Kategoria: Yleinen

Tilastokeskus julkaisi keskiviikkona uusimmat luvut Suomen varallisuuden keskittymisestä. Tulokset ovat hälyttäviä. Varallisuuserot ovat nyt Suomessa korkeimmillaan koko mittaushistorian aikana: kaikista varakkain kymmenys väestöstä omistaa jo yli puolet Suomen kotitalouksien nettovarallisuudesta. Ihmisellä täytyy olla vähintään 550 000 euron nettovarallisuus päästäkseen tähän kymmenykseen. Toisaalta vähävaraisin 50 prosenttia väestöstä omistaa vain neljä prosenttia kotitalouksien varallisuudesta.  Kaikista vähävaraisimmilla suomalaisilla on osaltaan enemmän velkaa kuin varallisuutta.

Tämä on todella hälyttävä uutinen suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Eriarvoisuus ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan sillä on kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntaan laajemminkin.

Tutkimukset osoittavat, että varallisuuserojen kasvulla on kielteisiä vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Näin ovat todenneet muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto ja OECD.

Faktat puhuvat puolestaan: tasa-arvoisempi maa on taloudellisesti vakaampi ja sen kasvu on kestävämmällä pohjalla.

Varallisuuden keskittyminen johtaa myös helposti poliittisen vallan keskittymiseen, kun superrikaat pääsevät vaikuttamaan politiikkaan muuta väestöä enemmän.

Todistamme nyt Yhdysvalloissa, mihin tämä voi pahimmillaan johtaa. Ei ole syytä olla sinisilmäinen ja esittää, etteikö tämä voisi olla ongelma Suomessakin.

Esimerkiksi Hanna Kuuselan ja Anu Kantolan Huipputuloiset-tietokirja kartoittaa, miten rikkaimmat suomalaiset hyödyntävät verkostojaan vaikuttaakseen poliittiseen päätöksentekoon tavoilla, jotka eivät ole kaikille suomalaisille mahdollisia.

Näin mittavat varallisuuserot ovat jo uhka yhteiskunnan koheesiolle.

Verotuksella on avainrooli varallisuuserojen kitkemisessä. Vasemmistoliitto on esittänyt varallisuusveron palauttamista. Varallisuusvero auttaisi kaventamaan varallisuuseroja, mutta myös keräämään tarkempaa dataa varallisuuden keskittymisestä.

Tältä hallitukselta ei ole tullut mitään toimia varallisuuserojen kitkemiseksi – päinvastoin. Nyt täytyy vain toivoa, etteivät he tosissaan harkitse perintöveron poistamista. Tämän uusimman tilaston valossa se olisi järjetöntä.

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen työllisyyspalveluiden resursseista. Työllisyyspalvelut siirtyivät kunnille vuoden alusta alkaen. Resursseja on heikennetty, vaikka työttömyys on ollut nopeassa kasvussa.

Miten kunnat voivat vastata nopeasti kasvavaan pitkäaikaistyöttömyyteen, kun työllisyyspalveluiden uudistuksen rahoituksessa on Kuntaliiton mukaan vähintään 100 miljoonan euron vaje? 

Työllisyydenhoidosta vastaavan henkilöstön määrä on Suomessa jo ennestään kaukana pohjoismaisesta tasosta. Uudistus ei ole helpottanut tilannetta, päinvastoin. 

On todella huolestuttavaa, että uudistuksen jälkeen ympäri Suomea on raportoitu työntekijöiden uupumisesta ja töiden kasautumisesta. Jos haluamme, että työtön saa palvelunsa oikea-aikaisesti ja laadukkaasti, henkilöstön uupumiseen on puututtava.

Painotan sitä, että toimivat työllisyyspalvelut ovat avainasemassa siinä, että työttömyys ei pitkity ja siihen mahdollisesti liittyvät ongelmat eivät pääse kasautumaan. 

Toimeentuloon liittyvien ongelmien lisäksi pitkäaikaistyöttömyys voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta, ulkopuolisuuden tunnetta ja ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle.  

Yksityiskohtaista sääntelyä ja työttömyysturvabyrokratiaa purkamalla valtio voisi vapauttaa kuntien resursseja aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin.

Hallitus menee kuitenkin tässäkin täysin väärään suuntaan. Sen sijaan, että se purkaisi byrokratiaa, se lisää sitä esimerkiksi kiristämällä osa-aikatyötä tekevien työnhakuvelvoitteita.

Alla kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan:

KIRJALLINEN KYSYMYS

TYÖLLISYYSPALVELUIDEN RESURSSEISTA

Eduskunnan puhemiehelle

Työttömyys on kasvanut Suomessa nopeasti. Tammikuussa 2025 työttömyysaste oli jo 9,5 prosenttia. Samalla kun työllisyyspalvelut siirtyivät kunnille vuoden alusta alkaen, työllisyydenhoidon resursseja on heikennetty kasvavasta asiakasmäärästä huolimatta. Kuntaliiton arvion mukaan TE-uudistuksen rahoituksessa on vähintään 100 miljoonan euron vaje. Tämä tarkoittaa, että työllisyysalueet joutuvat jo lähtötilanteessa sopeuttamaan toimintaansa. 

Kuntien valtionosuuksia on myös vähennetty 37 miljoonalla, kun palkkatuen käyttöä rajattiin siten, että kunnat voivat saada sitä vain erityistapauksissa. Tämä osaltaan vaikeuttaa kuntien kykyä vastata nopeasti kasvavaan pitkäaikaistyöttömyyteen.

Julkisuudessakin uutisoidut alkuvaikeudet TE-palveluiden kuntasiirron kaltaisessa valtavassa reformissa ovat ymmärrettäviä. Niiden taustalla on kuitenkin myös resurssipula, joka uhkaa jäädä krooniseksi. Työllisyydenhoidosta vastaavan henkilöstön määrä on Suomessa jo ennestään kaukana pohjoismaisesta tasosta. Uudistuksen jälkeen ympäri Suomea on raportoitu työntekijöiden uupumisesta ja töiden kasautumisesta.

Mikäli työllisyyspalvelut eivät toimi tehokkaasti korkean työttömyyden oloissa, uhkaavat työttömyysjaksot pitkittyä ja tästä aiheutuva ns. hystereesi-ilmiö heikentää talouden kasvupotentiaalia pitkäaikaisesti. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvaessa myös monet sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja muuttuvat ylisukupolvisiksi.

Riittävien resurssien lisäksi työllisyyspalveluiden toiminnassa on kiinnitettävä huomiota niiden tarkoituksenmukaiseen kohdentumiseen. Tässä valtiolla on edelleen keskeinen rooli, sillä se nykyisellään säätelee työttömien palveluprosessia varsin yksityiskohtaisesti. Keventämällä yksityiskohtaista sääntelyä ja työttömyysturvabyrokratiaa, valtio voisi vapauttaa kuntien resursseja aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin.

Vielä syyskuussa 2023 työministeri Satonen totesi Helsingin Sanomille: ”Haluamme luottaa nykyistä enemmän työvoimavirkailijan harkintaan siinä, millainen on sopiva velvoite kullekin työttömälle.” Työnhakuvelvoitetta on kuitenkin joustavoitettu vain marginaalisesti, ja tällä hetkellä hallitus on valmistelemassa osa-aikatyötä tekevien velvoitteen merkittävää kiristämistä.

Mekaanisten velvoitteiden kiristäminen syö entistä enemmän työllisyyspalveluiden resursseja sen sijaan, että kunnat saisivat tilaa kehittää mahdollisimman toimivia käytäntöjä työllisyydenhoitoon. Suunnanmuutos on erikoinen myös siksi, että TE-palvelut eivät ole tähänkään asti tosiasiallisesti kyenneet toteuttamaan lain edellyttämää palveluprosessia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus arvioi kuntien tällä hetkellä selviytyvän työllisyyspalveluiden järjestämisestä,

onko hallitus valmis vahvistamaan työllisyyspalveluiden resursseja ja

onko hallitus valmis keventämään asiakkaiden palveluprosessiin liittyvää sääntelyä byrokratian vähentämiseksi?

Helsingissä 28.2.2025

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Laura Meriluoto [Vasemmistoliitto]

Suomi oli pitkään asunnottomuuden vähentämisen mallimaa. Tämä ei tapahtunut itsestään, vaan oli pitkäjänteisen työn tulosta. Nyt pitkään jatkunut hyvä suunta on kääntynyt, ja asunnottomien määrä nousee. Asunnottomien parissa töitä tekevät kertovat, että uutena asiakasryhmänä heille on tullut työssäkäyvät pienituloiset. Taustalla on Orpo-Purran hallituksen kiristykset sosiaaliturvaan

Turvaverkkoja nakerretaan nyt monella eri tavalla. Asunnottomien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien tilannetta hankaloittaa muun muassa hallituksen leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen. Järjestöt tavoittavat paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi.

Hallituksen politiikan kylmyydestä kertoo se, että kärsijöiksi valitaan hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tai pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. Heidän harteillaanko ”velkalaivan” kääntäminen on?

Tapaan säännöllisesti asunnottomuustyötä tekeviä tahoja. Eräs nuorten parissa työtä tekevä järjestöammattilainen kuvasi tyypillistä asiakastaan: mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva nuori, jolla alkavat laskut erääntyä ja muutenkin arjenhallinta heikentyä siten, että asunnottomuus uhkaa. Järjestötyöntekijä auttaa nuorta esimerkiksi rästimaksujen selvittelyssä ja viranomaisten kanssa asioinnissa.

On syytä muistaa, että järjestöt myös järjestävät kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Tällainen toiminta on mitä parhainta ongelmien ennaltaehkäisyä, koska yhdessä tekeminen lieventää yksinäisyyttä, antaa vertaistukea ja tuo merkitystä elämään. 

Nyt järjestöissä vallitsee huoli rahoituksen jatkumisesta ja sitä kautta asiakkaiden pärjäämisestä. Hallituspuolueissa on ilmennyt ylimielistä ja tietämätöntä suhtautumista järjestöjen tekemään työhön ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Perussuomalaiset nimesivät järjestöjen tekemän työn kunta- ja aluevaaliohjelmassa ”pullasorsasektoriksi”, jota on karsittava. Todellisuudessa järjestöjen rahoituksen osuus valtiontaloudesta on pieni, etenkin suhteessa saavutettuihin inhimillisiin ja taloudellisiin hyötyihin.

Poliitikkojen pitäisi ymmärtää järjestöjen merkitys  tiedontuottajina. Järjestöiltä saa tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta. Harmillisesti näyttää siltä, että kaikissa puolueissa tätä tietoa ei haluta kuulla. Kansalaisyhteiskunta halutaan vaientaa.

Kymmenen ampumarataa, erilaiset sotamuseot, naispappeuteen kriittisesti suhtautuva uskonnollinen järjestö sekä yhdistys, jota johtaa kansanedustajan isä. 

Tässä esimerkkejä tahoista, jotka saavat iloita hallituksen joulumielestä joululahjarahoja vastaanottaessaan.

Sen sijaan vähemmän aihetta iloon on terveyspalveluita käyttävillä ihmisillä Varkaudessa, Iisalmessa, Kouvolassa, Jämsässä,  Raahessa,  Kemissä, Oulaisissa, Salossa, Savonlinnassa ja Valkeakoskella.

Näiden alueiden sairaaloiden ja perusterveydenhuollon palveluista hallitus päätti leikata. 

Näillä päätöksillä heikennettiin ihmisten turvallisuuden tunnetta ja potilasturvallisuutta. Lisäksi murennettiin alueiden elinvoimaa ja viitattiin kintaalla hyvinvointilalueiden itsehallinnolle.

Kansalaisten oikeudentuntoon iskee pahasti, että hallitus jakaa rahaa omille eturyhmilleen samalla, kun se karsii kansalaisille elintärkeitä palveluita. 

Hallitus nakertaa alueiden ja erityisesti itäisen Suomen elinvoimaa paitsi sairaalaverkkopäätöksellään myös lukuisilla muilla leikkauksillaan. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kulttuurileikkausten vaikutukset itäsuomalaisiin teattereihin. Teattereista on tullut viestiä, että jos hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla, teattereita häviää, toiminta loppuu ja laajat alueet jäävät ilman ammattiteattereita.

Leikattavat summat saattavat näyttää pieniltä ministeriön taulukossa, mutta esimerkiksi kotikaupunkini Kuopion kaupunginteatteriin kohdistuva 200 000 euron leikkaus on suhteessa valtavan iso. 

Hallitusta ei näytä kiinnostavan lainkaan kulttuurileikkausten alueelliset vaikutukset. 

Toisena esimerkkinä voi mainita hallituksen tekemät koulutusleikkaukset. 120 miljoonan euron leikkaus ammatilliseen koulutukseen näkyy omalla alueellani esimerkiksi niin, että Savon koulutuskuntayhtymä Sakky vähentää henkilöstömäärää 54 työntekijällä.

Ammatillinen koulutus on isossa roolissa Itä-Suomen osaamistason, työllisyyden, elinvoiman ja nuorten hyvinvoinnin parantamisessa, mutta valitettavasti näyttää siltä, että Itä-Suomen asia kiinnostaa hallitusta vain puheiden tasolla.

Tämä on surullista, koska ihmiset Itä-Suomessa voivat monella mittarilla mitattuna huonommin kuin muualla Suomessa.  Suomi jakautuu hyvinvoinnissa  itä-länsi -akselilla.  Jo elinajanodotteessa on  eroja sen mukaan, syntyykö vauva Joensuussa vai Vaasassa. 

Tähän alueelliseen eriarvoisuuteen hallitus ei puutu, vaan päinvastoin syventää sitä.

Haluan vielä korostaa, että hallituksen politiikka on kyllä tuhoisaa ihmisille kautta Suomen. Ihmisille, jotka elävät nyt, ja jos suunta ei muutu, myös ihmisille jotka eivät vielä ole syntyneetkään.

Lapsiperheköyhyyden lisääminen, ilmastolain tavoitteista jälkeen jättäytyminen, sosiaali- ja terveyspalveluista leikkaaminen, sairastamisen kustannusten lisääminen ja ihmisten eriarvoistaminen ovat kaikki päätöksiä, joiden seuraukset löydämme edestämme. Niistä tullaan pahimmillaan maksamaan vielä sukupolvia myöhemmin.

Yöpäivystyksien lakkauttaminen on kallis virhe, joka heikentää potilasturvallisuutta ja uhkaa tuoda säästöjen sijasta vain lisäkustannuksia. Samalla se on osoitus oikeistohallituksen välinpitämättömästä suhtautumisesta koko sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja erityisesti lähipalveluihin.

Hallitus on päättänyt leikkauksista mm. Kouvolan, Iisalmen, Jämsän, Raahen, Varkauden, Kemin, Oulaisten, Salon, Savonlinnan ja Valkeakosken sairaaloiden ja perusterveydenhuollon toimintoihin. Päätökset edustavat ideologista keskittämispolitiikkaa, jonka käytännön seurauksena on alueellisen eriarvoisuuden lisääntyminen.

Palveluiden keskittämisestä saatavat säästöt ovat tutkimustiedon perusteella vähintäänkin kyseenalaisia. Nyt sosiaali- ja terveysvaliokunta ei saanut edes yksikkökohtaisia laskelmia säästöjen toteutumisesta, mutta perussuomalaiset ja kokoomus halusivat runnoa leikkaukset läpi laput silmillä.

Iisalmen ja Varkauden perusterveydenhuollon yöpäivystyksien lakkauttaminen luo kestämättömän paineen jo ennestään ruuhkaisaan Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen.

Vaalien alla paikallisilla perussuomalaisilla ja kokoomuslaisilla on tapana puhua kauniisti lähipalveluiden puolustamisesta, mutta todellisuus on jälleen jotain aivan muuta. Rahaa riittää vain yksityisten terveysfirmojen voittojen kasvattamiseen samalla kun julkista terveydenhuoltoa romutetaan.

Korostin tänään eduskunnassa, että oikeistohallituksen synkälle talouslinjalle on vaihtoehtoja. Pidin vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron keskustelussa opposition vaihtoehtobudjeteista.

Oikeistohallitus on yrittänyt ylläpitää vaikutelmaa siitä, ettei talouspolitikassa olisi vaihtoehtoja.

Tosiasiassa jokainen hallituksen leikkaus, jokainen pienituloisia kurittava veronkiristys, on arvovalinta.

Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti sopeuttaa taloutta oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla.

Lisäämme ostovoimaa, tasaamme tuloeroja sekä panostamme sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen ja luonnonsuojeluun. Tämän kaiken me teemme ottamalla vähemmän velkaa kuin Orpon ja Purran hallitus.

Talouskasvu edellyttää kysyntää, jota hallitus on kuihduttanut leikkauksilla ja arvonlisäveron korotuksella. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa kotitalouksien ostovoima nousee yli 500 miljoonalla eurolla. 

Olemme ainoa puolue, joka seisoo kritiikkinsä takana ja peruu pienituloisia ja pienyrittäjiä kurittavan alv-korotuksen palauttaen sen 25,5 prosenttista 24 prosenttiin.

Perumme myös hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan ja vahvistamme tulopohjaa siten, että suomalaiset osallistuvat palveluiden rahoittamiseen maksukykynsä mukaan.

Vasemmistoliitto tekee vaihtoehdossaan Suomesta tasa-arvoisemman maan. Vasemmistoliiton budjetti nostaa yli 60 000 ihmistä, joista lähes 13 000 on lasta, köyhyysrajan yläpuolelle.

Ainoana puolueena parantaisimme vaihtoehdossamme kaikkein pienituloisimpien eli noin 1000 euroa kuukaudessa tienaavien ihmisten taloudellista asemaa ja kaikista puolueista selvästi eniten parantaisimme niin työttömän yksinhuoltajan kuin pienituloisen palkansaajaperheen taloudellista tilannetta.

Alla pitämäni vasemmistoliiton ryhmäpuhe kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies,

Oikeistohallituksen talouskuripolitiikkaa on jatkunut nyt jo yli vuoden: sosiaaliturvaa on leikattu, työntekijöiden asemaa heikennetty, suurituloisten verotusta kevennetty ja saastuttamista halpuutettu.

Työttömien, asunnottomien, köyhien ja köyhyydessä elävien lasten määrä on kasvanut. 

Monelle suomalaiselle tämä hallituskausi on merkinnyt taloudellista ahdinkoa, suurta huolta omasta tai läheisten pärjäämisestä ja jopa perustarpeiden täyttymättä jäämistä.

Hallituksesta huokunut välinpitämättömyys leikkausten kohteena olevia ihmisiä kohtaan on kerta toisensa jälkeen pöyristyttänyt suomalaisia. 

Historiallisten leikkausten lisäksi historian kirjoihin jäänevät surulliset kuvat saksista ja leikkuulaudoista.

Arvoisa puhemies,

kuluvan hallituskauden alusta lähtien meille on puhuttu uudesta normaalista. Sen tarkoitus on ollut uskotella, ettei meillä olisi vaihtoehtoja. Tosiasiassa jokainen hallituksen leikkaus, jokainen pienituloisia kurittava veronkiristys, on arvovalinta. 

Meillä tässä salissa on kaikki mahdollisuudet päättää, mitä tietä haluamme kulkea ja minkälaisen uuden normaalin haluamme rakentaa. 

Uusi normaali voi jatkuvan synkkyyden sijaan olla oikeudenmukainen, hyvinvoiva ja kehittyvä Suomi.

Arvoisa puhemies,

vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti sopeuttaa taloutta oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla. Lisäämme ostovoimaa, tasaamme tuloeroja sekä panostamme sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen ja luonnonsuojeluun. 

Tämän kaiken me teemme ottamalla vähemmän velkaa kuin Orpon ja Purran hallitus.

Vasemmistoliiton vaihtoehto tarjoaa eväät kestävään ja oikeudenmukaiseen talouskasvuun.

Arvoisa puhemies,

Talouskasvu edellyttää kokonaiskysyntää, jota hallitus on kuihduttanut leikkauksillaan ja arvonlisäveron korotuksillaan. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa kotitalouksien ostovoima nousee yli 500 miljoonalla eurolla. Olemme ainoa puolue, joka seisoo kritiikkinsä takana ja peruu pienituloisia ja pienyrittäjiä kurittavan alv-korotuksen palauttaen sen 25,5 prosenttista 24 prosenttiin.

Elvytämme syvässä ahdingossa olevaa rakennusalaa mittavin panostuksin. On suhdannepoliittisesti järkevää käynnistää esimerkiksi sosiaalisen asuntotuotannon hankkeita nyt, kun asuntorakentaminen on taantumassa puhumattakaan siitä, että kohtuuhintaisille asunnoille on iso tarve.

Kestävä talouskasvu ja tuottavuus edellyttävät myös osaavaa työvoimaa. Ihmisillä on oltava mahdollisuus kouluttautua läpi elämän, jotta osaaminen vastaa työelämän tarpeita.

Vasemmistoliitto peruu hallituksen leikkaukset ammatilliseen koulutukseen, kasvattaa korkeakoulujen rahoitusta ja palauttaa aikuiskoulutustuen.

Arvoisa puhemies,

Vasemmistoliitto tekee Suomesta tasa-arvoisemman maan.

Perumme hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan ja vahvistamme tulopohjaa siten, että suomalaiset osallistuvat palveluiden rahoittamiseen maksukykynsä mukaan. Yksinkertaistaisimme veroasteikkoa, säätäisimme maltillisen varallisuusveron yli miljoonan omistuksille poislukien oma asunto ja poistaisimme kaikkein hyvätuloisimpia suosivan listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen.

Ainoana puolueena parantaisimme vaihtoehdossamme kaikkein pienituloisimpien eli noin 1000 euroa kuukaudessa tienaavien ihmisten taloudellista asemaa ja kaikista puolueista selvästi eniten parantaisimme niin työttömän yksinhuoltajan kuin pienituloisen palkansaajaperheen taloudellista tilannetta.

Vaihtoehdossamme nostamme yli 60 000 ihmistä, lähes 13 000 lasta, köyhyysrajan yläpuolelle.

Turvaamme myös suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut ja perumme järjettömät leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin.

Varmistamme sairaalaverkoston toiminnan, perumme hallituksen kaavailemat leikkaukset sote-rahoitukseen ja tuemme hyvinvointialueiden toimintaa niin, että alueille jää aikaa toteuttaa ne tärkeät uudistukset, joita tarvitaan palveluiden parantamiseksi ja kustannuskehityksen hillitsemiseksi.

Arvoisa puhemies,

Päätellen taiteeseen ja kulttuuriin tehtävistä massiivisista leikkauksista ja veronkiristyksistä vaikuttaa siltä, ettei hallitus tunnista luovan työn merkitystä kansantaloudessa. Kulttuuri- ja taidekenttä on merkittävä elinvoimatekijä, jonka vaikutukset myös muiden alojen, kuten matkailu-, kuljetus- ja ravintola-alan työllisyyteen ja toimintamahdollisuuksiin ovat huomattavia.

Päätös nostaa esitysten pääsylippujen, kirjojen ja taideteosten arvonlisäveroa peräti neljällä prosenttiyksiköllä osuu erityisen kovaa kulttuuri- ja taidekenttään sekä tapahtuma-alaan. Leikkauksillaan hallitus heikentää kulttuurin alueellista saavutettavuutta ja nakertaa näin elinvoimaa etenkin alueilla, jossa tarjontaa on jo entuudestaan vähemmän. 

Vasemmistoliitto peruu vaihtoehdossaan taiteeseen ja kulttuuriin kohdistuvat leikkaukset ja veronkiristykset. Lisäksi kasvatamme taiteen ja kulttuurin julkista rahoitusta. Pilotoimme taiteen perusopetuksessa tasa-arvorahaa, joka mahdollistaisi taiteen harrastamisen nykyistä useammille perheille. Kasvatamme mm. audiovisuaalisen alan tuotantotukea ja panostamme taidetestaajien rahoitukseen.

Arvoisa puhemies,

Lyhytnäköinen, kestämätön talouspolitiikka on ajanut ihmiskunnan ympäristökriisiin. Nykyinen elämäntapamme ylittää maapallon kantokyvyn monella tapaa: ylikulutamme luonnonvaroja, kuumennamme ilmastoa ja tuhoamme luontoa. Suhteessa väestömäärään Suomi kuluttaa eniten luonnonvaroja koko EU:ssa.

Siinä missä Orpon hallitus on osoittanut räikeää välinpitämättömyyttä Suomen ilmastolain alaisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista ja luontokadon pysäyttämistä kohtaan, Vasemmistoliiton vaihtoehdossa Suomi palautetaan päästövähennyspolulle. Taloutta ohjataan kestävämmäksi, luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan ja eläinten hyvinvointia parannetaan.

Vaihtoehdossamme luonnonsuojelun rahoitusta lisätään merkittävästi. Vahvistamme hiilinieluja, jolloin myös näihin toimiin liittyvät rahat, työ ja toimeliaisuus jäävät kotimaahan sen sijaan, että joutuisimme ostamaan kalliita hiilinieluyksiköitä muualta. 

Arvoisa puhemies,

Vaihtoehdossamme Suomi ottaisi vähemmän velkaa kuin oikeistohallitus. Tämä on todiste siitä, että hallituksen väitteet leikkausten pakosta eivät pidä paikkaansa.

Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti tarjoaa näkymän oikeudenmukaiseen, hyvinvoivaan, kehittyvään Suomeen. 

Uusi normaali voi olla taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä sekä globaalisti vastuullinen Suomi.

Jätän hallitukselle kirjallisen kysymyksen viranomaisten käytännöistä ja ohjeistuksista tilanteissa, joissa lapsi on luvattomasti poissa lastensuojelun sijaishuoltopaikasta. Luvatonta poissaoloa kutsutaan hatkaamiseksi. 

Hatkaaminen on yleistynyt ongelma, ja sen ratkaiseminen on lapsen oikeuksien kannalta olennaista. Luvattomien poissaolojen aikana lapsen arkirytmi rikkoutuu, koulunkäynti keskeytyy ja turvallisuus vaarantuu. Perustarpeet, kuten ravinto, uni ja hygienia jäävät usein täyttymättä.  Huolestuttavaa on, että hatkan aikana lapset altistuvat myös rikoksille, päihteille ja tapaturmille.

Kadonneen ihmisen etsintää ja toimintatapoja säätelevät erilaiset lait sekä viranomaisvelvoitteet. Jos lapsen ei epäillä olevan konkreettisessa ja akuutissa vaarassa, lapsen etsimiseen ei suhtauduta poliisitehtävänä vaan virka-aputehtävänä. 

Tällöin poliisi toteuttaa vain lapsen passiivista etsintää, eli jos lapsi tavataan muun poliisitehtävän yhteydessä, poliisi ilmoittaa asiasta sosiaalitoimelle. Tarvitsemme parempia keinoja hatkassa olevien lasten suojelemiseksi. 

Virka-avun pyytämiseen ja saamiseen liittyy sekä lainsäädännöllisiä että toimintakäytäntöihin liittyviä kansallisia haasteita. Luvattomat poissaolot tulkitaan kategorisesti virka-aputehtäviksi sen sijaan, että etsittäisiin kadonnutta henkilöä.

Tämä on ongelmallista lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Alaikäisten kohdalla meidän on lähdettävä siitä, että he tarvitsevat erityistä suojelua. Hatkaaminen ei ole nuorten syy, vaan usein keino selvitä. Se ei toki ole paras sellainen, mutta meidän aikuisten on autettava, ei tuomittava. 

Kysyn kirjallisessa kysymyksessäni, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta viranomaiskäytännöissä tunnistetut epäkohdat sijaishuoltopaikkojen luvattomissa poissaoloissa saadaan korjattua ja onko hallitus valmis tarkentamaan poliisin ohjeistusta sen suhteen, milloin luvattomat poissaolot tulkitaan virka-aputehtäviksi. 

Alla kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

KIRJALLINEN KYSYMYS

Poliisin antamasta virka-avusta lastensuojeluviranomaisille

Eduskunnan puhemiehelle

Luvaton poissaoleminen lastensuojelun sijaishuoltopaikasta, eli niin sanottu hatkaaminen on yleistynyt ongelma, joka koskettaa koko yhteiskuntaa. Luvattomia poissaoloja ei tilastoida systemaattisesti, mutta tehtyjen tutkimuksien ja tilastojen mukaan sekä niiden määrä että keskimääräinen kesto on kasvanut. Kun vuonna 2013 luvattomia poissaoloja kirjattiin 2 525 kappaletta, vuonna 2020 niitä oli jo 3 733. Arvioiden mukaan 7–15 % nuorista hatkaa jossain vaiheessa sijoitusta.

Luvattomien poissaolojen aikana lapsen arkirytmi rikkoutuu, koulunkäynti keskeytyy ja turvallisuus vaarantuu. Perustarpeet, kuten ravinto, uni ja hygienia jäävät usein täyttymättä. Hatkan aikana lapset altistuvat rikoksille, päihteille ja tapaturmille. Myös kielteinen tai välinpitämätön asenne hatkaavia nuoria kohtaan lisää entisestään kokemuksia osattomuudesta, toivottomuudesta sekä epäluottamuksesta yhteiskuntaa ja ammattilaisia kohtaan.

Kadonneen ihmisen etsintää ja toimintatapoja säätelevät erilaiset lait sekä viranomaisvelvoitteet. Näitä on eritelty tarkasti sosiaali- ja terveysministeriön, Poliisihallituksen ja Hätäkeskuslaitoksen yhteisessä ohjeessa, joka on laadittu tilanteisiin, joissa hatkanneen lapsen ”ei epäillä olevan konkreettisessa vaarassa”. Jos lapsen ei epäillä olevan konkreettisessa ja akuutissa vaarassa, lapsen etsimiseen ei suhtauduta poliisi- vaan virka-aputehtävänä. Tällöin poliisi toteuttaa lapsen passiivista etsintää, eli jos lapsi tavataan muun poliisitehtävän yhteydessä, poliisi ilmoittaa asiasta sosiaalitoimelle.

Vuonna 2023 julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön selvitys ”Luvaton poissaoleminen sijaishuoltopaikasta – poliisin antama virka-apu lastensuojeluviranomaiselle vuonna 2020”. Selvityksen mukaan virka-avun pyytämiseen ja saamiseen liittyy sekä lainsäädännöllisiä että toimintakäytäntöihin liittyviä kansallisia haasteita. Luvattomat poissaolot tulkitaan kategorisesti virka-aputehtäviksi sen sijaan, että etsittäisiin kadonnutta henkilöä. Edellä mainittu yhteinen toimintaohje ei selvityksen mukaan tue viranomaisten yhteistoimintaa, vaan keskittyy eri viranomaisten toimivaltuuksien kuvailuun ja listaamiseen. Lisäksi hatkaamista ei tunnisteta tai tunnusteta ilmiöksi, joka on yhteydessä vakaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten nuorisorikollisuuteen, rikoksien uhriksi joutumiseen, ennenaikaisiin kuolemiin ja tapaturmiin.

Selvityksen mukaan luvattomien poissaolojen käsittely ainoastaan virka-aputehtävänä on usein ristiriidassa poliisin oman ohjeistuksen, poliisilain ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen kanssa. Poliisin ohjeistus ohjaa tulkitsemaan luvattomat poissaolot virka-aputehtäviksi, vaikka kadonneen henkilön etsinnän edellytykset olisivat käsillä. Luvattomia poissaoloja ei tunnisteta ja tunnusteta kadonneiksi henkilöiksi vaan kadonneen henkilön etsinnän suorittamisen kriteerit sivuutetaan lähes poikkeuksetta. Viranomaisten yhteisohje entisestään eriyttää luvattomaan poissaoloon puuttumista poliisitehtävästä kohti lastensuojelutehtävää, jossa poliisilla ei ole merkittävää roolia.

Tehdyn selvityksen ja alan ammattilaisten kokemuksien perusteella nykyiset viranomaiskäytännöt ja -ohjeistukset eivät turvaa lasten etua, etenkin kun huomioidaan, että kyse on erityisen haavoittuvassa asemassa olevasta kohderyhmästä. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta viranomaiskäytännöissä tunnistetut epäkohdat sijaishuoltopaikkojen luvattomissa poissaoloissa saadaan korjattua

ja

onko hallitus valmis tarkentamaan poliisin ohjeistusta sen suhteen, milloin luvattomat poissaolot tulkitaan virka-aputehtäviksi?

Helsingissä 22.11.2024

Laura Meriluoto

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Ihmettelen sitä, miksi hallitusta ei kiinnosta kulttuurileikkaustensa alueelliset vaikutukset. Yksi esimerkki tästä on hallituksen leikkaukset valtionosuuksiin. Leikkaukset kolahtavat pahasti itäsuomalaisiin teattereihin. 

Kuopion kaupunginteatterin valtionosuus pienenee ensi vuodelle reilut 200 000 euroa. Tämä on valtava summa. Itäsuomalaisista teattereista on tullut viesti, että jos hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla, teattereita häviää, toiminta loppuu ja laajat alueet jäävät ilman ammattiteattereita. Tätäkö hallitus haluaa?

Riittävä valtionrahoitus on olennaista kulttuurin ja taiteen alueelliselle saavutettavuudelle. Hallitus on leikannut myös vapaasta sivistystyöstä, mikä myös eriarvoistaa entisestään alueiden kulttuuritarjontaa. 

Kunnat ovat keskenään niin erilaisissa tilanteissa, että niiden harteille ei kyllä voi laittaa hallituksen leikkausten paikkaamista. Kunnat ovat kuitenkin merkittäviä kulttuurin rahoittajia, ja tämä on muistettava myös tulevissa kuntavaaleissa. Vasemmistossa pidämme kulttuuria peruspalveluna, jota on oltava saatavilla koko maassa. 

Haluan nostaa esiin erityisesti lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden. Hallituksesta on toistuvasti viestitty, että lapset on pidetty kulttuurileikkausten ulkopuolella.

Tämä ei pidä yksinkertaisesti paikkaansa. Esimerkiksi valtionosuusleikkaukset kohdistuvat myös lapsille suunnattuun kulttuuritarjontaan. Pienillä paikkakunnilla asuvat lapset kärsivät näistä leikkauksista eniten. 

Kulttuurin ja taiteen alueellisesta saavutettavuudesta on pidettävä huoli myös sen vuoksi, että taiteen alueelliset erityispiirteet säilyvät ja elävät ajassa. Tässä myös taiteen koulutus ja sen saavutettavuus ovat olennaisia. 

Esimerkiksi Itä-Suomessa on ihan omanlaistaan kulttuuria ja taidetta, joka katoaa, jos siitä ei tietoisesti pidetä huolta. Haluan kysyä hallitukselta, kuka suomalaista taidetta ja kulttuuria sitten puolustaa, jos emme tee sitä itse. 

Eduskunta käsittelee tällä viikolla hallituksen 120 miljoonan euron leikkauksia ammatilliseen koulutukseen. Olen huolissani siitä, mitä leikkaukset tekevät jo valmiiksi vaikeassa työllisyystilanteessa olevalle Itä-Suomelle.

Ammatillinen koulutus on isossa roolissa Itä-Suomen osaamistason, työllisyyden, elinvoiman ja nuorten hyvinvoinnin parantamisessa. Hallituksen leikkaukset saavat todella ihmettelemään, eikö leikkauksia ole ajateltu ollenkaan Itä-Suomen näkökulmasta. Hallituksen puheissa ollaan kyllä monesti itäisen Suomen tilanteesta huolissaan, mutta teot vievät taas täysin toiseen suuntaan.

Hallituksen mukaan rahoitusleikkaus kohdistetaan aikuisten, jo tutkinnon suorittaneiden koulutukseen. Tällainen kohdennus on käytännössä täysin mahdotonta toteuttaa.

Oppivelvolliset ja aikuiset opiskelijat opiskelevat samoissa ryhmissä. Itä-Suomessa joudutaan varmasti miettimään myös ammatillisen koulutuksen keskittämistä, joten sekin vaikuttaa suoraan myös oppivelvollisiin. Itä-Suomella ei ole kyllä millään varaa vaikeuttaa aikuistenkaan opiskelua, alanvaihtoa ja työllistymismahdollisuuksien parantamista.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset tarkoittavat laskennallisesti 1600 opettajan vähennystä. Myös Itä-Suomen ammatillisissa oppilaitoksissa on käyty hallituksen leikkausten vuoksi yt-neuvotteluja, jotka ovat kohdistuneet myös opetushenkilöstöön. Esimerkiksi Savon koulutuskuntayhtymän henkilöstömäärän vähennys on 54 työntekijää, joista kymmenelle tarjotaan uutta tehtävää. Opetus- ja ohjaushenkilöstöä vähennetään 35.

Itä-Suomen pojat nousevat monesti esiin huolena, kun puhutaan oppimistuloksista tai kasvavasta oppimisen tuen tarpeesta. On käsittämätöntä, että tällaisessa tilanteessa ollaan valmiita tekemään leikkauksia, jotka heikentävät tilannetta entisestään. Miten ammatillisten oppilaitosten yt-neuvottelut vaikuttavat ammatillisen koulutuksen laatuun, saavutettavuuteen ja lähiopetuksen määrään?

Eduskunnassa on käsitelty tällä viikolla tämän vuoden kolmatta lisätalousarviota. Se osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka on lähinnä näpertelyä.

Lisätalousarvion tulojen lisäykset ja menojen vähennykset tapahtuvat lähinnä teknisillä muutoksilla ja luovalla kirjanpidolla. Todellisuudessa hallituksella ei näytä olevan aavistustakaan, miten Suomen talous saadaan kuntoon.

Nostetaan esiin esimerkiksi valtion omaisuuden myyminen, joka on vain kirjanpidollinen silmänkääntötemppu. 

Omaisuuden myyminen vähentää valtion nettovarallisuutta, joten vaikutus on aivan sama kuin lisävelan ottamisella. Nyt hallitus on valinnut tien, jossa se avaa strategisesti keskeisiä valtionyhtiöitä yksityiselle voitontavoittelulle. Tämä oikeistolainen ideologia heikentää valtion kykyä harjoittaa yhteiskunnan kokonaisetua palvelevaa omistajapolitiikkaa.

Hallitus on pitkittänyt ja syventänyt Suomen matalasuhdannetta talouspolitiikallaan. Verotulot kertovat karua tarinaa Suomen talouden todellisesta tilasta. Esimerkiksi ansio- ja pääomatuloveron tuottoarviota ehdotetaan alennettavaksi 141 miljoonalla eurolla. 

Hallituksen poukkoilevasta talouspolitiikasta kertoo sekin, että arvonlisäveron tuottoarviota ehdotetaan alennettavan 252 miljoonalla eurolla. Vielä vuoden toisessa lisätalousarvioesityksessä arvonlisäveron tuottoarviota korotettiin 107 miljoonalla eurolla yleisen arvonlisäveron korotuksen myötä.

Hallituksen hätiköity päätös korottaa arvonlisäveroa keskellä vuotta ei ole siis tuonut valtion kassaan lisätuloja sentin senttiä. Sen sijaan päätös heikensi pieni- ja keskituloisten suomalaisten sekä pienten yritysten asemaa.