Eduskunta käsittelee tänään lakialoitettani, jonka tavoitteena on puuttua nykyistä tehokkaammin markkinoiden haitalliseen keskittymiseen. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt lakiin minun tavoin ns. otto-oikeutta, koska viranomaisilla ei ole tällä hetkellä tarpeeksi tehokkaita keinoja puuttua haitalliseen keskittymiseen.
Julkisen talouden kannalta merkittävää on erityisesti yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden voimakas keskittyminen. Ja mikä huolestuttavinta, tutkimukset osoittavat, että isojen terveysyritysten yritysostot ovat Suomessa johtaneet hintojen nousuun. Hyvinvointialueen päättäjänä olen todella huolissani siitä, että ostopalveluita joudutaan hankkimaan terveysjäteiltä yhä kalliimmalla hinnalla.
Kolmen terveysjätin yhteenlaskettu markkinaosuus on satojen yrityskauppojen takia noussut noin 20—30 prosentista noin 70—80 prosenttiin. Sama on tapahtunut myös eläinlääkäripalveluissa, jotka ovat yrityskauppojen vuoksi keskittyneet voimakkaasti yhden pääomasijoittajaomisteisen toimijan haltuun. Voimakasta keskittymistä tapahtuu tällä hetkellä myös terapia- ja hoivapalveluissa.
Yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden hinnoissa vallitsee tällä hetkellä villi länsi, eikä tilanne näytä parantuvan. Päinvastoin hinnat nousevat koko ajan ja yksi pahimmista kärsijöistä ovat hyvinvointialueiden talous, potilaat ja veronmaksajat. Kärsijöitä ovat myös sosiaali- ja terveysalan pienet ja keskisuuret yritykset, jotka syödään pois jättiläisten hallitsemilta markkinoilta.
Kritisoin myös hallitusta terveysjättien tukemisesta, sillä tässäkin kohtaa nousee kysymys, miksi hallituksen pitää vain vahvistaa tätä kehitystä Kela-korvauksia nostamalla. Aivan niin kuin lehdissäkin on kirjoiteltu, tämä herättää kysymyksen oikeiston – erityisesti kokoomuksen – ja yksityisten terveysjättien läheisistä suhteista. Tämä on järjetöntä ja epäoikeudenmukaista talouspolitiikkaa, eikä meillä ole varaa tällaisen kaverikapitalismiin.
Lakialoitteessani lakiin ehdotetaan otto-oikeutta, jonka avulla puututaan nykyistä tehokkaammin markkinoiden haitalliseen keskittymiseen. Viranomaisen resurssit kohdistuvat otto-oikeusjärjestelmässä tehokkaammin järjestelyihin, joiden voidaan ennalta olettaa olevan kilpailun kannalta kaikkein haitallisimpia.