Kategoriat
Yleinen

Terveysbisneksen haitalliseen keskittymiseen on puututtava lainsäädännöllä

Alan kerätä eduskunnassa nimiä lakialoitteeseen, jonka tavoitteena on suitsia markkinoiden haitallista keskittymistä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on nostanut esiin, että viranomaisilla ei ole tarpeeksi keinoja puuttua esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kiihtyvään keskittymiseen muutamille jättiyrityksille. 

Kolmen terveysjätin yhteenlaskettu markkinaosuus on satojen yrityskauppojen takia noussut noin 20-30 prosentista noin 70-80 prosenttiin. Sama on tapahtunut myös eläinlääkäripalveluissa, jotka ovat yrityskauppojen vuoksi keskittyneet vahvasti yhden pääomasijoittajaomisteisen toimijan haltuun. Voimakasta keskittymistä tapahtuu tällä hetkellä myös terapia- ja hoivapalveluissa.

Yritysten haitallinen keskittyminen johtaa hintojen kallistumiseen, valikoiman kaventumiseen sekä tuotteiden ja palvelujen laadun heikkenemiseen. Tutkimukset osoittavat, että isojen terveysyritysten yritysostot ovat Suomessa johtaneet hintojen nousuun. 

Hyvinvointialueen päättäjänä olen todella huolissani siitä, mitä markkinoiden voimakas keskittyminen tekee hyvinvointialueiden taloudelle. Ostopalveluita joudutaan hankkimaan terveysjäteiltä yhä kalliimmalla hinnalla. Kun puhutaan peruspalveluista päätavoite on selvä: kaikille riittävät ja laadukkaat palvelut. Mutta jos haitalliseen markkinoiden keskittymiseen ei nykyistä voimakkaammin puututa, verorahat valuvat kiihtyvään tahtiin pääomasijoittajien taskuun. 

Ajan lakialoitteessaani kilpailuviranomaisille otto-oikeutta, jonka kautta voidaan tutkia kaikkia kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Näin saadaan nykyistä paremmin etukäteiskontrollin piiriin kaikki kansantalouden kannalta merkittävät yritysjärjestelyt. Tällä hetkellä viranomaiset voivat puuttua tietyn liikevaihtorajan ylittäviin kauppoihin, mutta tämä ei joka tilanteessa ole tarpeeksi tehokas tapa estää haitallista keskittymistä. 

Suomessakin on nähtävillä ilmiö, jossa suuret, tyypillisesti pääomasijoittajaomisteiset, toimijat hankkivat yksitellen omistukseensa pieniä kilpailijoitaan. Tätä kutsutaan hiipiväksi keskittymiseksi tai sarjahankinnoiksi. Tähän puuttumiseksi tarvitaan parempia keinoja. Selvää on, että haitalliseen keskittymiseen puuttuminen on myös pienten yritysten etu. 

Tässä lakialoite kokonaisuudessaan:

LAKIALOITE

laiksi kilpailulain 22 ja 23 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloitteessa esitetään kilpailulakiin (948/2011) lisättäväksi säännöksiä, joilla mahdollistetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston puuttuminen markkinoiden haitallista keskittymistä lisääviin yrityskauppoihin nykyistä kattavammin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi nykyisin tutkia ainoastaan laissa määritellyt liikevaihtorajat ylittäviä yrityskauppoja. Rajojen alle jää kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Tästä syystä kilpailuviranomaiselle esitetään otto-oikeutta, jolla mahdollistetaan myös liikevaihtorajat alittavien kauppojen tutkiminen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi määrätä ilmoitettavaksi yrityskaupan, joka vois aiheuttaa haittaa kilpailulle määräävän markkina-aseman luomalla tai sitä vahvistamalla. Yrityskauppa voitaisiin ilmoittaa myös vapaaehtoisesti sen selvittämiseksi, katsooko kilpailuviranomainen toimenpiteitä tarpeellisiksi.

PERUSTELUT


Kuluttajien kannalta haitallista markkinoiden keskittymistä ehkäistään yrityskauppavalvonnalla. Yritysten haitallinen keskittyminen johtaa hintojen kallistumiseen, valikoiman kaventumiseen sekä tuotteiden ja palvelujen laadun heikkenemiseen. Yrityskauppa on ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, jos yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 100 miljoonaa euroa ja vähintään kahden yrityskaupan osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 10 miljoonaa euroa. Kilpailulle haitallisia yrityskauppoja voidaan ennalta kieltää tai niille voidaan asettaa ehtoja.

Marinin hallitus laski yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja, mutta ongelmana on, että niiden alle jää edelleen suuri määrä kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Tällä hetkellä moni toimiala keskittyykin voimakkaasti liikevaihtorajojen ulkopuolella. Liikevaihtorajoihin perustuva järjestelmä ei myöskään kerro aina tarpeeksi yrityksen taloudellisesta arvosta.

Suomessa suuri ongelma on paikallisten markkinoiden keskittyminen, koska paikallisesti toimivien yritysten liikevaihdot jäävät liikevaihtorajojen alle. Lisäksi paikalliset yritykset ovat useasti osa laajempaa markkinoiden keskittymistä. Suomessakin on nähtävillä ilmiö, jossa

suuret, tyypillisesti pääomasijoittajaomisteiset, toimijat hankkivat yksitellen omistukseensa pieniä kilpailijoitaan. Tätä kutsutaan hiipiväksi keskittymiseksi tai sarjahankinnoiksi. Tätä on Suomessa tapahtunut esimerkiksi terveyspalveluissa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan vuosina 2008–2020 tehtiin lähes 300 yrityskauppaa, joissa suuret toimijat hankkivat omistukseensa pieniä paikallisia lääkäri- ja hammaslääkäriklinikoita. 

Kolmen terveysjätin yhteenlaskettu markkinaosuus on satojen yrityskauppojen takia noussut noin 20–30 prosentista noin 70-80 prosenttiin. Sama on tapahtunut myös eläinlääkäripalveluissa, joka on yrityskauppojen vuoksi keskittynyt voimakkaasti yhden pääomasijoittajaomisteisen toimijan haltuun. Voimakasta keskittymistä tapahtuu tällä hetkellä myös terapia- ja hoivapalveluissa.

Tutkimukset osoittavat, että isojen terveysyritysten yritysostot ovat Suomessa johtaneet hintojen nousuun. Nousu on ollut keskimäärin 10–20 prosenttia.  Tämä on iso haaste paitsi yksittäisille kuluttajille myös hyvinvointialueiden taloudelle, jos ostopalveluita joudutaan hankkimaan isoilta yksityisiltä keskittyneillä markkinoilla koko ajan yhä kalliimmalla hinnalla.

Sekä kansainvälinen tutkimuskirjallisuus että Suomesta saadut havainnot osoittavat, että viranomaisilla ei ole tarpeeksi keinoja puuttua markkinoiden haitalliseen keskittymiseen. Tähän ratkaisuksi sopisi lakiin kirjattava otto-oikeus, jolla tarkoitetaan kilpailuviranomaisen oikeutta vaatia ilmoitettavaksi yrityskauppa, joka ei täytä pääsäännön mukaisia liikevaihtorajoja.

Otto-oikeuden kautta voidaan tutkia kaikkia kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Jos viranomaisella on oikeus vaatia yrityskauppa tutkittavaksi myös liikevaihtorajojen alla, kaikki kansantalouden kannalta merkittävät yritysjärjestelyt, jotka voivat johtaa markkinoiden haitalliseen keskittymiseen, kuuluvat yrityskauppavalvonnan etukäteiskontrollin piiriin. Viranomaisen resurssit kohdistuvat otto-oikeusjärjestelmässä myös tehokkaammin järjestelyihin, joiden voidaan ennalta olettaa olevan kilpailun kannalta kaikkein haitallisimpia.

Otto-oikeus on jo käytössä Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ja tulee käyttöön myös Tanskassa kesällä 2024. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ehdottanut otto-oikeuden käyttöönottoa Suomessa. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

kilpailulain 22 ja 23 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään kilpailulain (948/2011) 22 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 662/2012, 635/2014 ja 1297/2022, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi sekä 23 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi muutettuna laeilla 662/2012 ja 971/2021, uusi 2 ja 3 momentti, jolloin nykyiset 2–5 momentti siirtyvät 4–7 momentiksi seuraavasti:

22 §

Soveltamisala

———————————-

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, säännöksiä yrityskauppavalvonnasta sovelletaan yrityskauppaan, joka voi aiheuttaa haittaa tehokkaalle kilpailulle Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä.

———————————-

23 §

Yrityskaupan ilmoittaminen

———————————-

Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi määrätä ilmoitettavaksi yrityskaupan, joka ei ylitä 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuja liikevaihtorajoja, jos on perusteltua epäillä, että kauppa voisi aiheuttaa haittaa tehokkaalle kilpailulle Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä.

Yrityskauppa voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sen selvittämiseksi, onko toimenpiteisiin ryhtyminen tarpeen.

———————————-

Tämä laki tulee voimaan  päivänä kuuta 20  .

Helsingissä xx.xx.xxxx

Laura Meriluoto vas

Muut allekirjoittajat

Kategoriat
Yleinen

Kaupan alan työturvallisuutta on parannettava

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen kaupan alan työturvallisuudesta. Esimerkiksi kotikaupungissani Kuopiossa on tapahtunut peräti 17 kaupparyöstöä viime vuoden alusta lähtien. Poliisin mukaan useimmat teot ovat kohdistuneet pieniin ruokakauppoihin, joissa on vähän henkilökuntaa ja harvoin vartijoita.

Uhkailu ja henkinen väkivalta ovat kaupan alalla lisääntyneet viime vuosien aikana. Uhka- tai väkivaltatilanne aiheuttaa aina sen kohteelle pelkoa ja ahdistusta, ja tällaiset tilanteet on pyrittävä välttämään kaikin tavoin.

Työturvallisuuslain mukaan työnantajalta edellytettävän vaaran arvioinnin tulee palvelutyötehtävissä sisältää myös työpaikkaan kohdistuvan väkivallan uhan arvioinnin. Arviointi on päivitettävä vähintään kerran vuodessa. Arvioinnissa on otettava huomioon mm. työskentely yksin etenkin ilta- ja yöaikoina, työpaikkaan kohdistuneet ja työpaikan lähiympäristössä sattuneet väkivaltatapaukset sekä rahan tai arvokkaan omaisuuden käsittely.

Vastuu työntekijän työturvallisuudesta on aina työnantajalla, mutta viime kädessä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualue valvoo työturvallisuuslain noudattamista ja sitä, että vaaditut toimet toteutuvat työpaikoilla. Hallituksen valtionhallintoon kohdentamat leikkaukset kuitenkin uhkaavat heikentää työsuojeluvalvonnan resursseja, mikä vaikeuttaa myös työturvallisuuteen liittyvien puutteiden tunnistamista työpaikoilla.

Samaan aikaan tiedetään, että ryöstöt liittyvät usein päihdeongelmiin, joiden yleisyyttä ja vakavuutta hallituksen politiikka uhkaa myös kasvattaa. Alkoholin saatavuuden lisääminen, taloudellisen eriarvoisuuden nopea kasvu, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sekä kolmannen sektorin toimintaedellytyksien heikkeneminen on erittäin huono yhdistelmä. Se uhkaa johtaa niin päihde- ja mielenterveysongelmien kuin näistä seuraavien turvallisuusongelmien yleistymiseen.

Turvallisemman yhteiskunnan rakentamisessa on puututtava ennen kaikkea syihin. Tässä tilanteessa on kuitenkin varmistuttava myös siitä, että työpaikkojen työturvallisuuteen liittyvät käytännöt ja toimintatavat ovat kunnossa.

Alla kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan:

KIRJALLINEN KYSYMYS

Kaupan alan työturvallisuustilanteesta

Eduskunnan puhemiehelle

Kuopiossa on tapahtunut peräti 17 kaupparyöstöä viime vuoden alusta lähtien. Poliisin mukaan useimmat teot ovat kohdistuneet pieniin ruokakauppoihin, joissa on vähän henkilökuntaa ja harvoin vartijoita. Vuonna 2021 julkaistun opinnäytetyön mukaan myös uhkailu ja henkinen väkivalta ovat yleisesti kaupan alalla lisääntyneet viime vuosien aikana.

Uhka- tai väkivaltatilanne aiheuttavat aina sen kohteelle pelkoa ja ahdistusta. Vaikutukset voivat ulottua uhrin terveyteen, työviihtyvyyteen, työmotivaatioon, työsuoritukseen ja työssä jaksamiseen. Myös toisen työpaikan väkivaltatilanteet voivat aiheuttaa pelkoa ja kuormitusriskiä, jos tunnetaan esimerkiksi sijainnin läheisyyden tai tilanneyhtäläisyyden kautta samaistumista väkivaltaa kohdanneeseen työpaikkaan.

Työturvallisuuslain työnantajalta edellyttämän vaaran arvioinnin tulee palvelutyötehtävissä sisältää myös työpaikkaan kohdistuvan väkivallan uhan arvioinnin, joka päivitetään vähintään kerran vuodessa. Arvioinnissa on otettava huomioon mm. työskentely yksin etenkin ilta- ja yöaikoina, työpaikkaan kohdistuneet ja työpaikan lähiympäristössä sattuneet väkivaltatapaukset sekä rahan tai arvokkaan omaisuuden käsittelyn. Arvioidun vaaran perusteella työnantajan tulee järjestää työ ja työolosuhteet siten, että väkivallan uhkaa voidaan torjua tai vähentää.

Vastuu työntekijän työturvallisuudesta on aina työnantajalla, mutta viime kädessä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualue valvoo työturvallisuuslain noudattamista ja sitä, että vaaditut toimet toteutuvat työpaikoilla. Hallituksen valtionhallintoon kohdentamat leikkaukset kuitenkin uhkaavat heikentää työsuojeluvalvonnan resursseja, mikä vaikeuttaa työturvallisuuteen liittyvien puutteiden tunnistamista työpaikoilla.

Samaan aikaan tiedetään, että ryöstöt liittyvät usein päihdeongelmiin, joiden yleisyyttä ja vakavuutta hallituksen politiikka uhkaa myös kasvattaa. Alkoholin saatavuuden lisääminen ja taloudellisen eriarvoisuuden nopea kasvu yhdistettynä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sekä kolmannen sektorin toimintaedellytyksien heikkenemiseen uhkaa johtaa niin päihde- ja mielenterveysongelmien kuin näistä seuraavien turvallisuusongelmien yleistymiseen. Turvallisemman yhteiskunnan rakentamisessa on puututtava juurisyihin. Tässä tilanteessa varmistuttava myös siitä, että työpaikkojen työturvallisuuteen liittyvät käytännöt ja toimintatavat ovat kunnossa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Tunnistaako hallitus kaupan alan heikentyneen työturvallisuustilanteen,

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta uhka- ja väkivaltatilanteet saataisiin minimoitua kaupan alalla

ja

tunnistaako hallitus työsuojeluvalvontaan käytössä olevien resurssien yhteyden työpaikkojen turvallisuudelle, työhyvinvoinnille ja väärinkäytöksiin puuttumiselle?

Helsingissä 15.5.2024

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­

Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]

Kategoriat
Yleinen

Vappupuheeni 2024: Mitä on tapahtunut sivistysporvareille?

Pidin vappupuheeni kotikaupungissani Kuopiossa.

Tässä se on luettavissa kokonaisuudessaan:

Hyvät kuulijat,

Vuosi sitten pidin ensimmäisen vappupuheeni kansanedustajana täällä Kuopion torilla. Tuolloin kannoin huolta siitä, että olemme saamassa yhden historian oikeistolaisimmista hallituksista.

Ja nyt vuoden jälkeen voin todeta, että huoli oli aiheellinen. Orpo-Purran hallitus ei vain vähän nakerra hyvinvointivaltiota, vaan on heti ensimmäisenä vuotenaan iskenyt sen kimppuun isolla lekalla seurauksista välittämättä.

Koska leikkausten vaikutuksia ei edes vaivauduta kunnolla miettimään, voidaan hyvin puhua ideologisesta leikkaamisesta, vaikka päätökset pyritäänkin esittelemään muka vastuullisena talouspolitiikkana.

Orpo-Purran hallitus perustelee jokaista päätöstään pakolla. Tämä on tietoinen strategia, jolla pyritään peittämään arvovalinnat, joita on jokaisen hallituksen tekemän päätöksen taustalla.

Hyvät kuulijat, 

Hallitus on muun muassa tehnyt  valinnan kasvattaa lapsiperheköyhyyttä. Arviolta noin 17 000 lasta tippuu hallituksen politiikan seurauksena köyhyysrajan alle. Muutama viikko sitten pidetyn hallituksen kehysriihen päätökset saattavat kasvattaa lukua entisestään. 

Sosiaaliturva ja sen riittävyys ja toimivuus ovat merkittäviä tekijöitä lapsiperheköyhyyden vähentämisessä. Hallitus leikkaa esimerkiksi asumistukea, porrastaa työttömyysturvaa, poistaa työttömyysturvan suojaosan ja lapsikorotukset. 

Kehysriihen päätöksistä lapsiin, nuoriin ja perheisiin vaikuttaa esimerkiksi sosiaalihuollon 100 miljoonan leikkaukset sekä leikkaukset sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuksiin. Nämä ovat juuri niitä palveluita, joissa tuetaan ja autetaan perheitä arjessa ja elämän kriiseissä. Nämä ovat juuri niitä palveluita, joiden kautta lapset ja nuoret voivat saada elämäänsä turvallisia aikuisia, apua joutuessaan koulukiusaamisen uhriksi tai tukea ja neuvoja teini-iän myrskyihin. 

Vanhemmuuden tukemisesta sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista hallituspuolueiden edustajat aina ministereitä myöten kyllä tykkäävät puhua, mutta teot ovat puheiden kanssa pahasti ristiriidassa. Mikään määrä terapiaa ei riitä, jos toisella kädellä kasvatetaan pahoinvoinnin syitä. 

Hyvät kuulijat,

Vasemmistolaisena poliitikkona ajattelen, että meidän tulee tehdä sellaisia päätöksiä, jotka antavat kaikenlaisista taustoista tuleville nuorille näkymän siitä, että tulevaisuudella on jotain hyvää annettavaa. Tarvitsemme toivon politiikkaa. 

Mutta mitä nuoret nyt näkevät? Valtiovarainministerin, joka iloisena heiluttaa saksia ja leikkuulautaa somessa leikkausten kohdistuessa kohtuuttomasti nimenomaan juuri nuoriin. 

Opiskelijoiden toimeentuloa heikennetään rajusti. Kehysriihen päätöksellä opiskelijat palautetaan opintotuen asumislisän piiriin. Koska hallitus on on jo aiemmin leikannut opiskelijoiden asumisen tuesta, yhteenlaskettu vaikutus voi olla jopa yli kolme tuhatta euroa vuodessa. 

Erityisen huolissani olen niistä nuorista, jotka eivät saa otetta opinnoista tai työstä. Monella on takana vaikeita kokemuksia varhaislapsuudesta saakka. Lisäksi nuorten sukupolvella on takanaan koronavuodet, jotka kasasivat ongelmia entisestään samoihin perheisiin.

Tämän vuoksi on täysin käsittämätöntä, että hallituksen leikkauslistalta löytyvät muun muassa nuorten ammatillinen kuntoutus, lastensuojelun jälkihuolto, etsivä nuorisotyö, nuorten työpajatoiminta ja kuntoutusraha.

Samaan aikaan lapset ja nuoret joutuvat kantamaan harteillaan raskasta taakkaa, kun me aikuiset uhkaamme sälyttää vastuun ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumisesta heille. Näin ei saa tapahtua, sillä kello tikittää. Halusimme sitä tai emme, sukupolvemme ratkaisee sen, millaiset edellytykset meistä seuraavilla on hyvään elämään.

Minun mielestäni ainoa oikea ratkaisu on tehdä kaikkemme sen eteen, että ilmaston lämpeneminen hidastuisi ja ympäristömme säilyisi elinkelpoisena ihmisille, eläimille ja kasveille. Hallitus valitettavasti kuitenkin toimii toisin.

Hyvät kuulijat,

Tällä hetkellä elämme sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen kannalta kriittistä vaihetta. Nyt on oleellisinta saada aikaan mahdollisimman hyvät toimintatavat hyvinvointialueille. Tähän Orpon hallitus ei kuitenkaan anna eväitä, kun se tekee massiiviset leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuvaavaa on, että samaan aikaan hallitus kyllä kaataa rahaa yksityisille terveyspalveluyrityksille. 

Hyvinvointialueilla joudutaan valtiovarainministeriön tiukassa ohjauksessa täysin kohtuuttomiin tilanteisiin. Miten käy esimerkiksi lähipalveluille, ennaltaehkäiseville toimille, vanhusten hoivalle tai mielenterveyspalveluille?

Orpon hallituksen raju leikkuri iskee tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja terveyserot ovat suuret.  Meillä Itä-Suomessa tilanne on erityisen vaikea. Pohjois-Savo on sairastavinta aluetta Suomessa. Emme ole onnistuneet tarttumaan terveysongelmiin riittävän ajoissa. Sote-uudistuksen tavoitteena onkin panostaa peruspalveluihin, jotta vaivat saadaan hoidettua aikaisessa vaiheessa. Sama pätee sosiaalipalveluihin; ennaltaehkäisy on halvempaa ja inhimillisempää, kuin viimesijainen hoiva! 

Sote-uudistus ei voi myöskään onnistua, ellemme huolehdi sote-henkilöstön hyvinvoinnista, palkkauksesta ja muista työehdoista. Valitettavasti oikeistohallituksen politiikka ei anna hyviä välineitä tasa-arvoisemman työelämän kehittämiseen.

Sen tavoitteena on esimerkiksi niin kutsuttu vientivetoinen malli, jossa muiden alojen palkankorotukset sidotaan vientialojen korotuksiin. Tällä pyritään asettamaan naisvaltaisille aloille palkankorotuskatto, mikä on isku vasten esimerkiksi hoitajien kasvoja, isku vasten sukupuolten tasa-arvoa. 

Hyvät kuulijat,

Kun miettii Orpo-Purran hallituksen ensimmäistä vuotta, voi myös ihmetellä, mitä on käynyt niin kutsutuille sivistysporvareille. 

Eduskunnan hallintovaliokunnan jäsenenä työpöydälläni on nyt iso määrä hallituksen esityksiä maahanmuuttopolitiikasta. Ne osoittavat yksiselitteisesti, että kokoomus ja RKP tekevät nyt perussuomalaista politiikkaa puhtaimmillaan. 

Hallituksen maahanmuuttovastainen politiikka tulee lisäämään paperittomuutta, inhimillistä kärsimystä sekä kustannuksia yhteiskunnalle ja tuleville sukupolville.

Vasemmistolaisessa liikkeessä ihmisoikeudet ovat aina olleet politikan ytimessä. 

Suomen tulee ihmisten elämän hankaloittamisen sijaan edistää maahan muuttaneiden kotoutumista, kouluttautumista, työllistymistä ja kiinnittymistä yhteiskuntaan. 

Hätää kärsiviä pitää auttaa. Emme saa kääntää selkäämme sotien ja hädän jaloista pakeneville. Emme saa kääntää selkäämme Gazan lapsien silmittömälle kärsimykselle. Emme saa kääntää selkäämme Ukrainalle. Me lupaamme vasemmistoliitossa tehdä kaikkemme, jotta Suomi toimii, eikä unohda. 

Hyvät kuulijat,

Synkässä ajassa ja keskellä hallituksen pakon politiikkaa on hyvä muistuttaa siitä, että aina on olemassa vaihtoehtoja. Taloutta voi vahvistaa myös oikeudenmukaisesti. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa valtion tulopohjaa vahvistetaan hyvinvointivaltion romuttamisen sijasta.

Keinoina olemme esittäneet muun muassa listaamattomien yritysten omistajien kohtuuttoman osinkoverotuen leikkaamista, yritysten korko- ja veroparatiisijärjestelyiden rajoittamista  sekä suurten omaisuuksien ja pääomatulojen verotuksen kiristämistä.

Meidän ei ole mikään pakko kasvattaa eriarvoisuutta, eikä se ole kenenkään – ei edes rikkaiden – etu. Kaikki voivat paremmin maassa, jossa tuloerot ovat pienet, ylisukupolvinen huono-osaisuus saadaan katkaistua eikä luontoa uhrata voitontavoittelun alttarille. Kysymys on mitä suurimmassa määrin myös meidän kaikkien turvallisuudesta kodeissa, kaduilla, kouluissa ja työpaikoilla.

Meidän on siis mahdollista olla alistumatta Orpon ja Purran pakkoihin. 

Arvoisat kuulijat,

Vappu on työväen juhla ja työväenliike on aina perustunut joukkovoimaan. Sitä vasemmistolainen liike on edelleen: meillä on mahdollisuus muuttaa tämän maan suunta, mutta vain yhdessä. 

Tänään voimme itse kukin osoittaa joukkovoimaa esimerkiksi osallistumalla kello 13 teatterilta liikkeelle lähtevään vappumarssiin. Toivon, että näemme siellä.

Hyvää vappua!

Kategoriat
Yleinen

Hallitus on kääntänyt selkänsä Itä- ja Pohjois-Suomelle

Pidin maaliskuun lopussa eduskunnassa vasemmistoliiton ryhmäpuheen aluepolitiikasta välikysymyskeskustelussa. Koko puheeni on luettavissa alla.

Suomi jakautuu hyvinvoinnissa itä-länsi-akselilla.

Itä-Suomi voi pahoin monella eri mittarilla ja myös ylisukupolvinen huono-osaisuus näkyy vahvasti. Niin lasten kuin aikuistenkin mielenterveysongelmat ovat Itä-Suomessa yleisempiä kuin muualla Suomessa. Pisa-tuloksissa erityisesti Itä-Suomen syrjäseutujen pojat nousevat yhtenä huolenaiheena esiin.

Itä- ja Pohjois-Suomea ei tule jättää oman onnensa nojaan tai eristää heikkojen liikenneyhteyksien päähän muusta Suomesta.

Hallitus on kuitenkin valinnut toisenlaisen tien ja päättänyt kääntää selkänsä Itä- ja Pohjois-Suomelle saksia ja leikkuulautoja heilutellen.

Itä- ja pohjoissuomalaisuuden ei tarvitse olla mikään kurjuuskertomus rikkinäisistä ladonovista ja kuoppaisista teistä, vaan nämä alueet ovat täynnä esimerkiksi omaperäistä kulttuuria, elinvoimaisia yrityksiä sekä aktiivisia ihmisiä, joilla on tälle maalle paljon annettavaa.

Aikanaan menestyksekäs Pohjois-Karjala-projekti paransi sydänterveyttä ensin Pohjois-Karjalassa ja myöhemmin koko maassa.

Nyt Itä- ja Pohjois-Suomeen tarvittaisiin samanlaista uutta alueellista projektia, jossa keskityttäisiin erityisesti mielenterveysongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen.

Puhe kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies,

Tavoitteenamme vasemmistossa on:

Pohjoisesta etelään, idästä länteen elinvoimainen, arvostettu ja luottamuksella johdettu maa.

Jossa jokainen ihminen tuntee olevansa arvokas osa yhteisöä.

Maa, joka on kokonaisuutena kehitettäessä huoltovarmuudessaan vahva ja henkisessäkin kriisinkestävyydessään kykenevä selviytymään kaikista ajoista, yhdessä.

Mutta katsotaanpa Orpon ja Purran politiikkaa:

niitä valintoja, joita istuva hallitus tekee yhteisten arvojen, yhteisen sopimisen kulttuurin, alueiden yhtenäisyyden ja huoltovarmuuden turvaamisen osalta. Voimme todeta, ettei hyvältä näytä.

Hyvinvointialueet on jätetty selviytymään oman onnensa nojaan ja leikkuri niittää lähipalveluita kovaa tahtia. Sairastaminen muuttuu kalliimmaksi. Sosiaaliturvaleikkaukset iskevät pahasti esimerkiksi heihin, jotka eivät syrjäisellä seudulla saa asuntoaan kaupaksi ja menettävät nyt asumistukensa. Nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä palveluista leikataan ja lapsiperheköyhyyttä lisätään.

Arvoisa puhemies,

Itä-Suomi voi pahoin monella eri mittarilla ja myös ylisukupolvinen huono-osaisuus näkyy vahvasti. Suomi jakautuu hyvinvoinnissa itä-länsi-akselilla.  Jo elinajanodotteessa on eroja sen mukaan, syntyykö vauva Joensuussa vai Vaasassa.

Niin lasten kuin aikuistenkin mielenterveysongelmat ovat Itä-Suomessa yleisempiä kuin muualla Suomessa. Pisa-tuloksissa erityisesti Itä-Suomen syrjäseutujen pojat nousevat yhtenä huolenaiheena esiin.

Tutkimukset osoittavat, että maaseutu voi kyllä tarjota pojille mahdollisuuden elää hyvää ja mielekästä elämää, kunhan esimerkiksi koulutuspaikat löytyvät läheltä ja kunhan oppimisen tuki on kunnossa.

Arvoisa puhemies!

Itäsuomalaisuuden ei tarvitse olla mikään kurjuuskertomus rikkinäisistä ladonovista ja kuoppaisista teistä. Itäinen Suomi on täynnä esimerkiksi omaperäistä kulttuuria, elinvoimaisia yrityksiä sekä aktiivisia ihmisiä, joilla on tälle maalle paljon annettavaa.  Näitä alueita ei tule jättää oman onnensa nojaan tai eristää heikkojen liikenneyhteyksien päähän muusta Suomesta.

Aikanaan menestyksekäs Pohjois-Karjala-projekti paransi sydänterveyttä ensin Pohjois-Karjalassa ja myöhemmin koko maassa.

Nyt Itä- ja Pohjois-Suomeen tarvittaisiin samanlaista uutta alueellista projektia, jossa keskityttäisiin erityisesti mielenterveysongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen.

Hallitus on kuitenkin valinnut toisenlaisen tien ja päättänyt kääntää selkänsä Itä- ja Pohjois-Suomelle saksia ja leikkuulautoja heilutellen.

Arvoisa Puhemies!

Alueiden kehityksen kääntäminen edellyttää alueellisten toimijoiden ja valtionhallinnon vahvaa yhteistyötä. Julkista rahaa tarvitaan esimerkiksi peruspalveluihin, liikenneväyliin, energiaverkkoihin, teollisuuden kestävään rakennemuutokseen ja koulutukseen kohdistuviin investointeihin. Tuotekehityksen ja jatkojalostuksen edistämisen on oltava paketissa mukana, ettei maakunnista tule vain raaka-aineaittoja rahan ja työpaikkojen mennessä toisaalle.

On myös huolehdittava siitä, että ihmisten tulot riittävät elämiseen. Viime vuosina esimerkiksi ruoka ja energia kallistuivat rajusti ja ostovoima heikentyi, mikä vaikeutti useiden kotitalouksien toimeentuloa. Itä- ja Pohjois-Suomessakin moni pienituloinen omakotiasuja on vieläkin kohtuuttoman kalliin sähkösopimuksen vankina, eikä hallitus ole edelleenkään ole tehnyt mitään heidän asemansa helpottamiseen. Heidän tukiaan se on kyllä leikannut.

Arvoisa puhemies,

Teen seuraavan epäluottamusehdotuksen:

Se, ettei anneta ongelmien kasaantua ja eriarvoisuuden kasvaa myöskään alueellisesti, maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Hallitus kuitenkin toimii päinvastoin.

Koska hallitus on hylännyt Itä- ja Pohjois-Suomen ja pahentaa myös alueellista eriarvoisuutta politiikallaan, ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.


Kategoriat
Yleinen

Kelan mielivaltainen tulkkauslinjaus uhkaa vammaisten oikeuksia

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen Kelan tulkkauspalveluja koskevasta linjauksesta.

Kela on yllättäen ilmoittanut, että se rajaa ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen järjestämänsä vammaisten tulkkauspalvelun ulkopuolelle. Linjaus on jo aiheuttanut kohtuuttomia tilanteita palveluiden käyttäjille. Kysyn, miten hallitus aikoo varmistaa, että vammaisten oikeus yksilöllisten tarpeiden mukaiseen tulkkaukseen turvataan.

Kelan linjaus sotii pahasti oikeustajuani vastaan. Viranomaisen tulisi kaikin keinoin edistää vammaisten henkilöiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä noudattaa hyvää hallintotapaa. Nyt tässä mennään pahasti metsään.

Asiakas- ja vammaisjärjestöt kertovat saaneensa useita yhteydenottoja, joissa ihmetellään, miksi Kela kieltäytyy järjestämästä aiemmin normaalisti toiminutta tulkkausta. Kela on järjestöjen mukaan kieltäytynyt uuden linjauksen mukaisesti järjestämästä tulkkausta asiakkaan tarpeisiin jo ennen tiedottamista käytäntöjen muuttumisesta.

Ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen rajaaminen palvelun ulkopuolelle on vastoin tulkkauspalvelulain henkeä ja lainsäätäjän tarkoitusta. Sille ei löydy perustetta laista, lain esitöistä tai oikeuskäytännöstä.

Viranomaista sitovat tulkkauspalvelulain lisäksi perustuslain säännökset yhdenvertaisuudesta, riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista ja vammaisten kielellisistä oikeuksista. Viranomaisella on velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Vammaisten yhdenvertaista pääsyä tiedonsaantiin koskevat myös YK:n vammaissopimuksen velvoitteet sekä yhdenvertaisuuslain velvoitteet yksilön tarpeisiin vastaavien kohtuullisten mukautusten tekemisestä, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää palveluita. Kelaa sitovat myös hallintolakiin kirjatut hyvän hallinnon periaatteet.

Tulkkauspalveluita käyttävät kuurot, kuurosokeat, huonokuuloiset ja puhevammaiset. Erityisesti kuurosokeiden ja puhevammaisten tiedonsaanti on riippuvaista siitä, että he saavat tulkkausta. Esimerkiksi podcastit ja opetusvideot ovat tärkeä osa nykypäiväistä tiedonsaantia ja opiskelua.

Kuuro lapsi on voinut käyttää tulkkauspalvelua katsoakseen suomenkielisiä lastenohjelmia. Tulkkia on voinut käyttää myös elokuvateatterissa, opiskeluun verkkokursseilla tai työnantajan järjestämien webinaaritallenteiden tai video-ohjeiden käyttöön. Kaikki tämä ollaan nyt kieltämässä.

Kelan absurdi linjaus vaarantaa myös käynnissä olevan kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessin uskottavuuden. Byrokraattinen tulkinta ei huomioi viranomaisen velvollisuutta edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Perus- ja ihmisoikeusmyönteisen ja ajassa elävän laintulkinnan valossa on selvää, että ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauksen pitäisi kuulua lain soveltamisalaan.

Kategoriat
Yleinen

Purran sakset hävittävät lähipalveluita

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen hyvinvointialueiden rahoituksesta. Valtioneuvosto ja valtiovarainministeriö edellyttävät hyvinvointialueilta perusteettoman kovia ja vanhentuneisiin laskelmiin perustuvia säästötoimia lainanottovaltuuksien saamiseksi. 

Purran sakset hävittävät nyt lähipalveluita sellaisella tahdilla, jota rahoituslaki ei edes todellisuudessa edellyttäisi. Hallituksen tulisi välittömästi kohtuullistaa kriteereitä, joilla välttämättömiä lainanottovaltuuksia myönnetään alueille.

Valtiovarainministeriö on edellyttänyt hyvinvointialueilta sääästösuunnitelmia perustuen lokakuussa 2023 tehtyihin laskelmiin, joissa vuosille 2025 ja 2026 tuleva jälkikäteistarkistus on arvioitu merkittävästi alakanttiin. Tämä johtuu siitä, että jälkirahoitukseen vaikuttava vuoden 2023 alijäämä on tuolloin arvioitu jopa kaksinkertaisesti nykyistä arviota pienemmäksi.

Näyttää siltä, että hyvinvointialueet pystyisivät tasapainottamaan taloutensa vuoteen 2026 mennessä selvästi maltillisemmilla toimilla, kuin mitä hallitus nyt edellyttää. Tämä mahdollistaisi sen, että palveluita voitaisiin aidosti kehittää, eikä ajaa alas. Hallituksen pitäisi nyt toimia, sillä kyse on ihmisten terveydestä ja hengestä.

Hyvinvointialueiden ennustettua suurempi alijäämä vuodelle 2023 johtuu pitkälti alueiden omista toimista riippumattomista syistä, kuten yleisen kustannustason noususta sekä sote- ja kunta-alan välttämättömästä palkkaratkaisusta. Hallituksella ei näytä olevan realistista tilannekuvaa siitä, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä tapahtuu.

Vastuunkantamisen sijasta hallitus keskittyy syyttämään sote-uudistusta sellaisista ongelmista, joilla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä uudistuksen kanssa. Samat ongelmat olisivat tulleet vielä rajummin vastaan myös vanhassa kuntapohjaisessa järjestelmässä, ja nyt näiden ongelmien korjaamiseksi tarvitaan toimia.

Kategoriat
Yleinen

Oikeistohallituksen työelämäheikennykset ovat kylmää valtapolitiikkaa

Moni suomalainen puoluekannasta riippumatta ihmettelee, miksi Orpon hallitus haluaa painostaa työntekijöitä kipeänä töihin sairaussakolla, tai miksi aikuiskoulutustuki ollaan lakkauttamassa aikana, jolloin mahdollisuus kehittää omaa osaamista on tärkeämpää kuin koskaan. Kuitenkin yksittäisiä heikennyksiä vähemmälle huomiolle on jäänyt systeemitason muutos, jota hallitus ajaa työmarkkinoille. Tavoitteena on siirtää valtaa entistä enemmän työnantajille ja samalla heikentää työntekijöiden asemaa.

Paikallisen sopimisen laajennukset voivat viedä pahimmillaan jopa tuhat euroa kuukaudessa työntekijän palkasta, kun työehdoista heikommin sopiminen mahdollistetaan luottamusmiesjärjestelmän ohi. Tämä tulee lisäämään etenkin ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä, mikä on jo nykyisin vakava ongelma. Yhtäkkiä perussuomalaisetkin ovat rakentamassa Suomeen kahden kerroksen työmarkkinoita ja kutsuvat ”mafiaksi” järjestäytyneitä työntekijöitä vain, koska he käyttävät lakko-oikeutta. Oikeutta, jota perussuomalaiset vielä eduskuntavaalien alla lupasivat puolustaa. 

Uudistukset antavat etulyöntiaseman järjestäytymättömille yrityksille, mikä uhkaa johtaa palkkojen laskemiseen ja työehtosopimuksien yleissitovuuden purkautumiseen jo lähitulevaisuudessa. Ilman yleissitovuutta työntekijät menettäisivät palkkojen yleiskorotukset, lomarahat sekä nykymuotoiset ylityökorvaukset ja sairausajan palkan, joita laki ei suojaa työehtosopimuksia vastaavalla tavalla.

Samaan aikaan niin sanotulla vientimallilla ollaan käytännössä asettamassa palkankorotuskatto naisvaltaisille ja matalasti palkatuille aloille. Naisvaltaiset alat ollaan sysäämässä pysyvään palkkakuoppaan ja julkisten palveluiden kriisiä aiotaan pahentaa entisestään.

Vaalipuheiden ja todellisen politiikan välinen ristiriita on se syy, miksi palkansaajat joutuvat puolustamaan työehtojaan ja oikeuksiaan nyt lakkojen kautta. Kaikissa kyselytutkimuksissa kansalaisten enemmistö on vastustanut hallituksen työelämäheikennyksiä ja tukenut ay-liikkeen työtaistelutoimia.

Oikeistohallituksen tekemiä heikennyksiä on perusteltu työllisyydellä ja velkaantumisella, vaikka yhdellekään työlainsäädäntömuutoksista ei ole kyetty osoittamaan merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen tai julkiseen talouteen. Tämä osoittaa, että kyse on ennen kaikkea ideologisesta politiikasta, jota ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Nyt olisi korkea aika ottaa aikalisä ja palata sopimisen tielle.

Kolumni ilmestyi Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 13.3.2024

Kategoriat
Yleinen

Suomeen muuttavien pankkipalveluissa on kohtuuttomia viiveitä

Pankkien on tarjottava peruspankkipalveluja kaikille laillisesti ETA-valtiossa asuville kuluttaja-asiakkaille. Kokemusten ja selvitysten mukaan erityisesti Suomeen muuttavien pankkipalveluiden saamisessa on kuitenkin suuria haasteita. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa vaadin hallitukselta toimia peruspankkipalveluiden saatavuuden parantamiseksi. Koko kirjallinen kysymys on luettavissa alla ja eduskunnan nettisivuilla. Eduskunnan nettisivuille tulee myös myöhemmin ministerin vastaus kysymykseeni.

Tilanne on kohtuuton Suomeen muuttaville. Asioiden hoitaminen Suomessa ilman verkkopankkitunnuksia on käytännössä mahdotonta. Pankkipalveluiden rajaamisessa on kyse paitsi peruspalveluiden, myös osallistumisoikeuden rajoittamisesta. 

Peruspankkipalveluihin kuuluvat muun muassa perusmaksutili, sen maksukortti ja verkkopankkitunnukset. Finanssivalvonnan selvitys viime vuodelta paljastaa, että pankit ilmoittavat arvioivansa peruspankkipalveluiden tarjoamisen edellytyksiä eri tavoin.

Selvitysten ja kokemusten mukaan pankkien käytännöt vaihtelevat suuresti. Ulkomaalainen pankkitilin avaaja ei voi tietää millä kielillä saa palvelua, mitä dokumentteja peruspankkipalveluiden saamiseksi vaaditaan, kauan peruspankkipalveluiden saaminen kestää tai saako palveluita lainkaan. 

Tyypillinen viivästyminen aiheutuu esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakkaalla ei ole pankin itsensä määrittelemää hyväksyttävää henkilöllisyyden todentamisasiakirjaa. Pankkien vaatimukset ovat vaihtelevia ja usein tarpeettoman tiukkoja.

Osoitus turvapaikan tai tilapäisen suojelun hakemisesta tai vireillä oleva muu oleskelulupahakemus pitäisi riittää todistamaan, että henkilö asuu laillisesti ETA-maassa. Henkilöllisyyden todistamiseen on ehdotettu esimerkiksi kaikista turvapaikanhakijoista otettuja biometrisiä tunnisteita. Vain vahva sähköinen tunnistusväline vaatii suomalaisen henkilötunnuksen.

Ongelmat peruspankkipalveluiden saatavuudessa koskevat tietysti myös muuten heikommassa asemassa olevia, esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, vammaisia ja ikääntyneitä suomalaisia. Hallituksen tulisi selvittää tarvittavat lainsäädännölliset ja muut keinot pankkiasioinnin sujuvuuden parantamiseksi. 

Jättämäni kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

Kirjallinen kysymys peruspankkipalveluiden saatavuudesta

Eduskunnan puhemiehelle

Ulkomaalaisten asiakkaiden kokemusten mukaan heidän saamansa pankkipalvelut eivät Suomessa toimi tai toimivat kohtuuttomalla viiveellä. Viiveitä ja vaikeuksia on jo pankkitilin avaamisessa, mutta myös verkkopankkitunnusten käyttöönottamisessa. Samaan ovat kiinnittäneet huomiota muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriö, Yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä Finanssivalvonta.

Pankkipalveluiden rajaamisella rajoitetaan paitsi peruspalveluita, myös henkilöiden osallistumisoikeutta. Pankkien sähköinen tunnistautuminen on yleisin tunnistautumisväline muissakin kuin pankkipalveluissa. Ilman pankkitiliä ja verkkopankkitunnuksia asioiden hoitaminen Suomessa on käytännössä mahdotonta, totesi esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriö taustapaperissaan hallitusneuvotteluiden alla. Lainsäädännöstä huolimatta tunnistautuminen pankkipalveluihin ei edelleenkään ole kaikille mahdollista.

Edellisellä hallituskaudella tilannetta selvitettiin Valtiovarainministeriön ja pankkien valvonnasta vastaavan Finanssivalvonnan kanssa. Finanssivalvonta laati pankkipalveluiden rajoittamista koskevan teema-arvion, jonka osana tarkasteltiin myös pankkipalveluiden tarjoamista erilaisille Suomeen muuttaville ulkomaalaisten ryhmille. Selvityksen mukaan perusmaksutili ja siihen liittyvät vähimmäispalvelut ovat pääosin saatavilla, mutta palvelujen saatavuus usein viivästyy. Syiksi ehdotettiin muun muassa konttoriasioinnin pitkiä odotusaikoja tai epäselvyyksiä ja asiakkaiden heikkoa tiedonsaantia. Lakisääteinen 10 pankkipäivän enimmäiskäsittelyaika lasketaan vasta siitä ajankohdasta, kun pankki on vastaanottanut täydellisen hakemuksen. Kaikki viivästykset ja epäselvyydet vaaditussa dokumentaatiossa pidentävät todellista käsittelyaikaa. Käsittelyaikojen valvontaa ei tehdä välttämättä lainkaan. 

Pankeille antamissaan toimenpidesuosituksissa Finanssivalvonta korosti, että suomalainen henkilötunnus ei voi olla peruspankkipalveluiden edellytys. Luottolain mukaan pankkien on tarjottava peruspankkipalveluja yhdenvertaisesti asiakkaille, jotka asuvat laillisesti ETA-valtiossa. Kun nyt käytännöt vaihtelevat ja useat pankit edellyttävät esimerkiksi hyväksyttyä oleskelulupaa, tulisi Finanssivalvonnan mukaan osoitus turvapaikan tai tilapäisen suojelun hakemisesta tai vireillä oleva muu oleskelulupahakemus riittää todistamaan laillinen asuminen ETA-maassa. Niissäkin tapauksissa, joissa Suomeen muuttavan asumista ETA-maassa ei voida vielä todistaa, tulisi pankin oman harkintansa perusteella avata asiakkaalle pankkipalvelut, mikäli asiakkaan henkilöllisyys on selvillä ja muut rahanpesun estämistä koskevan sääntelyn velvoitteet pystytään täyttämään. Pankkien olisi lisäksi syytä seurata käsittelyaikojensa toteutumista ja tarjota asiakkaille kattavammin tietoa peruspankkipalveluihin liittyvistä käytännöistä. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan pankkien käytäntö noudattaa varsin tiukkoja linjauksia liittyen henkilön tunnistamiseen tuottaa ongelmia etenkin turvapaikanhakijoille, joilla ei usein ole realistista mahdollisuuttakaan esittää luotettavaa matkustusasiakirjaa. Turvapaikkaprosessi voi kestää jopa vuosia, jolloin henkilöt eivät saata odotusaikana saada edes perusmaksutiliä. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi silloin, kun henkilö on työssä ja palkanmaksu edellyttäisi pankkitiliä.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan verkkopankkitunnusten puuttuminen aiheuttaa eriarvoistavaa kohtelua ja hankaloittaa ulkomaalaisten Suomeen kotoutumista. Viime vuonna antamassaan lausunnossa valtuutettu huomauttaa, että sen käsityksen mukaan ei ole syytä sille, miksi esimerkiksi kaikista turvapaikanhakijoista otettuja biometrisiä tunnisteita ei voisi pitää riittävänä todennuksena henkilöllisyydestä pankkipalveluasiakkuutta avattaessa.

Haasteet pankkipalveluiden saavutettavuudessa ovat merkittävä este myös kansainvälisten osaajien houkuttelulle Suomeen. Esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriö on todennut, että kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi ja heidän Suomeen asettumisen helpottamiseksi keskeisten pankkipalveluiden tulisi olla helposti saatavissa. Korkeakoulut ovat raportoineet ulkomaisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilöstön pankkiasioinnin haasteista.

Pankkien harmaan talouden vastaisten riskinhallinnan toimien on oltava oikeasuhtaisia, ennustettavia ja läpinäkyviä. Nyt käytännöt palveluiden tarjoamisessa vaihtelevat merkittävästi pankeittain. Ulkomaalainen pankkitilin avaaja ei voi tietää millä kielillä saa palvelua, mitä dokumentteja peruspankkipalveluiden saamiseksi vaaditaan, kauan peruspankkipalveluiden saaminen kestää tai saako palveluita lainkaan. 

Peruspankkipalveluiden saatavuuden ongelmat koskevat tietysti myös esimerkiksi syrjäytyneitä, vammaisia ja ikääntyneitä suomalaisia. Pankkien aukioloajat, esteellisyys ja käytännöt ovat monelle palveluiden saamisen este. Arviolta yli miljoonalta suomalaiselta puuttuu voimassa oleva henkilöllisyystodistus, joka vaaditaan verkkopankkitunnuksien saamiseksi. 

Tarvittavat lainsäädännölliset ja muut keinot pankkiasioinnin sujuvuuden parantamiseksi tulisi selvittää.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on kohtuullinen kokonaisaika peruspankkipalveluiden odottamiselle?

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ulkomaalaisten asiakkaiden ja muiden ryhmien peruspankkipalveluiden saatavuuden ja sujuvuuden parantamiseksi?

Miten pankkien harmaan talouden vastaisten riskinhallinnan toimien oikeasuhtaisuutta, ennustettavuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan parantaa? 

Helsingissä 8.3.2024

Laura Meriluoto [vas]

Kategoriat
Yleinen

Israelia tulisi painostaa tulitaukoon taloudellisilla pakotteilla

Katson, että nyt tarvitaan poliittisia toimia pysyvän tulitauon aikaansaamiseksi Gazaan ja Israelin maahyökkäyksen estämiseksi Rafahiin. Puhuin Katseet Rafahiin! -mielenosoituksessa Kuopion torilla 2. maaliskuuta 2024. Koko puheeni on luettavissa alla.

Israelia tulisi painostaa tulitaukoon asettamalla sille sanktioita ja taloudellisia pakotteita. Myös Suomen asekauppaa Israelin kanssa on viimeistään nyt arvioitava uudelleen.

Vasemmistoliitto teki jo syksyllä hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten Suomi edistää tulitaukoa Gazaan. Lisäksi vasemmistoliiton kansanedustajat ovat kysyneet Suomen puolustusyhteistyöstä Israelin kanssa.

Helmikuussa kysyimme hallitukselta, milloin ja millä ehdoilla Suomi palauttaa tukensa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle.

Lainasin puheessaani YK:n pääsihteeri António Guterresia, joka on kuvaillut Gazaa “lasten hautausmaaksi”. Siviiliuhrien määrä on valtava ja kasvaa koko ajan. Noin 70 prosenttia kuolleista on naisia ja lapsia.

Mikään ei oikeuta tätä meneillään olevaa tuhoa. Hirmutekoihin vastaaminen moninkertaisilla hirmuteoilla ruokkii väkivallan ja koston kierrettä. Kansainvälinen yhteisö on tähän saakka epäonnistunut tuon kierteen katkaisemisessa, mutta toivoa ei saa menettää.

Olen huolissani myös siitä, minkälainen tulevaisuus odottaa eloon jääviä lapsia, jotka ovat nähneet ja kokeneet tämän kaiken.

Gazalaiset lapset, kuten kaikki muutkin, ansaitsevat rauhaa. Meillä suomalaisilla on kokemusta siitä, millaiset ylisukupolviset traumat sota aiheuttaa. Tiedämme jo nyt, että näiden hyökkäysten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Me vasemmistoliitossa jatkamme tinkimättömästi työtä rauhan eteen.


Puheeni mielenosoituksessa 2.3.2024

Hyvät kuulijat,

Sitä, mitä Gazassa tällä hetkellä tapahtuu, on vaikeaa kuvailla sanoin. On mahdotonta kuvitella, miltä tuntuu elää pommitusten keskellä vailla ruokaa, juomavettä, lääkkeitä, suojaa ja mahdollisuutta paeta. Miltä tuntuu pelätä oman ja perheenjäsentensä hengen puolesta. Miltä tuntuu syödä nälkään eläinten rehua, juoda janoon suolavettä tai pelätä ammutuksi tulemista, kun hakee perheelleen ruoka-apua.

YK:n pääsihteeri António Guterres on sanonut, että Gazasta on tullut “lasten hautausmaa”. Siviiliuhrien määrä on valtava ja kasvaa koko ajan. Jo yli 28 000 palestiinalaista on kuollut Israelin sotatoimien seurauksena, ja heistä noin 70 prosenttia on naisia ja lapsia.

Millainen tulevaisuus on niillä eloon jäävillä lapsilla, jotka ovat nähneet ja kokeneet tämän kaiken? Siis niillä lapsilla, jolla ei ole osaa eikä arpaa tässä vuosikymmeniä jatkuneessa konfliktissa? Meillä suomalaisilla on kokemusta siitä, millaiset ylisukupolviset traumat sota aiheuttaa. Tiedämme jo nyt, että näiden hyökkäysten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Yksikin siviiliuhri, yksikin kauhusta tärisevä lapsi on liikaa.

Hyvät kuulijat,

YK:n alainen kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on todennut, että kansanmurhan riski Gazassa on todellinen, ja myös velvoittanut Israelia ryhtymään toimenpiteisiin kansanmurhan estämiseksi.

Lisäksi tuomioistuin määräsi Israelin huolehtimaan siviilien suojelemisesta ja varmistamaan humanitaarisen avun perillepääsyn. Näyttää kuitenkin siltä, että Israel ei aio noudattaa tuomioistuimen määräyksiä.

Päätös asettaa myös muille YK:n joukkotuhontaa koskevan yleissopimuksen osapuolille velvollisuuden estää ja olla tukematta mahdollista kansanmurhaa. Tämä koskee siis myös Suomea.

Käsittämätöntä on se, että tämä päätös ei ole johtanut minkäänlaisiin muutoksiin useimpien maiden politiikassa Israelia kohtaan – ei myöskään Suomen.

Sen sijaan Israel on tehnyt ilmaiskuja Gazan eteläosassa sijaitsevaan Rafahiin, jonne arviolta yli 1,5 miljoonaa siviiliä on paennut sotatoimia. Israel myös suunnittelee alueelle laajaa maahyökkäystä, vaikka siviileillä ei ole mahdollisuutta paeta Rafahista minnekään.

Gazalaiset ovat paenneet juuri Rafahiin, koska sodan alussa Israel itse kehotti heitä evakuoitumaan sinne. Rafah on myös yksi viimeisistä Gazan alueista, jossa sairaalat, vesi- ja saniteettitilat toimivat vielä jonkin verran. Lisäksi suurin osa humanitaarisesta avusta kulkee Rafahin raja-aseman kautta.

Israelin hyökkäys Rafahiin on estettävä, sillä siitä seuraisi todennäköisesti tämän sodan tappavin ja tuhoisin konflikti.

Hyvät kuulijat,

On todella kohtuutonta, että Suomi ja monet muut maat ovat tässä katastrofaalisessa tilanteessa jäädyttäneet tukensa alueen tärkeimmältä avustusjärjestöltä UNRWA:lta järjestön muutamien työntekijöiden terrorismikytkösepäilyjen takia. 

UNRWA:n rooli Gazan humanitaarisen kriisin hätäavussa on todella keskeinen, sillä se on käytännössä ainoa alueella toimiva humanitaarinen järjestö, joka pystyy tarjoamaan laajamittaista apua alueella. Yli kahden miljoonan hädänalaisen palestiinalaisen kollektiivinen rankaiseminen muutaman ihmisen epäiltyjen rikosten vuoksi on kohtuutonta. Epäillyt kytkökset on tietenkin tutkittava, ja YK ryhtyikin välittömästi toimiin näiden kytköksistä epäiltyjen työntekijöiden suhteen.

YK:n pääsihteeri António Guterres on vedonnut maailman maihin, jotta ne jatkaisivat kriittisen tärkeää tukeaan, jota ilman UNRWA:n toimintaa joudutaan mahdollisesti jo pian ajamaan alas.

Hyvät kuulijat,

Nyt tarvitaan konkreettisia poliittisia toimia pysyvän tulitauon aikaansaamiseksi Gazaan ja Israelin maahyökkäyksen estämiseksi Rafahiin. 

Israelia tulisi painostaa tulitaukoon asettamalla sille sanktioita ja taloudellisia pakotteita. Myös Suomen viime vuosina tiivistynyttä asekauppaa Israelin kanssa on viimeistään nyt arvioitava uudelleen paitsi moraalisesta ja kansainvälispoliittisesta näkökulmasta myös kansainvälisen oikeuden kannalta. 

Olemme vasemmistoliitossa jättäneet syksyllä hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, että Suomen on edistettävä tulitaukoa Gazaan ja kysyneet esimerkiksi Suomen puolustusyhteistyöstä Israelin kanssa. Olemme helmikuussa kysyneet hallitukselta myös siitä, milloin ja millä ehdoilla Suomi palauttaa tukensa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle. 

Hyvät kuulijat,

Mikään ei oikeuta tätä meneillään olevaa tuhoa. Lasten ja muiden siviilien hätä on asia, jonka edessä emme saa ummistaa silmiämme, eikä tuo hätä lopu ilman tulitaukoa ja pysyvää rauhaa. Hirmutekoihin vastaaminen moninkertaisilla hirmuteoilla ruokkii sitä väkivallan ja koston kierrettä, jonka olemme nähneet jatkuvan jo aivan liian kauan. Kansainvälinen yhteisö on tähän saakka epäonnistunut tuon kierteen katkaisemisessa, mutta toivoa ei saa menettää. 

Gazalaiset lapset, kuten kaikki muutkin, ansaitsevat rauhan, ja siksi me olemme täällä tänään. Me vasemmistoliitossa jatkamme tinkimättömästi työtä rauhan eteen.


Kategoriat
Yleinen

Lastensuojelu ei voi jatkuvasti paikata muiden palveluiden ongelmia

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen lastensuojelulain uudistamisesta.

Hallitus on luvannut uudistaa lastensuojelulainsäädännön. On
kuitenkin epäselvää, miten ja millä aikataululla uudistus toteutetaan, joten kysyn tätä kirjallisessa kysymyksessäni.

Lastensuojelun ongelmat johtuvat suurelta osin kuormituksesta, joka on seurausta muiden palveluiden pettämisestä. Monet sijoitetut, varsinkin teini-ikäiset, lapset tarvitsisivat joko mielenterveys- tai
päihdepalveluja tai molempia. Osa tarvitsisi näitä palveluita lastensuojelun lisäksi, osa sen sijasta.

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet ja ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa. Näistä 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut noin 30 vuotta. Kun vuonna 1990 sijoitettuna oli noin 6000 lasta ja nuorta, heitä oli vuonna 2020 noin 16 500. Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti.

Lasten määrän kasvu sijaishuollossa voi johtua toki osittain siitäkin, että tunnistamme lasten ja perheiden ongelmia entistä paremmin, mutta monet asiantuntijat pitävät tätä ennen kaikkea merkkinä
muiden palveluiden heikkoudesta. Tarvitsemme enemmän erityisesti teini-ikäisten lasten perheille tukea.

Lastensuojelun iso ongelma on resurssipula, mikä näkyy myös lastensuojelun piirissä olevien lasten arjessa. Resurssipula aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön suurta vaihtuvuutta ja kohtuutonta kuormitusta, riittämättömiä palveluita ja tiedonkulun ongelmia. Myös lastensuojelun valvontaan ja ohjaukseen
tarvitaan nykyistä selkeämmät kanavat. Lisäksi lasten ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksia pitää
vahvistaa sijaishuollon aikana.

Lastensuojelun roolia osana muuta palvelujärjestelmää tulee kirkastaa, jotta se voi paremmin keskittyä omaan tehtäväänsä. Lapsen oikeuksien asiantuntijoiden mukaan moneen kertaan muutettu ja tämän takia hajanainen ja vaikeaselkoinen lastensuojelulaki tarvitsee kokonaisuudistuksen. Sen valmistelu
aloitettiinkin viime hallituskaudella. Miten nykyinen hallitus aikoo vastata tähän tarpeeseen?

Tässä koko kirjallinen kysymys:

KIRJALLINEN KYSYMYS

LASTENSUOJELULAIN UUDISTAMISESTA       

Eduskunnan puhemiehelle

Petteri Orpon hallitusohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi on kirjaus, jonka mukaan hallitus uudistaa lastensuojelulainsäädännön. Kirjauksen mukaan uudistuksessa varmistetaan lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen rajoitustoimien käytön edellytyksiä selkeyttämällä. Hallitusohjelman mukaan lastensuojeluviranomaisilla ja sijaishuoltoyksiköillä on oltava aidot mahdollisuudet ja riittävät toimivaltuudet tehdä työtään. Hallitus lupaa edistää varhaista tukea, moniammatillista lapsiperhetyötä ja lastensuojelun avopalveluita painottavaa palvelurakennetta. 

Hallitus on myös alentanut lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa 25 vuodesta 23 ikävuoteen. Tämä ei vahvista lastensuojelua, päinvastoin. Jälkihuollon ikärajan tippuessa moni menettää oikeutensa yksilölliseen tukeen, mikä hankaloittaa jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevien nuorten opiskelua ja työllistymistä entisestään. Lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskeminen voidaan nähdä myös aikuistuvien nuorten perusoikeuksien heikennyksenä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö aloitti lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelun keväällä 2022. Laki tarvitsee kokonaisuudistuksen, sillä se koetaan vaikeaselkoiseksi ja pirstaleiseksi. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lähes 30 kertaa muutetun ja repaleisen lastensuojelulain noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa. Lastensuojelulain kokonaisuudistus oli kantava teema lapsijärjestöjen ja muiden lapsen oikeuksien asiantuntijoiden hallitusohjelmatavoitteissa keväällä 2023. 

Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut noin 30 vuotta. Kun vuonna 1990 sijoitettuna oli noin 6000 lasta ja nuorta, heitä oli vuonna 2020 noin 16 500. Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti. Lasten huostaanotoissa on myös varsin paljon alueellista vaihtelua. 

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet. Professori Heikki Hiilamo kirjoitti Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle 2022, että ”Suomesta on vaikea löytää yhtään pahoinvointia kuvaavaa indikaattoria, joka olisi kohonnut yhtä johdonmukaisesti ja yhtä kauan talouslamoista ja nousukausista, globalisaatiosta ja digitalisaatiosta, tutkimuksesta ja kehittämistyöstä huolimatta.” Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa. Näistä 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. 

Lastensuojelun kustannuksista puhuttaessa on huomioitava, että lastensuojelu on myös bisnestä. Kun kunnat ovat lopettaneet omia lastensuojelun sijaishuoltoyksiköitään, ulkomaalaisten pääomasijoittajien omistamat isot yritykset ovat vallanneet alaa sijaishuollossa. Yleishyödyllisten toimijoiden osuus on myös pienentynyt. Olemme tilanteessa, jossa pääomasijoittajien omistamat suuryritykset tekevät lastensuojelulla suuria voittoja veronmaksajien rahoilla. Samanaikaisesti perhetyö ja lastensuojelu kärsivät suuresta resurssipulasta. 

Monet sijoitetut, varsinkin teini-ikäiset, lapset tarvitsisivat pitkäjänteistä mielenterveys- ja/tai päihdepalvelua. Osa tarvitsisi näitä palveluita lastensuojelun lisäksi, osa sen sijasta. Tärkeää on myös lisätä lastensuojelun ja psykiatrian välistä yhteistyötä ja ryhtyä kehittämään yhteisiä toimintarakenteita ja tiloja lastensuojelua ja psykiatriaa tarvitsevia nuoria varten. Tässä yhteistyössä on huomioitava päihteitä runsaasti käyttävien nuorten tarpeet. Nuoret, joilla on hoidon tarvetta kaikilla näillä alueilla, ovat erityisen haastavassa tilanteessa. 

Myös neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja heidän perheensä tippuvat liian usein yhteiskunnan turvaverkoista läpi. Heillekin ainoa tarjottava tuki saattaa olla lastensuojelun sijaishuolto. Lastensuojelusta on siis tullut liian usein paikka, johon lapset ja nuoret joutuvat muiden palveluiden riittämättömyyden vuoksi. 

Lastensuojelulain uudistamista valmisteltaessa viime hallituskaudella selväksi tuli, että lastensuojelun rooli ja paikka osana palvelujärjestelmää tulee kirkastaa. Lastensuojelu ei voi vuodesta toiseen paikata muiden palveluiden riittämättömyyttä. Tämä heikentää lastensuojelun mahdollisuutta toteuttaa omaa tehtäväänsä.  Heikko palvelujärjestelmä, jossa palveluprosessit eivät jousta yksilöllisen tarpeen mukaan ja eri perheenjäsenten palvelut ovat pirstoutuneet monelle taholle, on iso ongelma lapsen oikeuksien toteutumiselle ja perheiden avun saamiselle ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Myös korona-aika kasasi ongelmia samoihin perheisiin, ja koronan jälkihoito on lasten ja perheiden palveluissa akuutti asia vielä pitkään. 

Lastensuojelun iso ongelma on resurssipula, mikä näkyy myös lastensuojelun piirissä olevien lasten arjessa. Resurssipula aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön suurta vaihtuvuutta ja kohtuutonta kuormitusta, riittämättömiä palveluita ja tiedonkulun ongelmia. Myös lastensuojelun valvontaan ja ohjaukseen tarvitaan nykyistä selkeämmät kanavat. Lisäksi lasten ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksia pitää vahvistaa sijaishuollon aikana.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo uudistaa lastensuojelulakia, jotta lastensuojelun laajoihin ja vakaviin ongelmiin voidaan vastata niin, että lapset ja perheet saavat ajoissa ja nykyistä paremmin tarvitsemansa tuen ja avun ja

miten hallitus varmistaa riittävät resurssit lastensuojelulain ja siihen liittyvän lainsäädännön toimeenpanoon? 

Helsingissä 7.2.2024

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]