Kategoriat
Yleinen

Lastensuojelu ei voi jatkuvasti paikata muiden palveluiden ongelmia

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen lastensuojelulain uudistamisesta.

Hallitus on luvannut uudistaa lastensuojelulainsäädännön. On
kuitenkin epäselvää, miten ja millä aikataululla uudistus toteutetaan, joten kysyn tätä kirjallisessa kysymyksessäni.

Lastensuojelun ongelmat johtuvat suurelta osin kuormituksesta, joka on seurausta muiden palveluiden pettämisestä. Monet sijoitetut, varsinkin teini-ikäiset, lapset tarvitsisivat joko mielenterveys- tai
päihdepalveluja tai molempia. Osa tarvitsisi näitä palveluita lastensuojelun lisäksi, osa sen sijasta.

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet ja ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa. Näistä 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut noin 30 vuotta. Kun vuonna 1990 sijoitettuna oli noin 6000 lasta ja nuorta, heitä oli vuonna 2020 noin 16 500. Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti.

Lasten määrän kasvu sijaishuollossa voi johtua toki osittain siitäkin, että tunnistamme lasten ja perheiden ongelmia entistä paremmin, mutta monet asiantuntijat pitävät tätä ennen kaikkea merkkinä
muiden palveluiden heikkoudesta. Tarvitsemme enemmän erityisesti teini-ikäisten lasten perheille tukea.

Lastensuojelun iso ongelma on resurssipula, mikä näkyy myös lastensuojelun piirissä olevien lasten arjessa. Resurssipula aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön suurta vaihtuvuutta ja kohtuutonta kuormitusta, riittämättömiä palveluita ja tiedonkulun ongelmia. Myös lastensuojelun valvontaan ja ohjaukseen
tarvitaan nykyistä selkeämmät kanavat. Lisäksi lasten ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksia pitää
vahvistaa sijaishuollon aikana.

Lastensuojelun roolia osana muuta palvelujärjestelmää tulee kirkastaa, jotta se voi paremmin keskittyä omaan tehtäväänsä. Lapsen oikeuksien asiantuntijoiden mukaan moneen kertaan muutettu ja tämän takia hajanainen ja vaikeaselkoinen lastensuojelulaki tarvitsee kokonaisuudistuksen. Sen valmistelu
aloitettiinkin viime hallituskaudella. Miten nykyinen hallitus aikoo vastata tähän tarpeeseen?

Tässä koko kirjallinen kysymys:

KIRJALLINEN KYSYMYS

LASTENSUOJELULAIN UUDISTAMISESTA       

Eduskunnan puhemiehelle

Petteri Orpon hallitusohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi on kirjaus, jonka mukaan hallitus uudistaa lastensuojelulainsäädännön. Kirjauksen mukaan uudistuksessa varmistetaan lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen rajoitustoimien käytön edellytyksiä selkeyttämällä. Hallitusohjelman mukaan lastensuojeluviranomaisilla ja sijaishuoltoyksiköillä on oltava aidot mahdollisuudet ja riittävät toimivaltuudet tehdä työtään. Hallitus lupaa edistää varhaista tukea, moniammatillista lapsiperhetyötä ja lastensuojelun avopalveluita painottavaa palvelurakennetta. 

Hallitus on myös alentanut lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa 25 vuodesta 23 ikävuoteen. Tämä ei vahvista lastensuojelua, päinvastoin. Jälkihuollon ikärajan tippuessa moni menettää oikeutensa yksilölliseen tukeen, mikä hankaloittaa jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevien nuorten opiskelua ja työllistymistä entisestään. Lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskeminen voidaan nähdä myös aikuistuvien nuorten perusoikeuksien heikennyksenä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö aloitti lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelun keväällä 2022. Laki tarvitsee kokonaisuudistuksen, sillä se koetaan vaikeaselkoiseksi ja pirstaleiseksi. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lähes 30 kertaa muutetun ja repaleisen lastensuojelulain noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa. Lastensuojelulain kokonaisuudistus oli kantava teema lapsijärjestöjen ja muiden lapsen oikeuksien asiantuntijoiden hallitusohjelmatavoitteissa keväällä 2023. 

Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut noin 30 vuotta. Kun vuonna 1990 sijoitettuna oli noin 6000 lasta ja nuorta, heitä oli vuonna 2020 noin 16 500. Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti. Lasten huostaanotoissa on myös varsin paljon alueellista vaihtelua. 

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet. Professori Heikki Hiilamo kirjoitti Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle 2022, että ”Suomesta on vaikea löytää yhtään pahoinvointia kuvaavaa indikaattoria, joka olisi kohonnut yhtä johdonmukaisesti ja yhtä kauan talouslamoista ja nousukausista, globalisaatiosta ja digitalisaatiosta, tutkimuksesta ja kehittämistyöstä huolimatta.” Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa. Näistä 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. 

Lastensuojelun kustannuksista puhuttaessa on huomioitava, että lastensuojelu on myös bisnestä. Kun kunnat ovat lopettaneet omia lastensuojelun sijaishuoltoyksiköitään, ulkomaalaisten pääomasijoittajien omistamat isot yritykset ovat vallanneet alaa sijaishuollossa. Yleishyödyllisten toimijoiden osuus on myös pienentynyt. Olemme tilanteessa, jossa pääomasijoittajien omistamat suuryritykset tekevät lastensuojelulla suuria voittoja veronmaksajien rahoilla. Samanaikaisesti perhetyö ja lastensuojelu kärsivät suuresta resurssipulasta. 

Monet sijoitetut, varsinkin teini-ikäiset, lapset tarvitsisivat pitkäjänteistä mielenterveys- ja/tai päihdepalvelua. Osa tarvitsisi näitä palveluita lastensuojelun lisäksi, osa sen sijasta. Tärkeää on myös lisätä lastensuojelun ja psykiatrian välistä yhteistyötä ja ryhtyä kehittämään yhteisiä toimintarakenteita ja tiloja lastensuojelua ja psykiatriaa tarvitsevia nuoria varten. Tässä yhteistyössä on huomioitava päihteitä runsaasti käyttävien nuorten tarpeet. Nuoret, joilla on hoidon tarvetta kaikilla näillä alueilla, ovat erityisen haastavassa tilanteessa. 

Myös neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja heidän perheensä tippuvat liian usein yhteiskunnan turvaverkoista läpi. Heillekin ainoa tarjottava tuki saattaa olla lastensuojelun sijaishuolto. Lastensuojelusta on siis tullut liian usein paikka, johon lapset ja nuoret joutuvat muiden palveluiden riittämättömyyden vuoksi. 

Lastensuojelulain uudistamista valmisteltaessa viime hallituskaudella selväksi tuli, että lastensuojelun rooli ja paikka osana palvelujärjestelmää tulee kirkastaa. Lastensuojelu ei voi vuodesta toiseen paikata muiden palveluiden riittämättömyyttä. Tämä heikentää lastensuojelun mahdollisuutta toteuttaa omaa tehtäväänsä.  Heikko palvelujärjestelmä, jossa palveluprosessit eivät jousta yksilöllisen tarpeen mukaan ja eri perheenjäsenten palvelut ovat pirstoutuneet monelle taholle, on iso ongelma lapsen oikeuksien toteutumiselle ja perheiden avun saamiselle ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Myös korona-aika kasasi ongelmia samoihin perheisiin, ja koronan jälkihoito on lasten ja perheiden palveluissa akuutti asia vielä pitkään. 

Lastensuojelun iso ongelma on resurssipula, mikä näkyy myös lastensuojelun piirissä olevien lasten arjessa. Resurssipula aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön suurta vaihtuvuutta ja kohtuutonta kuormitusta, riittämättömiä palveluita ja tiedonkulun ongelmia. Myös lastensuojelun valvontaan ja ohjaukseen tarvitaan nykyistä selkeämmät kanavat. Lisäksi lasten ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksia pitää vahvistaa sijaishuollon aikana.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo uudistaa lastensuojelulakia, jotta lastensuojelun laajoihin ja vakaviin ongelmiin voidaan vastata niin, että lapset ja perheet saavat ajoissa ja nykyistä paremmin tarvitsemansa tuen ja avun ja

miten hallitus varmistaa riittävät resurssit lastensuojelulain ja siihen liittyvän lainsäädännön toimeenpanoon? 

Helsingissä 7.2.2024

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]

Kategoriat
Yleinen

Sairaalaverkoston alasajo uhkaa kansalaisten terveyttä

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esitys sairaalaverkoston karsimisesta on tyrmistyttävä. Suurin osa keskussairaaloista ja perusterveydenhuollon ympärivuorokautisista päivystyksistä esitetään lakkautettavaksi, minkä lisäksi esimerkiksi synnytyssairaaloiden määrää vähennettäisiin rajusti.

Pääministeri Orpo lupasi kesäkuussa 2023, etteivät hallitusohjelman sote-kirjaukset ole palvelujen karsintaa vaan, että asioita yritetään tehdä paremmin. Nyt ministeriö esittääkin historiallisen rajua peruspalveluiden alasajoa koko Suomessa. Pettääkö Orpo tässäkin asiassa lupauksensa?

Uudistuksen myötä Suomessa olisi nykyisen 15:n sijasta enää 5-8 keskussairaalaa, minkä lisäksi perusterveydenhuollon ympärivuorokautiset päivystykset lakkautettaisiin esimerkiksi Iisalmesta, Jämsästä, Kouvolasta, Pietarsaaresta, Raahesta, Raaseporista ja Varkaudesta.

Lähipalveluiden romuttaminen ei ole “paremmin tekemistä” vaan se tulee johtamaan kasvavaan alueellisen epätasa-arvoon ja hoitoon pääsyn vaikeutumiseen suuressa osassa Suomea. On käsittämätöntä, että hallitus kohdistaa rahoitusleikkauksia jo ennestään kriisissä oleviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Orpon hallitus tavoittelee erikoissairaanhoidon ja päivystysverkoston uudistamisella 100 miljoonan euron säästöjä vuoteen 2027 mennessä. Meriluoto pitää odotettuna, että “uudistamisella” tarkoitettiinkin tosiasiassa palveluiden alasajoa ja lakkauttamista seuraamuksista piittaamatta.

Synnytyssairaaloiden lakkauttaminen uhkaa lasten ja synnyttäjien terveyttä, kun sairaalan ulkopuolella tapahtuvat synnytykset lisääntyvät. Samalla jäljelle jäävien synnytysosastojen kuormitus kasvaisi entisestään kestämättömällä tavalla.

Kuten selvitykseen jätetyssä eriävässä mielipiteessä todetaan, ehdotuksen todelliset henkilöstö- ja talousvaikutukset ovat pimennossa. Vaikka keskittämispolitiikka ei tälläkään kertaa toisi todellisia säästöjä, tulee hallitus silti leikkaamaan hyvinvointialueiden rahoitusta, mikä johtaa jälleen uusiin säästötoimiin. Tämä kurjistamiskierre on saatava katkaistua.

Kategoriat
Yleinen

Sosiaaliturvan leikkaukset eriarvoistavat nuoria

Teini-ikäisten hyvinvoinnissa on paljon tekijöitä, jotka huolestuttavat. Näitä ovat esimerkiksi teini-ikäisten kiireelliset sijoitukset, jotka ovat olleet kasvussa. Monesti lastensuojelu joutuu ottamaan koppia nuorista, jotka eivät ole saaneet apua mielenterveysongelmiin ajoissa. Lastensuojelu ei kuitenkaan voi paikata näitä palveluja.

Suuri osa nuorista voi hyvin, mutta ongelmat kasaantuvat samoihin perheisiin.  Nuorten hyvinvoinnin eriytyminen on kriittinen kohta hallituksen politiikassa. Sen sijaan, että hallitus jatkaisi syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koronan jälkihoitoa, se on valinnut tien, joka tulee 1990-luvun laman oppien mukaan myös kalliiksi.

Hallitus tekee massiivisia leikkauksia sosiaaliturvaan. Tämä kiihdyttää kehitystä, jossa ongelmat kasaantuvat samoihin perheisiin. Leikkaukset vaikeuttavat myös ylisukupolviseen huono-osaisuuteen puuttumista, minkä pitäisi olla hyvinvointivaltiossa jokaiselle päättäjälle tärkeää.

Syksyllä 2023 oikeustieteilijät moittivat Hesarissa poikkeuksellisen kovasanaisesti hallituksen lainvalmistelua. Useiden samanaikaisten sosiaaliturvaleikkausten yhteisvaikutuksia erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien kannalta ei ole arvioitu. Kritiikkiä suunnattiin myös perustuslakivaliokuntaan. Vasemmistoliiton Anna Kontula esitti, että valiokunta yhdistäisi kolmen leikkausesityksen käsittelyn ja vaatisi ministeriöltä täydentävää selvitystä kokonaisvaikutuksista erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Helsingin Sanomien mukaan ehdotus kaatui hallituspuolueiden ja keskustan edustajien äänin.

On hyvä muistuttaa myös siitä, että lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja sosiaaliturvan leikkausten yhteisvaikutuksia lasten ja nuorten elämään on katsottava myös tästä näkökulmasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea välttämään sosiaaliturvaleikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin.

On arvioitu, että pelkästään yleisen asumistuen ja työttömyysturvan muutokset voivat leikata yksittäiseltä lapsiperheeltä satoja euroja kuukaudessa. Ja kyse on perheistä, joilla on ollut tiukkaa jo pitkään. Myös pienituloisten yksinhuoltajien jo valmiiksi vaikea tilanne heikkenee merkittävästi entisestään.

Mikä on hallituksen viesti pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä eläville nuorille? Vaikuttaa, että viesti on, että heistä ei välitetä. Yksinhuoltajissa on paljon töissä käyviä köyhiä, joiden tilannetta hallitus kiristää entisestään.

Kategoriat
Yleinen

Hallitus kaivaa naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa syvemmäksi

Jätin syyskuussa 2023 hallitukselle kirjallisen kysymyksen hallitusohjelmaan kirjatun vientivetoisen työmarkkinamallin vaikutuksista sukupuolten palkkaeroon, naisvaltaisten alojen työvoimapulaan ja suomalaisten työmarkkinoiden segregaation purkamiseen.

Vientivetoinen työmarkkinamalli tarkoittaa konkreettisesti sitä, että hallitus kieltää valtakunnansovittelijalta miesvaltaisten vientialojen tason ylittävät sovintoehdotukset. Tällaiset ratkaisut juurruttavat naisvaltaisten alojen aliarvostuksen ja palkkakuopan vielä entistä pahemmin osaksi suomalaisia työmarkkinoita ja muuta yhteiskuntaa.

Segregaatio, eli suomalaisten työmarkkinoiden vahva jakautuminen  mies- ja naisvaltaisiin aloihin, on pitkäaikainen ja sitkeä asia. Tällä on vaikutuksensa myös sukupuolten palkkaeroon.

Sukupuolivähemmistöjen tilanteesta ja sijoittumisesta työmarkkinoille ei ole tällä hetkellä saatavana työelämätilastoja.

Suomalaisten työmarkkinoiden jakautumista nais- ja miesvaltaisiin aloihin on hyvä entistä ponnekkaammin purkaa myös sen vuoksi, että monet naisvaltaiset alat, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, varhaiskasvatus ja ravintola-ala, kärsivät työntekijäpulasta. Mutta miten vientivetoinen työmarkkinamalli vaikuttaa tähän?

Segregaation purkaminen on esimerkiksi hallituksen samapalkkaisuusohjelman ja hallituksen samapalkkaisuustoimenpiteiden kokonaisarvioinnissa 2020-2023 arvioitu hankkeista tehokkaimmaksi ja vaikuttavimmaksi.

On tärkeä alleviivata sitäkin, että tasa-arvoinen palkkaus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus, jota jokaisen hallituksen on yksiselitteisesti velvollisuus aktiivisesti edistää.

Kirjallisen kysymyksen ja hallituksen vastauksen voit lukea täältä: http://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_106+2023.aspx

Kategoriat
Yleinen

Hallitus runnoo leikkauksia läpi välittämättä edes vammaisten lasten oikeuksista

Jätin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vastalauseen hallituksen esitykseen vammaispalvelulain lykkäämisestä. Pidän käsittämättömänä sitä, että hallitus on ensitöikseen leikkaamassa juuri vammaispalveluista 36 miljoonaa euroa ja jättämässä monet vammaiset ja heidän perheensä epätietoisuuteen ja ilman tarvittavia palveluita.

Edellisen hallituksen säätämä vammaispalvelulaki oli historiallinen ja pitkään odotettu askel Suomen vammaispalveluiden korjaamiseksi, mutta nyt laki ollaan repimässä auki puhtaasti säästösyistä.

Viime viikolla perustuslakivaliokunta sai valmiiksi lausunnon, jossa edellytettiin painokkaasti lapsen oikeuksien huomioimista esityksen käsittelyssä. Lausunnon mukaan oli välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta selvittää, voiko lapsen oikeuksiin vaikuttavaa sääntely tulla voimaan vammaispalvelulain aikaisemmin kaavailtuna voimaantuloajankohtana.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on ollut surullista seurata miten hallituspuolueet runnovat leikkausesitystä läpi tällaista jopa perustuslakivaliokunnan kannasta piittaamatta. En koe, että olisimme saaneet kunnollisia perusteita sille, miksi edes lapsia koskevat säännökset eivät olisi voineet tulla aiemmin voimaan.

Lapsen elämässä yli vuoden lykkäys tarvittavaan tukeen ja palveluun voi jättää pysyvän jäljen kehitykseen ja koko loppuelämän hyvinvointiin. Vähimmäisvaatimus pitäisi olla, että kun eduskunnassa tehdään lapsen oikeuksiin vaikuttavia päätöksiä, ne tehdään huolella ja hyvää lainsäädäntötapaa noudattaen.

Kategoriat
Yleinen

Hallituksen koulutusleikkaukset valtava isku vapaalle sivistystyölle

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen koulutusleikkauksista, joita hallitus kohdistaa vapaaseen sivistystyöhön.

Hallitus aikoo leikata 25 miljoonaa vapaan sivistystyön oppilaitoksilta, eli 14 prosenttia niiden rahoituksesta.

Vapaa sivistystyö on tärkeä ja suosittu osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ylläpitävät ihmisten toimintakykyä, mielenterveyttä sekä ehkäisevät syrjäytymistä. Eikö hallitusta kiinnosta nämä asiat? Ja miten ihmeessä vapaan sivistystyön oppilaitokset selviävät lakisääteisistä tehtävistään tällaisten leikkausten jälkeen?

Leikkaukset kolahtavat erityisen pahasti pienten paikkakuntien vapaan sivistystyön oppilaitoksiin, mikä kasvattaa alueellista eriarvoisuutta. Pienillä paikkakunnilla on jo valmiiksi vähemmän erilaisia palveluita kuin suurilla paikkakunnilla. Vapaa sivistystyö on siis monessa tapauksessa juuri harvaan asuttujen alueiden asukkaille tärkeää koulutuksen saavutettavuuden ja yhteisöllisyyden kannalta.

Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat Suomen suurimpia aikuiskoulutuksen toimijoita. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa koko ajan, kun työelämä muuttuu kiihtyvään tahtiin ja monen on päivitettävä osaamistaan. Myös lapset ja nuoret ovat vapaan sivistystyön piirissä.

Hallituksen koulutusleikkaukset kohdistuvat siis kaikkiin ikäluokkiin ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin, niin lapsiin, työssäkäyviin, työttömiin ja eläkeläisiin.

Elinikäisen oppimisen ja sen yhdenvertaisuuden kannalta on olennaista, että vapaan sivistystyön oppilaitokset tavoittavat tällä hetkellä hyvin muitakin kuin korkeakoulutettuja. Vapaan sivistystyön riittävä rahoitus on myös tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa.

Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on merkittävä rooli myös maahanmuuttajien kotouttamisessa. Koulutus on esimerkiksi kielikoulutusta sekä muuta työelämävalmiuksiin liittyvää koulutusta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa maahanmuuttajilla on myös hyvät mahdollisuudet tutustua muihin ihmisiin, mikä auttaa kotoutumisessa. Esimerkiksi kansalaisopistojen kurssit ovat hieno tapa edistää erilaisista taustoista tulevien ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Kysyn hallitukselta:

Miten hallitus arvioi vapaan sivistystyön koulutusleikkausten vaikutukset 1. elinikäiseen oppimiseen, 2. maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen, 3. lasten ja nuorten liikuntaan, 4. syrjäytymisen ehkäisemiseen, ja 5. eläkeläisten hyvinvointiin?

Ja

Miten hallitus turvaa vapaan sivistystyön kattavan ja monipuolisen oppilaitosten verkoston sekä niiden lakisääteisten tehtävien hoitamisen?

Helsingissä 13.9.2023 
Laura Meriluoto vas 

 KK 69/2023 vp (eduskunta.fi)

Kategoriat
Yleinen

Hallitus hyökkää kansalaisyhteiskuntaa vastaan

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta. Orpon hallitus leikkaa niiden rahoituksesta hallituskauden lopussa peräti 100 miljoonaa euroa. 

Tämä tarkoittaa sitä, että sote-järjestöjen tuesta lähtee joka neljäs euro. Kysyn hallitukselta, miten näiden leikkausten jälkeen turvataan ihmisarvoinen elämä niille, jotka saavat avun tällä hetkellä näiltä järjestöiltä.

Sote-järjestö tavoittavat paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. 

Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saada mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittäviä työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa.

Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi. 

Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen osuus sote-budjetista on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä. 

Hallitus ei arvosta tippaakaan järjestöjen tekemää työtä. Sote-järjestöt eivät suinkaan ole ainoita leikkauskohteita. Leikkausten kohteena on myös laaja joukko esimerkiksi rauhan-, luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjä. Voi sanoa, että hallitus hyökkää kansalaisyhteiskuntaa vastaan.

Alla kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

Kirjallinen kysymys

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Eri alojen järjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa on runsaat 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä (2020). Ne tavoittavat esimerkiksi paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt edistävät ja vahvistavat ihmisten hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä. Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saadaan mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittäviä työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät laajoille joukoille ja kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt siis sekä auttavat hyvin konkreettisella tasolla ihmisiä ratkomaan ongelmiaan että auttavat ehkäisemään niitä. Myös kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen rahoituksen osuus sote-budjetissa on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tekemä työ on kuitenkin tulevaisuudessa vaakalaudalla, koska Orpon hallitus aikoo leikata hallituskauden lopussa vuonna 2027 peräti 100 miljoonaa euroa niiden rahoituksesta. Tämä tehdään tilanteessa, jossa hallitus monella muullakin tavalla heikentää juuri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asiakkaiden asemaa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työ ei siis tule lähivuosina vähenemään, vaan päinvastoin. Tilanne on ennen kaikkea inhimillisesti kestämätön, mutta myös kallis ongelmien pahentuessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työn? Miten hallitus aikoo turvata ihmisarvoisen elämän niille, jotka tällä hetkellä saavat avun sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä?

Helsingissä 30.8.2023

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]

Kategoriat
Yleinen

Puheeni eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Lohjalla

Hyvät kollegat, median edustajat ja seuraajat siellä linjojen päässä,

Saamieni viestien ja käymieni keskusteluiden perusteella olen joutunut huomaamaan, että ihmisiä pelottaa. Siis ihan oikeasti pelottaa. Maassa on nyt hallitus, joka vaikuttaa vieraantuneen täysin siitä todellisuudesta, jossa niin monet ihmiset Suomessa elävät.

Siitä todellisuudesta, kun et voi ostaa lapsillesi riittävästi ruokaa tai kouluvaatteita, syntymäpäivä- tai joululahjoista puhumattakaan. Siitä todellisuudesta, kun joudut valitsemaan, käytätkö viimeiset rahasi ruokaan, lääkkeisiin vai asuntosi lämmittämiseen. Siitä todellisuudesta, kun lähetät työhakemuksen toisensa perään ja joudut kerta toisensa jälkeen myös pettymään.

Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan niin kutsuttu vahva ja välittävä Suomi on sellainen, joka kurjistaa kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien asemaa.

Työttömyysturvaa heikennetään ja työttömien lapsiakin rangaistaan, kun työttömyysturvan lapsikorotukset poistetaan. Lääkkeiden hintaa nostetaan ja soten asiakasmaksuja korotetaan. Lastensuojelun jälkihuollosta säästäminen osuu sellaisiin nuoriin, joilla on jo muutenkin kaikkein heikoimmat lähtökohdat elämässään.

Massiiviset asumistukileikkaukset iskevät erityisesti opiskelijoihin, yksinhuoltajiin ja matalapalkka-aloilla työskenteleviin. Jopa toimeentulotuesta, yhteiskunnan viimesijaisesta turvaverkosta, leikataan.

Kun nämä leikkaukset usein vieläpä kasaantuvat samojen ihmisten harteille, on kurjistumisen kierre ilmeinen. Tämä kaikki kärjistää myös ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Välittämistä hallitus kohdistaa heille, joilla on jo entuudestaan enemmän. Rikkaiden veronkevennykset maksatetaan köyhimmillä.

Hallitus on tietoisesti irtaantunut pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa on vahva pyrkimys tasa-arvoon, pieniin tuloeroihin ja jaettuun turvallisuuden tunteeseen.

Tällainen niin kutsuttu vahva ja välittävä Suomi lisää eriarvoisuutta niin sosioekonomisesta kuin alueellisestakin näkökulmasta.

Tulen itse maan psyykkisesti ja fyysisesti sairastavimmalta alueelta Itä-Suomesta. Pelkään, että hallituksen suunnitelmat kurjistaa pienituloisten sairaiden asemaa ja samalla leikata sosiaali- ja terveyspalveluista iskevät todella pahasti juuri meihin. Tähän päälle kun tulevat vielä massiiviset leikkaukset sote-järjestöjen avustuksiin, on yhä useampi itäsuomalainen vaarassa syrjäytyä.

Pahoinvointi kasaantuu siis myös alueellisesti.

Marinin hallituksen toteuttamalla sote -uudistuksella on luotu pohja, jonka varaan meidän olisi aidosti mahdollista rakentaa aiempaa paljon paremmin toimivat ja tasa-arvoisemmat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sitä ei kuitenkaan voida tehdä ilman riittäviä resursseja ja pitkäjänteistä työtä. Me hyvinvointialueiden päättäjät olemme mahdottoman tehtävän edessä, jos meidän pitää nopealla aikataululla sekä säästää palveluista että parantaa niitä.

Suurena huolenaiheena on myös hallituksen valmistelemat työelämään liittyvät heikennykset, jotka tekevät työskentelystä naisvaltaisella sote-alalla aiempaa epävarmempaa.

Hyvät kuulijat,

vahvan ja välittävän hallituksen käsi yltää myös Suomen rajojen yli.

Maailman pakolaistilanne on tällä hetkellä historiallisen vakava ja Välimereen kuolee valtavasti turvaan pyrkiviä pakolaisia. Samalla vahvan ja välittävän Suomen hallitus aikoo puolittaa pakolaiskiintiön ja leikkaa kehitysyhteistyörahoista, mikä osuu pahasti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, erityisesti tyttöhin ja naisiin.

Suomessa paperittomilta evätään välttämätön, esimerkiksi raskauteen liittyvä terveydenhuolto ja kotoutumispalveluita heikennetään. Suomeen pakenemista ja kotoutumista sekä Suomessa pärjäämistä vaikeutetaan siis lukuisin toimenpitein.

Aikana, jona työperäistä maahanmuuttoa tulisi lisätä muun muassa hoivapalveluiden turvaamiseksi, lähettää hallitus rajojen ulkopuolelle vahvan viestin, että tänne ei kaivata uusia tulijoita. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että hallitus on tehnyt ideologisen valinnan: vahvoista välitetään ja heikompien ahdinkoa lisätään.

Valitettavasti joudun siis toteamaan, että ihmisten pelko on täysin aiheellista.

Kategoriat
Yleinen

Puheeni hallitusohjelmasta täysistunnossa 21.6.2023

Arvoisa puhemies,

Millainen on vahva ja välittävä Suomi? Tämän hallitusohjelman mukaan sellainen, joka kurjistaa kaikkein heikoimpien asemaa kohdistaen leikkauksia muun muassa viimesijaiseen sosiaaliturvaan, asumistukeen ja työttömyysturvaan.

Vahvan ja välittävän Suomen hallitus tekee sairastamisesta kalliimpaa, työttömyydestä jopa aiempaa tuskallisempaa, työelämästä rankempaa ja opiskelusta kalliimpaa. Työttömiä kannustetaan kieltäytymään osa-aikaisesta työtä, ikään kuin kaikille olisi tarjolla kokoaikaisia työsuhteita, ja myös työttömien lapsia rangaistaan, kun työttömyysturvan lapsikorotukset poistetaan.

Suomi on toistuvasti saanut huomautuksia liian matalasta sosiaaliturvan tasosta. Marinin hallitus tekikin parannuksia useisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Tämän hallituksen suunta on täysin toisenlainen, eikä se näytä välittävän ihmisoikeuksista. On todella hälyttävää, että hallitus selvittää jopa mahdollisuutta viimesijaisen tuen, eli toimeentulotuen epäämiseen. Tässä tilanteessa toivon perustuslain pelastavan meidät tältä hallitukselta.

Näissä toimissa ei ilmeisesti ole lainkaan mietitty – tai haluttu miettiä – sitä, miten eri toimet kasaantuvat samoille ihmisille.

Esimerkiksi Soste on kuvannut kasaantumista hyvin näin: Helsingissä vuokralla asuvaan yksinhuoltajaan osuvat indeksijäädytykset, työttömyysturvan suojaosan ja lapsikorotusten poistaminen, asumistuen ja toimeentulotuen leikkaukset sekä asiakasmaksujen ja lääkkeiden hintojen nousu.

Todella vahvaa ja välittävää!

Arvoisa puhemies,

Jottei menisi liian synkäksi, täytyy todeta, että kyllähän tästä ohjelmasta aitoa välittämistäkin löytyy ihan roppakaupalla, vai pitäisikö sanoa miljoonakaupalla. Hallitus välittää hyvätuloisista ja hyvin pärjäävistä suomalaisista, rikkaista osakesäästäjistä ja sijoittajista. Syvä välittäminen rikkaasta väestönosasta näkyy esimerkiksi mittavina veronalennuksina varakkaille ja palvelusetelein rakennettavina terveysalveluiden ohituskaistoina maksukykyisille hyvinvointialueiden asukkaille. Eipä uskoisi, että hallituspuolueilla on mitään huolia valtiontaloudesta.

Onhan se selvää, että tällainen vahva ja välittävä Suomi lisää eriarvoisuutta. Enkä nyt puhu pelkästään sosioekonomisesta, vaan myös alueellisesta eriarvoisuudesta. Tulen itse maan sairastavimmalta alueelta Itä-Suomesta. Pelkään, että hallituksen suunnitelmat kurjistaa pienituloisten sairaiden asemaa ja samalla leikata sosiaali- ja terveyspalveluista iskevät todella pahasti juuri meihin.

Vahva ja välittä hallitus ei ilmeisesti halua pistää koko Suomea kuntoon, ei alueellisesti, ei sosioekonomisesti.

Arvoisa puhemies,

Vahvan ja välittävän hallituksen käsi yltää myös Suomen rajojen yli. Hallitus leikkaa roimasti kehitysyhteistyörahoja ja pakolaiskiintiötä sekä kiristää turvapaikkapolitiikkaa. Aikana, jona maahanmuuttoa tulisi lisätä muun muassa hoivapalveluiden turvaamiseksi, lähettää hallitus rajojen ulkopuolelle vahvan viestin, että tänne ei kaivata uusia tulijoita.

Ja nekin, jotka otetaan, eivät saa perhettään tänne tai ainakin se on hyvin vaikeaa. Ei ole liioittelua sanoa, että tietynlaista kolonialismia se on tämäkin, kun ihmiselle ei anneta oikeutta koko elämään, vaan hänestä halutaan vain hyötyä.

Tämän lisäksi paperittomilta evätään välttämätön, esimerkiksi raskauteen liittyvä terveydenhuolto ja kotoutumispalveluita heikennetään. Suomeen pakenemista ja kotoutumista sekä Suomessa pärjäämistä vaikeutetaan siis lukuisin toimenpitein. Vaikuttaa siltä, että hallitus ei halua ihmisten sitoutuvan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies,

Maailman pakolaistilanne on tällä hetkellä historiallisen vakava ja Välimereen kuolee valtavasti turvaan pyrkiviä pakolaisia. Samalla vahvan ja välittävän Suomen hallitus aikoo puolittaa pakolaiskiintiön.

Sen sijaan, että Suomi toimisi EU:ssa vahvasti sen puolesta, että lapset eivät huku Euroopan rajoilla, se kääntää selkänsä. Samalla se leikkaa kehitysyhteistyörahoista, mikä tietenkin osuu erittäin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, erityisesti tyttöhin ja naisiin. Ihmettelen, onko tämä tosiaan teille kokoomuksessa ja RKP:ssä täysin ok.

Itse voin ihan suoraan sanoa, että nyt hävettää olla suomalainen.

Kategoriat
Yleinen

Housing is a fundamental right. My speech on homelessness at a seminar.

Dear friends,

I am Laura Meriluoto, Member of Parliament.

I thank you for inviting me to open this important event. I have a long experience of working in social organisations and homelessness is an issue I’ve given much energy in my own politics.

In Finland we can be proud of having the lowest homelessness rates in the EU. Homelessness is also decreasing in Finland in total, while elsewhere in Europe the situation is going in the opposite direction. 

That indicates we are clearly doing something right. 

The housing first model is one of the factors behind Finland’s progress towards a society in which everyone is housed.

After all, the housing first model is very simple and logical. It is based on the idea that a person in need of social support must first have a permanent place to live, after which other forms of support can be introduced.

Of course, we still have a lot to do and international cooperation is also important here. 

This is another reason why it is great that we are here today. 

In Finland, the majority of homeless people are men, but the proportion of women has increased. This is a trend we have seen elsewhere. 

Homelessness among gender and sexual minorities is more common in Finland than in most EU countries.

It is worrying that social workers report that the condition and situation of young homeless people has deteriorated.  The problems faced by homeless young people are also deeper and more complex. 

Homelessness statistics also do not identify all types of homelessness. A person may be registered with a relative, for example, but in practice is staying  on a sofa only temporarily. This is not living in your own home.

Homelessness also looks different in different parts of Finland. It is concentrated in large cities. 

The rise in long-term homelessness is also a cause for concern. This is also a regional issue. It has declined in many large cities in recent years. But in my home town of Kuopio, for example, it has increased. 

We still need more services targeted at different groups. For example, homelessness among women is associated with a lot of shame, trauma and violence. Fear often prevents women from seeking help. 

The corona pandemic worsened the situation of homeless people in many ways. We as political decision makers need more information on what kind of aftercare is needed. 

Dear friends,

We politicians must remember that homelessness is a social problem. We must not forget our responsibility and that the state has a duty to promote everyone’s right to housing.

Housing is a fundamental right and a home belongs to everyone. Let us continue to work together to make this a reality everywhere. 

I wish everyone an interesting seminar and good discussions. 

Thank you.

The seminar was organised by Vailla vakinaista asuntoa ry.