallitus pala palalta murentaa suomalaisten työehtoja, joutuvat kärsijöiksi erityisesti naiset. Muun muassa kilpailukykysopimus ja perusteettomien määräaikaisten työsopimuksien salliminen alle 30-vuotiaille työttömille ovat toimenpiteitä, joilla naisten jo ennestään heikompaa työmarkkina-asemaa heikennetään edelleen.

Ystävät,

Suomi on vauras maa, joka elää talouden nousukautta. Olemme yhteiskuntana saavuttaneet tilanteen, jossa meillä on mahdollisuus tehdä valintoja. Niinpä välttämättöminä esitellyt poliittiset päätökset eivät todellisuudessa ole välttämättömiä. Ne ovat arvovalintoja. Ja juuri arvovalinnoista tässä ajassa on kyse.

Arvovalinnoista ja ihanteista.

Ei siitä, mihin suuntaan Suomea on pakko viedä, vaan siitä, mihin suuntaan me haluamme sitä viedä.

Haluammeko valita tien, jossa kansa jakautuu kahtia? Tien, joka lisää vihaa, katkeruutta ja epäoikeudenmukaisuutta? Entä haluammeko tuhota viimeisetkin hyvinvointivaltion rippeet?

Vai haluammeko tavoitella tasa-arvoa ja hyvinvointia? Haluammeko koota suomalaiset samaan veneeseen sen sijaan, että heittäisimme osan yli laidan? Haluammeko edistää rauhaa ja huolehtia ympäristöstämme? Haluammeko taata tuleville sukupolville turvallisen, hyvän elämän?

Rakkaat kuulijat,

Nyt viimeistään on se hetki, kun meidän mielestäni on noustava puolustamaan sitä suomalaista järjestelmää, joka on tehnyt Suomesta yhden maailman parhaimmista maista. Tasa-arvo, koulutus, sosiaaliturva, kaikkien saavutettavissa oleva terveydenhuolto ja hoiva – nuo kaikki ovat menestyksemme kulmakiviä, joita ollaan nyt murentamassa. Lapset on asetettu eriarvoiseen asemaan päivähoidossa, nuorten mahdollisuuksia kouluttautua on heikennetty, perusturvaa on leikattu ja osa vanhuksistamme elää täysin epäinhimillisissä olosuhteissa. Kaiken kukkuraksi Juha Sipilän hallitus on tekemässä demokratiaa halveksivan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen, jonka seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Edes uudistuksen kovaa hintaa ei pelätä, kunhan rahat menevät oikeisiin taskuihin.

Mikään edellä mainituista toimenpiteistä ei ole välttämätön. Ne ovat arvovalintoja siinä missä esimerkiksi rikkaiden veronkevennyksetkin. Voisimme valita toteuttaa sote-uudistuksen myös niin, että julkisen sektorin rooli palveluiden järjestäjänä ja tuottajana säilyisi vahvana ja palveluketjut eheinä. Voisimme satsata tulevaisuuteen palauttamalla lapsille subjektiivisen päivähoito-oikeuden, pienentämällä ryhmäkokoja ja korjaamalla opintotuen tason sellaiseksi, että jokaisella olisi varaa opiskella. Voisimme turvata paremmin heikossa asemassa olevien suomalaisten perustarpeet nostamalla sosiaaliturvan tasoa sekä tekemällä sosiaaliturvajärjestelmästä vähemmän byrokraattisen ja ihmistä nöyryyttävän. Voisimme myös lisätä resursseja kotihoitoon, jotta jokaisella olisi mahdollisuus arvokkaaseen vanhuuteen.

Ystävät,

Jos tulevat sukupolvet vielä kaikkien hallituksen tekemien koulutusleikkauksien jälkeenkin osaavat lukea, mitä haluaisitte heidän lukevan meistä historiankirjoistaan? Millaisen jäljen haluatte historiaan jättää? Itse haluaisin, että meidät muistettaisiin sukupolvina, jotka vauhdilla muuttuvassa maailmassa pitivät kiinni ihanteistaan ja puolustivat niitä, jotka meinasivat jäädä vahvempien jalkoihin. Ennen kaikkea toivoisin tulevien sukupolvien pystyvän kiittämään meitä siitä, mitä teimme turvataksemme heille elinkelpoisen ympäristön.

Niin kipeältä kuin sen ajatteleminen tuntuukin, on meidän ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomalaisten on pienennettävä ekologista jalanjälkeään ja edistettävä parhaansa mukaan ilmastotavoitteiden toteutumista myös kansainvälisesti. Jatkossa meidän on lisättävä rahaa kehitysyhteistyöhön ja kohdennettava tuosta rahoituksesta merkittävä osa ilmastotyöhön. Myös ilmastopakolaisuuteen on varauduttava. Omassa maassamme meidän on ryhdyttävä isoihin rakenteellisiin muutoksiin edistääksemme vähähiilistä elämäntapaa. Se on meidän vastuumme. Tämä kaikki on tehtävä, mikäli haluamme pitää kiinni nykymuotoisesta yhteiskunnastamme ja taata tuleville sukupolville turvallisen elämän.

Haaste tuntuu valtavalta, jopa mahdottomalta. En kuitenkaan usko sen olevan sitä. Kyse on tahtotilasta. Meidän tulee tehdä valintoja. Meidän tulee kuunnella asiantuntijoita ja kääriä hihamme. Sillä mitä väliä millään tulevaisuuteen satsaavilla toimenpiteillämme on, jos tulevaisuuden yhteiskunta on hädin tuskin elämiseen kelvollinen?

Rakkaat kuulijat,

Puheeni alussa korostin työtä rauhan puolesta. Kaikki tässä puheessani mainitsemat teemat ovat niitä, joihin panostamalla edistämme yhteiskuntarauhaa ja sisäistä turvallisuutta. Vasemmistoliitto on puolue, joka ei huolehdi vain tämän ajan ihmisistä, vaan myös tulevista sukupolvista. Puolueemme haluaa panostaa koulutukseen ja sivistykseen, toimiviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, laadukkaaseen työelämään sekä arvokkaaseen vanhuuteen. Vasemmistoliitto vastustaa eriarvoisuutta ja tekee töitä rauhan puolesta niin Suomessa kuin maailmalla. Vasemmistoliitto on puolue, joka haluaa tuoda kansaa yhteen sen sijaan, että hajoittaisi sitä. Turvallisen tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan meitä kaikkia.

Yhdessä me olemme vahvoja.  Voimme saada aikaan muutoksen, mutta ensin meidän on tehtävä valintoja. Toivon, että Suomen kansa päättää ensi kevään eduskuntavaaleissa valita toisin, kuin edellisissä.

Rakkaat ystävät,

Muistovuoden ja rauhan vaalimisen hengessä luen teille vielä lopuksi nämä koskettavat sanat Liisa Ryömän suomentamasta Edward McCurdyn kappaleesta Näin yöllä unta kauniimpaa.

Näin yöllä unta kauniimpaa
kuin ennen milloinkaan,
on sodat täällä loppuneet,
on rauha päällä maan.
Näin neuvonpitoon saapuvan kansojen käskijäin.
He suureen kirjaan kirjoitti nimensä vierekkäin.

He nousivat ja lausuivat:
on tullut aika uus.
On poissa täältä sotilaat,
on sotilaallisuus.
Nyt kaikki kansat riemuitsee,
käy tanssi, laulut soi,
kuin siskot, veljet toisilleen
maljoja juoda voi.
Näin yöllä unta kauniimpaa
kuin en milloinkaan:
on sodat täältä loppuneet,
on rauha päällä maan.

Hyvää vappua!

Kategoriat
Yleinen

Neljä huonoa syytä vastustaa terveyskeskusmaksun poistoa

Kuopion kaupunginvaltuusto käsittelee 26.3. valtuustoaloitetta terveyskeskusmaksun poistamisesta vuonna 2018. Aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja on valtuutettumme Marjaana Mikkonen, ja koko vasemmistoryhmä on aloitteen takana. [1]

Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksut ovat Suomessa Pohjoismaiden korkeimmat, vaikka olemme niistä jo kertaalleen verojen kautta maksaneet. Samaan aikaan, kun meillä on oltu huolissaan väestön terveyseroista, on asiakasmaksuja jopa korotettu. Nyt olisi korkea aika palata hyvinvointivaltion perusajatukseen jokaisen oikeudesta terveydenhuoltoon.

Alla listaan yleisimpiä kuulemiani syitä vastustaa terveyskeskusmaksusta luopumista.

1. Se maksaa

Niin maksaa myös maksujen periminen. Vuonna 2016 Suomessa päätyi ulosottoon n. 70 000 terveyskeskusmaksua. [2] Perintä ja ulosotto aiheuttaa köyhille merkittävää haittaa arjessa ja kasvattaa perintätoimistojen toiminnasta johtuen alkuperäistä velkaa huomattavasti. Periminen ei ole kaupungillekaan ilmaista.

Myös pitkittyneet ja pahentuneet sairaudet aiheuttavat kuluja esimerkiksi erikoissairaanhoidon puolelta, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. On kaikkien etu, että hoitoon hakeudutaan ajoissa eikä se ole riippuvaista henkilön tulotasosta. Hoitoon hakeutumisen lykkääminen aiheuttaa sekä yksilölle että yhteiskunnalle ongelmia.

2. Hyvätuloiset ihmiset rynnisivät terveyskeskukseen ottamaan ilon irti ilmaisista palveluista

Kuka uskoo, että hyvätuloiset välttävät tällä hetkellä terveyskeskuksessa käymistä n. 20 euron käyntimaksun takia? Vaihtaisiko moni esim. työterveyslääkärillä käymisen terveyskeskuslääkärin vastaanottoon, jos terveyskeskusmaksu poistuisi?

3. Mieluummin pitäisi porrastaa maksuja niin, että pienituloisimmat pääsisivät maksutta lääkäriin

Suomessa terveyspalvelut ovat jo nyt jakautuneet pienituloisten ja hyvätuloisten palveluihin (esim. julkinen terveydenhuolto vs. työterveyshuolto). Tällainen porrastus entisestään korostaisi sitä, että kunnan terveyskeskus olisi ns. ”köyhien palvelu”. Ei ole hyvä ajatus jakaa kansaa entisestään.

Entä miten porrastaminen käytännössä toteutettaisiin? Alkaisiko potilaalla terveyskeskuksessa samanlainen lomakerumba kuin toimeentulotukea hakiessa? Potilaan tulojen selvittäminen ja seuraaminen ei kuulosta järkevältä tai edulliselta.

4. Kuka tahansa pääsee jo nyt terveyskeskukseen, ei jää parista kympistä kellään kiinni 

No kyllä jää [3]. Etäisyys köyhien ja rikkaiden välillä on tällä hetkellä valitettavan suuri Suomessa, eikä rikas välttämättä ymmärrä lainkaan köyhän arkea. 20 euroa voi todellakin olla ylitsepääsemätön maksu. Sairastaminen aiheuttaa yksilölle myös muita kuluja, kuten esimerkiksi lääkekulut.K

Esittämämme terveyskeskusmaksujen poistaminen maksaisi kaupungille n. 1,5 miljoona euroa. Summa tosin olisi pienempi, jos pystyisimme laskemaan maksujen perinnästä sekä erikoissairaanhoidon käytön lisääntymisestä tällä hetkellä aiheutuvat kulut. Talouden kehitys Kuopiossa ja koko Suomessa antaa aihetta toiveikkuuteen. 1,5 miljoonaa euroa ei tunnu tässä tilanteessa mitenkään kohtuuttomalta panostukselta terveyserojen kaventamiseen ja kuntalaisten terveyden edistämiseen.

Ja muuten: lääkärikäynnin terveyskeskusmaksun poisto maksaisi koko Suomessa 40 miljoonaa euroa. Se on 37 kertaa pienempi summa kuin millä hallitus on pienentänyt lähinnä suurituloisten ansiotuloverotusta ( 1,5 miljardilla eurolla). [4]

Lähteet

[1] Valtuuston kokouksen esityslista: http://publish.kuopio.fi/Kuopio/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting&id=2018475986

[2] Kelan Tutkimusblogi Ulosotossa paljon sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja

http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/4072
[3] Lääkärissä käynti monelle suomalaiselle liian kallis: http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/290420/Laakarissa+kaynti+monelle+suomalaiselle+liian+kallis

[4] ”Suunta on päin seiniä” – 400 000 sote-maksua joutuu ulosottoon: https://demokraatti.fi/suunta-on-pain-seinia-400-000-sote-maksua-joutuu-ulosottoon/

Kategoriat
Yleinen

Kuopiossa on tarvetta selviämisasemalle

Ensi maanantaina Kuopion kaupunginvaltuustossa käsitellään valtuustoaloitetta selviämisaseman perustamisesta Kuopioon [1]. Päätösesityksen mukaan asemaa ei perusteta.

Olen työskennellyt vuosia kuopiolaisella päihdetyön kentällä, ja koko sen ajan alan toimijat ovat toivoneet selviämisasemaa Kuopioon. Muistipa joku, että samaa keskustelua on käyty jo 20 vuotta sitten.

Päihtyneiden kiinniotot ja jatkotoimenpiteet työllistävät monia tahoja, esimerkiksi poliisia, ensihoidon ja Pelastuslaitoksen yksiköitä sekä yhteispäivystyksen resursseja. Taustalla on mm. se seikka, että Kuopiossa ei ole selviämisasemaa, jonne päihtyneet voitaisiin kuljettaa ja jossa he saisivat tarvitsemansa hoidon sekä hoitoonohjauksen. Päihdehuoltolain (3. pykälä) mukaan kunnan velvollisuus huolehtia siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

Aiheesta on käyty paljon keskustelua myös mediassa. KYS:n päivystyksessä humalaiset kuormittavat työntekijöitä, ja sairaanhoitaja toteaa Ylen jutussa, että ”pahimmillaan siinä joutuu tasapainottelemaan, ketä pitää hengissä.” Erikoissairaanhoito on humalatilan hoitamiseen kallein mahdollinen paikka. Kun päihtynyt käy Kuopion yliopistollisen sairaalan akuuttilääketieteen poliklinikalla, potilaan kotikuntaan lähtee 225–425 euron lasku [2].

Viikkosavo uutisoi taannoin, että Kuopio on putkatilastojen kärjessä. Poliisi näkee pääsyynä asialle selviämisaseman puuttumisen [3]. Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua putkaan pelkän humalatilan takia. Poliisilla tuskin on mahdollisuuksia tarjota ihmiselle samanlaista apua kuin selviämisaseman ammattilaisilla. Kun asiakas aamulla selviää, on parempi, että hänet kohtaa esimerkiksi sairaanhoitaja eikä poliisi.

Selviämisasemasta on kirjoitettu paljon myös Savon Sanomissa, kuten lehden hakutoiminto osoittaa [4]. Ammattilaisten näkemys on selvä: Kuopioon kaivataan kipeästi selviämisasemaa.

Selviämisaseman perustamiseksi on esitetty monenlaisia vaihtoehtoja. Olennaista on tiedostaa, että perustamisen ei tarvitse tarkoittaa uusien tilojen rakentamista/etsimistä, vaan olemassa olevien palveluita ja niiden tiloja voitaisiin luultavasti melko pienillä rahasummilla laajentaa niin, että palvelu täyttäisi selviämisaseman kriteerit. Esimerkiksi Kuopion Työterapinen yhdistys ry sekä Päihdepalvelusäätiö ovat ilmaisseet kiinnostuksensa selviämisaseman perustamisesta aiemman toimintansa yhteyteen, kun olen asiasta näiltä tahoilta tiedustellut.

Lähteet:

[1] http://publish.kuopio.fi/Kuopio/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=2017443976-16

[2] https://yle.fi/uutiset/3-9633475

[3] http://www.viikkosavo.fi/hs-kuopio-putkatilastojen-karjessa/

[4] http://www.savonsanomat.fi/haku/hakutulokset/?order=DESC&q=selvi%C3%A4misasema&sort=publishdate

Kategoriat
Yleinen

Asunnottomuutta pitää ennaltaehkäistä

LYHYESTIAsunnottomuus ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. Sitä tulee ehkäistä muun muassa erilaisten matalan kynnyksen palveluiden avulla. Kuopiossa tärkeää on tarjota asumiseen riittävästi tukea sekä varmistaa ongelmia kohtaavan ihmisen pääsy sopivien palveluiden piiriin.

Asunnottomuus on yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan häpeäpilkuista. Tilastot eivät kerro koko totuutta ilmiöstä, mutta ne antavat jonkinlaista suuntaa. ARA:n asuntomarkkinakyselyn mukaan viime vuoden lopussa Kuopiossa asunnottomana oli 113 henkilöä, joista pitkäaikaisasunnottomia oli 45. Valtaosa asunnottomista suomalaisista elää Helsingissä.

Kuopiolainen asunnottomuus ei välttämättä näy kadulla tai tilastoissa. Asunnottomat ihmiset majailevat usein esimerkiksi tuttaviensa luona tai viettävät yönsä asumispäivystyksessä. On hyvin vaikeaa kiinnittyä palveluihin tai mihinkään muuhunkaan säännölliseen, kun joutuu päivästä toiseen etsimään väliaikaista suojaa.

Kuopiossa tehdään vuodessa kymmenittäin häätöjä. Arvion mukaan yhden yksittäisen häädön hinta on 5000 – 20 000 euroa. Jos häätö johtaa asunnottomuuteen, kasvaa hinta edelleen. Asunnottomuuden torjuminen ei siis ole vain moraalisesti oikein, vaan myös hyvin todennäköisesti säästää yhteiskunnan rahoja.

Häätöihin ja asunnottomuuteen johtavat Kuopiossa erityisesti erilaiset vaikeudet asumisessa (esim. ongelmat vuokranmaksussa). Siksi asunnottomuuden vähentämisessä kaikkein tärkeintä on järjestää riittävää sekä yksilöllistä tukea asumiseen ja arjessa selviytymiseen. Asumisen tuki tarkoittaa esimerkiksi apua raha-asioiden, siivouksen, ravitsemuksen, ihmissuhteiden ja terveyden kanssa. Päihde- ja/tai mielenterveysongelmat eivät saa olla este tuen saamiselle ja niistä kärsivien asiakkaiden alentunut toimintakyky pitää ottaa huomioon palvelua suunniteltaessa.

Parhaimmillaan asunnottomuuden ehkäiseminen koostuu monialaisesta ja pitkäjänteisestä työstä, jossa ihminen ja hänen elämäntilanteensa huomioidaan kokonaisuutena. Usein tärkeimmässä roolissa ovat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset (myös kolmannella sektorilla), joiden tehtävänä on kartoittaa kunkin asiakkaansa yksilöllinen tilanne ja auttaa löytämään juuri tuohon tilanteeseen parhaiten sopivat ratkaisut.

Lisää aiheesta:

Vuoden 2016 tilastoja: http://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2016(42132)

Asunto ensin- sivusto: http://asuntoensin.fi/