Kategoria: Yleinen

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen vanhusköyhyydestä. Kysyn, onko hallitus valmis tarkastelemaan uudelleen ikääntyneiden toimeentuloon ja palveluihin päätettyjä leikkauksia, sillä ikääntyneiden köyhyys ja jopa asunnottomuus on kasvussa. 

Vaikka pääministeri Orpo on luvannut, ettei eläkeläisten ostovoimaa heikennetä, hallitus on tehnyt lukuisia päätöksiä, jotka ovat köyhdyttäneet erityisesti pienituloisia eläkeläisiä. Yhä useampi vanhus jää myös ilman tarvitsemiaan palveluita, ja samalla hallitus valmistelee leikkauksia kotihoitoon.

Vanhuusasiavaltuutettu on vuosien 2026-2029 julkisen talouden suunnitelmaa koskevassa lausunnossaan tuonut esiin, että kaikkein pienituloisimpien iäkkäiden määrä on kasvanut. Hallituksen päätetyt ja esitetyt leikkaustoimet pudottavat arviolta 15 000 uutta iäkästä henkilöä kaikkein pienituloisempaan väestöryhmään. 

Ikäihmisten toimeentulon ja palveluiden romuttaminen on ruma arvovalinta. Jopa iäkkäiden asunnottomuus on lähtenyt kasvuun. Samalla kun yhä useampi ikäihminen joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, hallitus valmistelee siihenkin uusia leikkauksia.

Tutkimuksen mukaan niistä kotona asuvista yli 75-vuotiaista, joilla on vaativia hoivan tarpeita, noin joka kuudes ei saa riittävää apua. Avun tarve ja sen riittämättömyys ovat myös yhteydessä ihmisen sosioekonomiseen asemaan. Hallitus syventää myös tätä ns. hoivaköyhyydeksi kutsuttua ilmiötä leikkaamalla sote-palveluista.

Ongelmat kasaantuvat ja syventyvät erityisesti pienituloisilla ikääntyneillä, joilla ei syystä tai toisesta ole kertynyt riittävää työeläkettä. Tämän eriarvoisuuskehityksen katkaiseminen vaatisi aktiivisia politiikkatoimia vanhusköyhyyden ja hoivaköyhyyden ratkaisemiseksi.

Alla kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan:

Kirjallinen kysymys

vanhusköyhyydestä

Eduskunnan puhemiehelle

Sosiaali- ja terveysministeriön (2024) arvion mukaan hallituksen päätetyt ja esitetyt leikkaustoimet pudottavat 15 000 uutta iäkästä henkilöä kaikkein pienituloisempaan väestöryhmään. Myös vanhuusasiavaltuutettu on vuosien 2026-2029 julkisen talouden suunnitelmaa koskevassa lausunnossaan tuonut esiin, että kaikkein pienituloisimpien iäkkäiden määrä on kasvanut. Lausunnon mukaan iäkkäitä asunnottomia on ollut pitkään hyvin vähän, mutta viimeaikaiset sosiaalityöntekijöiden ilmiö-raportit ovat kertoneet iäkkäiden asunnottomuuden lisääntymisestä.

Vanhusasiavaltuutettu on korostanut lausunnoissaan ja kannanotoissaan kaikkein pienituloisimpien, vaikeasti sairaiden ja toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden ihmisten heikkoa asemaa ja siitä johtuvaa monien ongelmien samanaikaista kasautumista heille. Köyhyyden lisääntyminen kasvattaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta, joka taas entisestään heikentää toimeentuloa, etenkin kun sairastamisen kuluja on kasvatettu tietoisesti lukuisin eri politiikkatoimin. Tämä uhkaa johtaa eriarvoisuuden syvenemiseen ja kärjistymiseen ikäihmisten keskuudessa.

Vaikka pääministeri Orpo on luvannut, ettei eläkeläisten ostovoimaa heikennetä, Orpon hallitus on tehnyt lukuisia päätöksiä, jotka ovat köyhdyttäneet erityisesti pienituloisia eläkeläisiä. Eläkkeensaajan asumistuen leikkaaminen on heikentänyt suoraan noin 200 000 pienituloisimman eläkeläisen toimeentuloa. Edelleen hallitus valmistelee tasoleikkausta toimeentulotukeen, johon myös yhä useampi ikäihminen joutuu turvautumaan. Kohtuuhintaista asuntotuotantoa on heikennetty, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu, lääkekorvauksia leikattu ja lääkkeiden arvonlisäveroa korotettu.

Suoraan toimeentuloon vaikuttavien päätöksien ohella hallitus on lisäämässä myös iäkkäiden niin sanottua hoivaköyhyyttä, joka on ollut jo entisestään merkittävä eriarvoisuusongelma Suomessa. Hoivaköyhyys tarkoitetaan sitä, että avun ja tuen tarpeisiin ei ole saatavilla riittävää ja tarpeenmukaista apua tai palveluja. Tutkimuksen mukaan niistä kotona asuvista yli 75-vuotiaista, joilla on vaativia hoivan tarpeita, noin joka kuudes ei saa riittävää apua. Avun tarve ja sen riittämättömyys ovat myös yhteydessä ihmisen sosioekonomiseen asemaan.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuneet leikkaukset ja hyvinvointialueiden kestämätön taloudellinen tilanne ovat johtaneet laajamittaisiin ikääntyneiden palveluiden leikkauksiin eri puolella Suomea. Tämän myötä riittävän avun saaminen on yhä useammalla kiinni omista tukiverkostoista tai taloudellisista resursseista. Hallitus valmistelee myös leikkauksia vanhusten kotihoitoon, mikä tulee johtamaan hoitokäyntien vähentymiseen kun niitä pyritään korvaamaan teknologisilla ratkaisuilla. Samaan aikaan kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia ja ympärivuorokautisen hoidon saaminen on niin vaikeaa, että iäkkäiden tilanteet ovat usein kotona ihmisarvoa alentavia.

Väestön ikääntyessä ikääntyneiden toimeentuloon ja palveluihin kohdistuvat leikkaukset heikentävät yhä laajemman joukon hyvinvointia. Ongelmat kasaantuvat ja syventyvät erityisesti pienituloisilla ikääntyneillä, joilla ei syystä tai toisesta ole kertynyt riittävää työeläkettä. Tämän eriarvoisuuskehityksen katkaiseminen vaatisi aktiivisia politiikkatoimia vanhusköyhyyden ja hoivaköyhyyden ratkaisemiseksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Tunnistaako hallitus sosiaaliturvaan ja palveluihin kohdistuvista leikkauksista aiheutuvat pienituloisille vanhuksille kasautuvat kielteiset vaikutukset,

kuinka hallitus aikoo puuttua ikäihmisten lisääntyvään köyhyyteen ja jopa asunnottomuuden kasvuun,

onko hallitus valmis uudelleentarkastelemaan ikääntyneiden toimeentuloon ja palveluihin jo tehtyjä tai valmisteilla olevia leikkauksia?

Helsingissä 28.5.2025

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Laura Meriluoto [Vasemmistoliitto]

Hallitus on laittanut lausuntokierrokselle luonnoksen esityksestään toimeentulotuen ”kokonaisuudistukseksi”, jolla se leikkaa 74 miljoonaa euroa viimesijaisesta turvasta.  

Toimeentulotuen leikkaaminen lisää nälkää ja asunnottomuutta, ei työllisyyttä. Monen toimeentulotukea saavan ihmisen arki on silkkaa selviytymistä päivästä toiseen.

Hallitus esittää toimeentulotuen perusosaan 1,9–3 prosentin leikkauksia, minkä lisäksi toimeentulotuen 150 euron suojaosa poistettaisiin ja sanktioita lisättäisiin. On hyvä muistaa, että leikkaukset kohdistuvat myös moniin työkyvyttömiin ihmisiin. 

Usein toimeentulotuen käyttöön kytkeytyy myös muita kuin taloudellisia haasteita, kuten esimerkiksi sairauksia, jotka vaikuttavat työkykyyn. On erittäin julmaa leikata viimesijaista turvaa ihmisiltä, jotka eivät voi tosiasiallisesti vaikuttaa omaan tulotasoonsa.

Uskon, että hallitus on päätynyt toimeentulotuen kaavamaiseen leikkaamiseen, koska hallitusohjelman tavoite toimeentulotuen saajien määrän puolittamisesta ei ole toteutumassa. 

Hallituksen tähän asti tekemien sosiaaliturvaleikkauksien on arvioitu lisäävän toimeentulotuen saajien määrää jopa 100 000:lla. Samalla työttömyys on kasvanut valtavasti. Hallitus maksattaa politiikkansa totaalisen epäonnistumisen vaikeimmassa asemassa olevilla suomalaisilla samalla kun rikkaille tarjoillaan uusia veronalennuksia.

Pidin tällä viikolla eduskunnassa vasemmistoliiton ryhmäpuheen, kun eduskunta käsitteli julkisen talouden suunnitelmaa. Selvää on, että hallituksen politiikassa on kyse köyhiltä ottamisesta ja rikkaille antamisesta.

Orpon ja Purran hallituksen politiikassa ei ole koskaan ollut kyse julkisen velkaantumisen taittamisesta tai hyvinvointivaltion pelastamisesta. Kyse on köyhiltä ottamisesta ja rikkaille antamisesta, julkisten palveluiden murentamisesta ja tulonsiirrosta yksityiselle sektorille, työntekijöiden aseman polkemisesta ja suuryritysten palvelemisesta.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat kahden vuoden ajan uskotelleet kansalle, että leikkauksia on pakko tehdä, koska Suomelta on rahat loppu.

Yhtäkkiä rahaa onkin miljardikaupalla jaettavaksi rikkaille ja suuryrityksille. Velkaantuminenkaan ei ole ongelma, kunhan velkaa otetaan rikkaiden rikastuttamiseksi. Toisin kuin hallitus, me vasemmistoliitossa tunnistamme sen aidon hädän, jota ihmiset kokevat arjessaan tämän hallituksen lukemattomien leikkausten seurauksena. Hallituksen politiikalle ei löydy sen enempää vasemmistoliiton kuin kansankaan tukea.

Helsingin Sanomien tuoreesta kyselystä selviää, että vain joka viides kannatti yhteisten rahojen kaatamista rikkaiden taskuun. Jopa kokoomuksen kannattajista lähes kolmannes piti hallituksen veronkevennysten kohdentamista vääränä.

Me ymmärrämme, ettei 270 000 työtöntä voi mahtua 47 000 avoimeen työpaikkaan. Tiedämme, ettei Suomea saada nousuun leikkaamalla koulutuksesta, eikä Suomen velkaantumista saada taitettua leikkaamalla pienituloisilta ja jakamalla veroalennuksia rikkaille. Siksi julkaisimme oman vaihtoehtomme hallituksen niin kutsutuille kasvutoimille.

Vasemmistoliiton kasvusuunnitelma lähtee siitä, että talouden pitää palvella ihmisiä ja hyvinvointia, ei toisinpäin. Suunnitelma perustuu kotimaisen kysynnän vahvistamiseen, suhdanteita tasoittavaan finanssipolitiikkaan, tuottavuuden kasvattamiseen ja aktiiviseen teollisuuspolitiikkaan.

Alla puheeni kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies,

”Nyt on aika lopettaa velaksi eläminen” kuului kokoomuksen iskulause viime eduskuntavaaleissa. Tämän lupauksen siivittämänä kokoomus pääsi muodostamaan nykyisen hallituksen ja tähän julkilausuttuun tavoitteeseen etenkin perussuomalaiset ovat innolla tarttuneet.

Kansalle on väitetty, että jotta velaksi eläminen saataisiin loppumaan, on aivan pakko leikata työttömiltä, pakko leikata sairailta, pakko leikata vanhuksilta ja vammaisilta, pakko leikata opiskelijoilta sekä syrjäytymisvaarassa olevilta nuorilta.

Valtiovarainministeri Purran mukaan tässä on nyt uusi normaali. Leikkausten kohteena olevien kansalaisten on pakko kärsiä ja hyväksyä tilanne, sillä muuten ei velkalaiva käänny.

Arvoisa puhemies,

Kahden vuoden ajan meille on kerrottu tarinaa siitä, kuinka näitä leikkauksia on pakko tehdä, koska Suomen rahat on loppu. Kuinka laarin pohjaltakaan ei enää euroja löydy, vaikka miten on kaiveltu. Niinpä pari viikkoa sitten moni varmasti yllättyi, kun hallitus ilmoitti yömyöhään puoliväliriihen tiedotustilaisuudessa, että Suomella on sittenkin rahaa!

Yhtäkkiä sitä rahaa on miljardikaupalla jaettavaksi rikkaille ja suuryrityksille. Velkaantuminenkaan ei ole mikään ongelma, kunhan velkaa otetaan rikkaiden rikastuttamiseksi.

Viimeistään tuon tiedotustilaisuuden myötä lienee käynyt kaikille selväksi, että Orpon ja Purran hallituksen politiikassa ei koskaan ole ollut kyse julkisen velkaantumisen taittamisesta tai hyvinvointivaltion pelastamisesta.

Kyse on köyhiltä ottamisesta ja rikkaille antamisesta. Julkisten palveluiden murentamisesta ja tulonsiirrosta yksityiselle sektorille. Työntekijöiden aseman polkemisesta ja suuryritysten palvelemisesta.

Hallituksen oikeistolaisen ideologian mukaan rikkaat ansaitsevat rikkautensa ja köyhät köyhyytensä.

Viis siitä, että Suomessa on nyt 270 000 työtöntä ja vain 46 500 avointa työpaikkaa. Viis siitä, että yhä useampi ihminen on Suomessa koditon tämän hallituksen politiikan myötä. Ja viis siitä kasvavasta määrästä lapsia Suomen leipäjonoissa. Ehkä se on juuri sitä toimeliaisuutta, mitä hallitus haluaa lisätä.

Arvoisa puhemies,

Te taisitte hallituksessa kuvitella, ettemme osaisi laskea, millaisen loven miljardien veroalet tulevat Suomen talouteen jättämään. Tai ettemme osaisi laskea, kuinka paljon ay-jäsenmaksun verovähennyksen poisto vähentää liittoon kuuluvien tuloja. Luulitte kai, ettemme osaisi ynnätä, että jos koulutuksesta leikataan satoja miljoonia pysyvästi, eivät kertapanostukset tilannetta pelasta.

Mutta kyllä me osaamme. Siksi hallituksen politiikalle ei löydy sen enempää vasemmistoliiton kuin kansankaan tukea. Helsingin Sanomien tuoreessa kyselyssä vain joka viides kannatti yhteisten rahojen kaatamista rikkaiden taskuun Orpon ja Purran malliin. Jopa kokoomuksen kannattajista lähes kolmannes pitää hallituksen veronkevennysten kohdentamista vääränä

Arvoisa puhemies,

Toisin kuin hallitus, me vasemmistoliitossa tunnistamme sen aidon hädän, jota ihmiset kokevat arjessaan tämän hallituksen lukemattomien leikkausten seurauksena.

Me ymmärrämme, ettei 270 000 työtöntä voi kaikki mahtua 47 000:een avoimeen työpaikkaan. Tiedämme, ettei Suomea saada nousuun leikkaamalla koulutuksesta, eikä Suomen velkaantumista saada taitettua leikkaamalla ensin pienituloisilta ja sitten jakamalla veroalennuksia rikkaille.

Siksi julkaisimme juuri oman vaihtoehtomme hallituksen niin kutsutuille kasvutoimille. Vasemmistoliiton kasvusuunnitelma pohjaa siihen periaatteeseen, että talouden pitää palvella ihmisiä ja hyvinvointia, eikä toisinpäin. Suunnitelmamme perustuu muun muassa kotimaisen kysynnän vahvistamiseen, suhdanteita tasoittavaan finanssipolitiikkaan, tuottavuuden kasvattamiseen ja aktiiviseen teollisuuspolitiikkaan.

Arvoisa puhemies,

Nyt on aika lopettaa ihmisten eriarvoistaminen ja aika ryhtyä kulkemaan kohti uudenlaista taloutta, jonka keskiössä on ihmisten, luonnon ja ilmaston hyvinvointi. Toivottavasti siis perehdytte tarjoamaamme vaihtoehtoon huolella. Vielä on aikaa suunnanmuutokselle.

Puhuin vappuna kotikaupungissani Kuopiossa. Nostin esiin puheessani, että hallituksen politiikassa ei ikinä ole ollut kyse valtiontalouden tasapainottamisesta, vaan julkisten palveluiden heikentämisestä ja työntekijöiden polvilleen laittamisesta. 

Hallitus on leikannut hyvinvointialueiden rahoitusta sadoilla miljoonilla euroilla. Terveyspalveluita on romutettu, mikä näkyy tänä vuonna konkreettisesti esimerkiksi Iisalmen ja Varkauden sairaaloiden yöpäivystysten lakkauttamisena. Vanhuspalveluita on heikennetty keventämällä hoitajamitoitusta. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on kuritettu muun muassa lastensuojelun jälkihuollosta leikkaamalla.

Nostin esiin, että hallituksen politiikan vaikutukset näkyvät jo esimerkiksi asunnottomuuden kasvussa ja lapsiperheköyhyyden lisääntymisessä. 

Suomi on ollut menestystarina asunnottomuuden vähentämisessä, ja nyt tämä hieno kehitys on kääntynyt. Asunnottomuus uhkaa myös uusia ihmisryhmiä, kuten pienituloisia työssäkäyviä. Työttömyys kasvaa ja lapsia käy leipäjonoissa.  Tämä on Suomi vuonna 2025, kun Orpo-Purran hallitus niittää satoaan.

Hallitus nakertaa turvaverkkoja monesta kohtaa. Hallitus pistää romuttamolleen paitsi sosiaaliturvan myös järjestöt. Osattomuus siirtyy monesti sukupolvelta toiselle, ja juuri tämän kehityksen murtamisessa järjestöt ovat olennaisessa asemassa. 

Järjestöiltä leikkaamalla murennetaan sellaisia matalan kynnyksen toimintoja, joiden kautta apua voi saada nopeasti ilman byrokratiaa ja ponnisteluja. Järjestöt antavat myös hyvin tärkeää vertaistukea, joka tutkitusti on tärkeä ja vaikuttava osa kuntoutumista. 

Yksi esimerkki sivistysporvarien kadosta on hallituksen jatkuvat leikkaukset kehitysyhteistyöhön.

Ajatus siitä, että maailma on yhteinen ja olemme riippuvaisia toisistamme, murenee ahdasmielisen, typerän, lyhytkatseisen ja julman ajattelun tieltä. Tällaista politiikkaa RKP ja kokoomus ovat persujen kainalossa tukemassa ilman mitään vastalauseita. 

Valonpilkahduksiakin kuitenkin näkyy. 

Kunta- ja aluevaalien tulos osoitti, että Orpo-Purran hallituksen politiikka ei ihmisille käy. Vaalitulos näyttää, että Suomeen kaivataan punavihreää käännettä, ja me todellakin teemme sen yhdessä. 

Alla puheeni kokonaisuudessaan:

Hyvät ystävät,

Tänä vappuna on aika protestoida. Kun rikkaille koko ajan annetaan enemmän ja heikommassa asemassa olevilta leikataan, kun työntekijöiden oikeuksia poljetaan, kun ilmasto kuumenee ja luontokato kiihtyy, on aika nousta taistelemaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta. On aika nousta barrikadeille tasa-arvon, empatian ja yhteisen tulevaisuuden puolesta.

Maassamme on nyt hallitus, joka pakottaa tähän. Orpon ja Purran hallituksen politiikassa ei ole ikinä ollut kyse Suomen talouden tasapainottamisesta, velkaantumisen taittamisesta tai hyvinvointivaltion pelastamista. 

Kyse on ideologisesta kamppailusta hyvinvointivaltion tuhoamiseksi ja työntekijöiden laittamiseksi polvilleen. Nyt kahden vuoden ajan Orpon ja Purran hallitus on parhaansa mukaan heikentänyt julkisia palveluita ja kohdentanut siitä saamansa rahat rikkaille. Yksityisten terveysjättien omistajat kiittävät.

Vastuutaan hallitus ei omista päätöksistään suostu kantamaan, ei suostu kuuntelemaan asiantuntijoita tai katsomaan peiliin, kun sen politiikan vaikutuksista puhutaan. Syy löytyy aina jostain muualta: Marinin hallituksessa tai Suomen rajojen ulkopuolella. 

Kun hallitus toistaa pakonomaisesti sitä, että sen on pakko leikata, se sumuttaa ja peittää omat arvovalintansa. Tämä tuli hyvin selkeästi esille tämän kevään puoliväliriihen yhteydessä. Miljardien veronkevennysten jälkeen hallituksen on turha enää väittää, että se yrittäisi kääntää velkalaivaa tai huolehtia julkisesta taloudesta.

Taloustieteilijätkin sen sanovat: pääministeri Orpon väite siitä, että velkaantuminen ei näiden päätösten johdosta lisäänny, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Tässä maassa ei ole mikään pakko kasvattaa köyhien lasten määrää, leikata koulutuksesta tai iskeä työntekijöiden kimppuun. Ylimielinen saksien heiluttelu on hallituksen oma valinta. 

Työllisyyskään ole hallituksen toimilla kasvanut, vaikka muuta luvattiin. Ainoa asia, mitä hallitus onnistuu työmarkkinoilla kasvattamaan, on epäluottamus ja epävarmuus. 

Hyvät kuulijat,

Hallituksen sosiaali- ja terveyspolitiikka on kylmäävää. Vielä emme edes tiedä kaikkia niitä leikkauksia, joita hallitus tulee tällä kaudella sosiaali- ja terveyspalveluihin tekemään, mutta jo tähän mennessä jälki on ollut hirveää.

Hallitus on leikannut hyvinvointialueiden rahoitusta sadoilla miljoonilla euroilla. Se on käsittämättömän lyhytnäköisesti pidentänyt perusterveydenhuollon hoitotakuuta vaikeuttaen ihmisten hoitoon pääsyä. Se on merkittävästi heikentänyt vanhuspalveluita keventämällä hoitajamitoitusta, eli vähentämällä vanhuspalveluista työntekijöitä. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria se on kurittanut muun muassa lastensuojelun jälkihuollosta leikkaamalla. Vammaisten palvelut ovat totta kai olleet hallituksen leikkurissa jo heti kauden alusta alkaen.

Maakuntien elinvoimaa ja ihmisten turvallisuutta hallitus nakertaa sairaaloiden palveluita karsimalla. Meiltä Pohjois-Savosta hallitus päätti laittaa kiinni Iisalmen ja Varkauden sairaaloiden yöpäivystykset vastoin asukkaiden ja elinkeinoelämän vetoomuksia.

Hyvät ystävät, 

Yksi hyvinvointivaltion murenemisen merkki on asunnottomuuden lisääntyminen. Suomi on ollut menestystarina asunnottomuuden vähentämisessä ja nyt tämä hieno kehitys on kääntynyt. Asunnottomuus uhkaa nyt myös uusia ihmisryhmiä, kuten pienituloisia työssäkäyviä. Köyhyys ja puute lisääntyvät. Työttömyys lisääntyy. Lapset seisovat leipäjonoissa. Tämä kaikki hallituksen päätösten seurauksena.

Tätä on Suomi vuonna 2025, kun Orpon ja Purran hallitus niittää satoaan.

Samalla hallitus nakertaa yhteiskunnan turvaverkkoja lukuisilla eri tavoilla. Se pistää romuttamolleen paitsi sosiaaliturvan myös järjestöt. Kun sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoitusta leikataan, leikataan juuri sitä apua, mitä poliitikot puheissaan ylistävät: matalan kynnyksen tukea, josta apua voi saada nopeasti. 

Tämä on väärin inhimillisesti ja järjetöntä taloudellisesti. Juuri järjestöjen työ on usein se, mikä auttaa ihmiset ulos neljän seinän sisältä. Ne lisäävät ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, ne tukevat ja valmentavat matkalla opintoihin tai työelämään. 

Monelle järjestöt antavat yhteisön, joka lievittää yksinäisyyttä ja osattomuuden kokemusta. Järjestöt antavat myös hyvin tärkeää vertaistukea, joka tutkitusti on tärkeä ja vaikuttava osa kuntoutumista. Haluammeko todella heittää tämän kaiken romukoppaan? Sitä, mikä kerran tuhotaan, voi olla hyvin vaikeaa rakentaa uudestaan.

Hyvät kuulijat, 

On selvää, että meiltä ei enää eduskunnasta sivistysporvareita löydy. Tästä todistavat massiiviset leikkaukset koulutukseen ja kulttuuriin. Lisäksi kipeä esimerkki tästä on todella suuret leikkaukset kehitysapuun. Hallituksen viime viikon kehysriihen päätöksissä näimme taas uusia leikkauksia, jotka kohdistuvat maailman kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin ihmisiin. 

Tähän asti Suomi on ollut kokoaan suurempi maailmalla juuri tässä: vastuunkannossa ja avun antamisessa. 

Mutta nyt tätä vuosikymmenten työtä murennetaan jatkuvilla leikkauksilla kehitysyhteistyöhön. Tiedämme, että meillä on omassakin historiassa hyvin kipeitä aikoja, joina olemme puolestamme tarvinneet apua. Siksikin olemme halunneet sitä tähän asti myös antaa. 

Ajatus siitä, että maailma on yhteinen ja olemme riippuvaisia toisistamme, murenee ahdasmielisen, typerän, lyhytkatseisen ja julman ajattelun tieltä. Tällaista politiikkaa kristillisdemokraatit, RKP ja kokoomus ovat perussuomalaisten kainalossa tukemassa ilman mitään vastalauseita. 

Hallitus on myös tietoisesti kääntänyt katseensa pois palestiinalaisten karmivasta eloonjäämiskamppailusta Gazassa. Gazan kansanmurha jatkuu, ja Suomen hiljaisuus syvenee.

Vasemmistoliiton vaatimukset ovat selvät: asekauppa Israelin kanssa on lopetettava, pakotteita on laajennettava Israelin hallinnon edustajiin ja Palestiinan valtio on tunnustettava.

Jatkamme eduskunnassa sinnikkäästi töitä näiden tavoitteiden puolesta. 

Gazan asia on myös meidän asiamme. On aika rikkoa hiljaisuus.

Hyvät ystävät,

Meillä on kaikesta huolimatta tässä maassa myös valonpilkahduksia. Yksi niistä kirkkaimmista on juuri käytyjen kunta- ja aluevaalien tulos. Se osoitti, että Orpon ja Purran hallituksen politiikka ei ihmisille käy. 

Vaalitulos näyttää, että Suomeen kaivataan punavihreää käännettä, ja me todellakin voimme tehdä sen. Tälle voimme nostaa maljan tänä vappuna, kokoontua ja juhlia yhdessä, koska sitä synkkinäkin aikoina tarvitaan. 

Punavihreä käänne tehdään yhdessä ja siihen tarvitaan mukaan ihan kaikkia, jotka haluavat kamppailla Orpon ja Purran hallituksen epäoikeudenmukaista politiikkaa vastaan. Nyt on oikea aika lähteä mukaan juuri sillä panostuksella, mikä omaan elämäntilanteeseen sopii. 

Tänään kehotan meitä kaikkia protestoimaan oikeudenmukaisen Suomen puolesta. Sen voimme tehdä esimerkiksi osallistumalla vappumarssille, joka lähtee liikkeelle kello 12 torin vierestä Puijonkadun puolelta. Toivottavasti näemme siellä. 

Hyvää vappua!

Yhdysvallat horjuttaa maailmantaloutta uusilla tulleillaan. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump julisti keskiviikkona asettavansa tulleja kaikille Yhdysvaltojen kauppakumppaneille, mukaan lukien EU:lle. EU:n tuontituotteille Yhdysvaltoihin Trump määräsi 20 prosentin tullin. Tullit astuvat voimaan ensi viikon keskiviikkona.

EU:ssa tuotettujen tuotteiden hinta nousee siis huomattavasti yhdysvaltalaisten yritysten ja kuluttajien näkökulmasta. Tämä heikentää EU:ssa ja myös siis Suomessa tuotettujen tuotteiden kilpailukykyä merkittävästi.

Trump pelaa nyt todella vaarallista peliä – riskinä on kaoottinen globaali kauppasota.

Yhdysvallat on Suomelle merkittävä kauppakumppani. Vuonna 2024 vienti Yhdysvaltoihin oli 11 prosenttia Suomen viennistä. Näillä tulleilla voi siis olla hyvinkin negatiivisia vaikutuksia Suomen talouteen.

Suomen talouskasvua ei voi rakentaa nyt vain viennin varaan. Nyt jos koskaan tarvitsemme kotimaista ja eurooppalaista kysyntää.

Yhdysvalloilla on historiallisesti ollut tärkeä rooli maailmantalouden kysynnän ylläpitäjänä. Trumpin hallinnon ennakoimaton politiikka on kuitenkin osoittanut, että taloudellista riippuvuutta Yhdysvalloista on nyt vähennettävä.

Nyt kun maailmantalouden tärkein kysyntäpumppu laittaa hanat kiinni, kysyntäongelmaa on yhä vaikeampi ulkoistaa ulkomaille.

Vasemmistoliitto julkaisee huhtikuussa oman talouskasvuohjelmansa, joka pohjautuu kotimaisen kysynnän kasvumalliin. Riittämätön kysyntä on pitkään ollut yritysbarometrien mukaan Suomen talouden merkittävin ongelma. Kotimaiseen kysyntään rakentuvan kasvumallin toteuttaminen edellyttää erityisesti pieni- ja keskituloisten ostovoiman parantamista.

Pidän hallituksen viime viikolla ilmoittamaa leikkausta vanhusten kotihoitoon vastuuttomana. Kotihoidon laadukas järjestäminen on jo nyt hankalaa liian pienen rahoituksen vuoksi.

Jo nykyisellään hoitajat uupuvat, palvelut pirstaloituvat ja vanhukset jäävät ilman kunnon kohtaamista. Nyt hallitus väittää, että tästä voidaan vielä säästää. On selvää, että ei varmasti voida.

Hallitus on sopinut, että vanhusten kotihoidon rahoituksesta säästetään 16,2 miljoonaa euroa ”teknologiaa hyödyntämällä”. Ilmeisesti tämä tarkoittaa erilaisia etäpalveluita tai digitaalisia ratkaisuja. Arvioiden mukaan vanhusten kotihoidosta häviää yli 700 000 käyntiä vuodessa ja tähän tarvittavat työntekijät.

Ei kukaan usko, että kotihoidon palvelutaso voidaan tällä reseptillä säilyttää entisellään, ja tuskin uskoo hallituskaan. Tosiasiallisesti tässä leikataan hoidosta.

Kotihoidolla pitäisi nimenomaan ennaltaehkäistä raskaamman ja kalliimman ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Kotihoidosta leikkaaminen tulee näkymään nopeampana ympärivuorokautisen hoidon tarpeena, mutta hallitus ajaa sitäkin alas ja hoivakoteja lakkautetaan. Ympärivuorokautiseen hoivaan jonotti vuoden 2024 lopussa yli 2 200 vanhusta.

Hoitajat ovat itse huolissaan vanhusten hädästä. Niin tulisi hallituksenkin olla.

Jätän tänään Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä hallitukselle kirjallisen kysymyksen hallituksen politiikan sukupuolivaikutuksista. Kirjallisessa kysymyksessäni erityinen huomio on hallituksen työelämän heikennysten vaikutuksissa jo valmiiksi yleiseen syrjintään raskauden ja perhevapaan perusteella. 

Raskaussyrjintä on suomalaisessa työelämässä hätkähdyttävän yleistä. Hyvin yleistä on, että raskaana olevan määräaikaista työsuhdetta ei jatketa raskauden vuoksi. Huolestuttavaa on, että raskaussyrjintää kohdatessa usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on heikentynyt ja seurausten pelko on voimistunut. 

Tästä huolimatta hallitus aikoo helpottaa määräaikaisten työsuhteiden tekemistä. Tulevaisuudessa enintään vuoden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen voi solmia ilman erityistä perustetta. Lisäksi hallitus on valmistellut niin kutsutun potkulain, jonka mukaan työntekijän irtisanomiseksi ei enää tarvitsisi painavaa syytä, vaan pelkkä asiallinen syy riittää. 

Hallitus on helmikuussa julkaissut tasa-arvo-ohjelman, jossa se lupaa puuttua raskaus- ja perhevapaasyrjintään, mutta toisella kädellä se iskee moukarilla lainsäädäntöön, joka on syrjintää kohdanneen suojana. 

Lisäksi olen jättänyt syksyllä 2023 hallitukselle kirjallisen kysymyksen vientivetoisen palkkamallin sukupuolivaikutuksista, sen vaikutuksista naisvaltaisten alojen palkkaukseen ja työvoimapulaan sekä tasa-arvoisen palkkauksen toteutumiseen. 

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että se on suurta hurskastelua. Myös samapalkkaisuuden osalta sanat ja teot ovat niin pahasti ristiriidassa. 

Alla kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan:

KIRJALLINEN KYSYMYS

Hallituksen politiikan vaikutuksista syrjintään raskauden ja perhevapaan perusteella

Eduskunnan puhemiehelle

Vaikka syrjintä raskauden tai perhevapaan perusteella on laissa kielletty, se on yleinen ongelma suomalaisessa työelämässä. Tasa-arvovaltuutetun saamissa työelämää koskevissa yhteydenotoissa yli puolet koskee syrjintää raskauden tai perhevapaan perusteella. Kaikki tapaukset eivät suinkaan tule tasa-arvovaltuutetun työpöydälle, vaan moni tapaus jää myös piiloon. Merkittävä osa koetusta raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä jää ilmoittamatta viranomaisille. 

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2024 raportin, joka antaa tietoa koetusta raskaussyrjinnästä sekä sen seurauksista. Sen mukaan tilanne on huolestuttava.  Selvityksen perusteella raskauteen liittyvää syrjintää on kokenut joka neljäs raskaana oleva.  Miltei puolet raskaana olevista kokee raportin mukaan työelämässä raskauden tai perhevapaan vuoksi syrjintää, pelkoa oman aseman vaarantumisesta tai jotain muuta kielteistä.

Huolestuttavaa on myös, että raskaussyrjintää kohdatessa usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on heikentynyt ja seurausten pelko on voimistunut. Raskaussyrjinnästä koetut kielteiset seuraukset ovat myös yleistyneet. 

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma julkaistiin helmikuussa 2025. Ohjelmassa tunnistetaan, että raskaus- ja perhevapaasyrjintä on yleinen työelämän tasa-arvo-ongelma, joka vaikuttaa muun muassa naisten urakehitykseen ja palkkaan. Hallitus lupaa kohdistaa tehokkaampia keinoja tähän puuttumiseksi. 

Sosiaali- ja terveysministeriön raportin mukaan kaikkein yleisin syrjinnän muoto on raskaudesta johtuva määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen. Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisen yleisiä nuorilla naisilla. Määräaikaisilla työsopimuksilla työskentelevistä enemmistö on naisia, ja heistä lähes 60 prosenttia on alle 34-vuotiaita, eli ne kasaantuvat synnytysikäisille naisille. 

Hallitus aikoo kuitenkin tästä huolimatta helpottaa merkittävästi määräaikaisten työsuhteiden tekemistä. Tulevaisuudessa enintään vuoden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen voi solmia ilman erityistä perustetta. Nykyisin jokaiselle määräaikaiselle sopimukselle pitää olla hyväksyttävä syy. 

Lisäksi hallitus on valmistellut niin kutsutun potkulain, jonka mukaan työntekijän irtisanomiseksi ei enää tarvitsisi painavaa syytä, vaan pelkkä asiallinen syy riittää. Työsopimuslaissa on pykälä, joka sisältää jatkossa irtisanomisperustelistan. Lista on niin lavea ja epämääräinen, joten sillä voidaan perustella irtisanomista erittäin laajasti. 

Laajasti ajateltuna raskaus- ja perhevapaasyrjintä koskettaa kaikkia synnytysikäisiä naisia, ei vain raskaana tai perhevapailla olevia. Näin on, jos työnantaja esimerkiksi jättää palkkaamatta synnytysikäisen naisen sillä perusteella, että hän saattaa saada lapsia lähitulevaisuudessa. Vaikka kysymykset raskaudesta, perhesuunnittelusta, lasten lukumäärästä ja lastenhoidon järjestämisestä ovat kiellettyjä työhaastattelussa, niitä kysytään edelleen valitettavan usein. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus on arvioinut määräaikaisten työsuhteiden ja irtisanomisten helpottamisen sukupuolivaikutukset? 

Miten hallitus on arvioinut perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden sallimisen ja irtisanomisten helpottamisen vaikutukset jo valmiiksi yleiseen raskaus- ja perhevapaasyrjintään?

Miten hallitus aikoo estää sen, että alle vuoden mittaiset perusteettomat määräaikaiset työsuhteet eivät kasaannu synnytysikäisille naisille? 

Helsingissä 19.3.2025

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­

Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]

Tilastokeskus julkaisi keskiviikkona uusimmat luvut Suomen varallisuuden keskittymisestä. Tulokset ovat hälyttäviä. Varallisuuserot ovat nyt Suomessa korkeimmillaan koko mittaushistorian aikana: kaikista varakkain kymmenys väestöstä omistaa jo yli puolet Suomen kotitalouksien nettovarallisuudesta. Ihmisellä täytyy olla vähintään 550 000 euron nettovarallisuus päästäkseen tähän kymmenykseen. Toisaalta vähävaraisin 50 prosenttia väestöstä omistaa vain neljä prosenttia kotitalouksien varallisuudesta.  Kaikista vähävaraisimmilla suomalaisilla on osaltaan enemmän velkaa kuin varallisuutta.

Tämä on todella hälyttävä uutinen suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Eriarvoisuus ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan sillä on kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntaan laajemminkin.

Tutkimukset osoittavat, että varallisuuserojen kasvulla on kielteisiä vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Näin ovat todenneet muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto ja OECD.

Faktat puhuvat puolestaan: tasa-arvoisempi maa on taloudellisesti vakaampi ja sen kasvu on kestävämmällä pohjalla.

Varallisuuden keskittyminen johtaa myös helposti poliittisen vallan keskittymiseen, kun superrikaat pääsevät vaikuttamaan politiikkaan muuta väestöä enemmän.

Todistamme nyt Yhdysvalloissa, mihin tämä voi pahimmillaan johtaa. Ei ole syytä olla sinisilmäinen ja esittää, etteikö tämä voisi olla ongelma Suomessakin.

Esimerkiksi Hanna Kuuselan ja Anu Kantolan Huipputuloiset-tietokirja kartoittaa, miten rikkaimmat suomalaiset hyödyntävät verkostojaan vaikuttaakseen poliittiseen päätöksentekoon tavoilla, jotka eivät ole kaikille suomalaisille mahdollisia.

Näin mittavat varallisuuserot ovat jo uhka yhteiskunnan koheesiolle.

Verotuksella on avainrooli varallisuuserojen kitkemisessä. Vasemmistoliitto on esittänyt varallisuusveron palauttamista. Varallisuusvero auttaisi kaventamaan varallisuuseroja, mutta myös keräämään tarkempaa dataa varallisuuden keskittymisestä.

Tältä hallitukselta ei ole tullut mitään toimia varallisuuserojen kitkemiseksi – päinvastoin. Nyt täytyy vain toivoa, etteivät he tosissaan harkitse perintöveron poistamista. Tämän uusimman tilaston valossa se olisi järjetöntä.

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen työllisyyspalveluiden resursseista. Työllisyyspalvelut siirtyivät kunnille vuoden alusta alkaen. Resursseja on heikennetty, vaikka työttömyys on ollut nopeassa kasvussa.

Miten kunnat voivat vastata nopeasti kasvavaan pitkäaikaistyöttömyyteen, kun työllisyyspalveluiden uudistuksen rahoituksessa on Kuntaliiton mukaan vähintään 100 miljoonan euron vaje? 

Työllisyydenhoidosta vastaavan henkilöstön määrä on Suomessa jo ennestään kaukana pohjoismaisesta tasosta. Uudistus ei ole helpottanut tilannetta, päinvastoin. 

On todella huolestuttavaa, että uudistuksen jälkeen ympäri Suomea on raportoitu työntekijöiden uupumisesta ja töiden kasautumisesta. Jos haluamme, että työtön saa palvelunsa oikea-aikaisesti ja laadukkaasti, henkilöstön uupumiseen on puututtava.

Painotan sitä, että toimivat työllisyyspalvelut ovat avainasemassa siinä, että työttömyys ei pitkity ja siihen mahdollisesti liittyvät ongelmat eivät pääse kasautumaan. 

Toimeentuloon liittyvien ongelmien lisäksi pitkäaikaistyöttömyys voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta, ulkopuolisuuden tunnetta ja ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle.  

Yksityiskohtaista sääntelyä ja työttömyysturvabyrokratiaa purkamalla valtio voisi vapauttaa kuntien resursseja aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin.

Hallitus menee kuitenkin tässäkin täysin väärään suuntaan. Sen sijaan, että se purkaisi byrokratiaa, se lisää sitä esimerkiksi kiristämällä osa-aikatyötä tekevien työnhakuvelvoitteita.

Alla kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan:

KIRJALLINEN KYSYMYS

TYÖLLISYYSPALVELUIDEN RESURSSEISTA

Eduskunnan puhemiehelle

Työttömyys on kasvanut Suomessa nopeasti. Tammikuussa 2025 työttömyysaste oli jo 9,5 prosenttia. Samalla kun työllisyyspalvelut siirtyivät kunnille vuoden alusta alkaen, työllisyydenhoidon resursseja on heikennetty kasvavasta asiakasmäärästä huolimatta. Kuntaliiton arvion mukaan TE-uudistuksen rahoituksessa on vähintään 100 miljoonan euron vaje. Tämä tarkoittaa, että työllisyysalueet joutuvat jo lähtötilanteessa sopeuttamaan toimintaansa. 

Kuntien valtionosuuksia on myös vähennetty 37 miljoonalla, kun palkkatuen käyttöä rajattiin siten, että kunnat voivat saada sitä vain erityistapauksissa. Tämä osaltaan vaikeuttaa kuntien kykyä vastata nopeasti kasvavaan pitkäaikaistyöttömyyteen.

Julkisuudessakin uutisoidut alkuvaikeudet TE-palveluiden kuntasiirron kaltaisessa valtavassa reformissa ovat ymmärrettäviä. Niiden taustalla on kuitenkin myös resurssipula, joka uhkaa jäädä krooniseksi. Työllisyydenhoidosta vastaavan henkilöstön määrä on Suomessa jo ennestään kaukana pohjoismaisesta tasosta. Uudistuksen jälkeen ympäri Suomea on raportoitu työntekijöiden uupumisesta ja töiden kasautumisesta.

Mikäli työllisyyspalvelut eivät toimi tehokkaasti korkean työttömyyden oloissa, uhkaavat työttömyysjaksot pitkittyä ja tästä aiheutuva ns. hystereesi-ilmiö heikentää talouden kasvupotentiaalia pitkäaikaisesti. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvaessa myös monet sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja muuttuvat ylisukupolvisiksi.

Riittävien resurssien lisäksi työllisyyspalveluiden toiminnassa on kiinnitettävä huomiota niiden tarkoituksenmukaiseen kohdentumiseen. Tässä valtiolla on edelleen keskeinen rooli, sillä se nykyisellään säätelee työttömien palveluprosessia varsin yksityiskohtaisesti. Keventämällä yksityiskohtaista sääntelyä ja työttömyysturvabyrokratiaa, valtio voisi vapauttaa kuntien resursseja aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin.

Vielä syyskuussa 2023 työministeri Satonen totesi Helsingin Sanomille: ”Haluamme luottaa nykyistä enemmän työvoimavirkailijan harkintaan siinä, millainen on sopiva velvoite kullekin työttömälle.” Työnhakuvelvoitetta on kuitenkin joustavoitettu vain marginaalisesti, ja tällä hetkellä hallitus on valmistelemassa osa-aikatyötä tekevien velvoitteen merkittävää kiristämistä.

Mekaanisten velvoitteiden kiristäminen syö entistä enemmän työllisyyspalveluiden resursseja sen sijaan, että kunnat saisivat tilaa kehittää mahdollisimman toimivia käytäntöjä työllisyydenhoitoon. Suunnanmuutos on erikoinen myös siksi, että TE-palvelut eivät ole tähänkään asti tosiasiallisesti kyenneet toteuttamaan lain edellyttämää palveluprosessia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus arvioi kuntien tällä hetkellä selviytyvän työllisyyspalveluiden järjestämisestä,

onko hallitus valmis vahvistamaan työllisyyspalveluiden resursseja ja

onko hallitus valmis keventämään asiakkaiden palveluprosessiin liittyvää sääntelyä byrokratian vähentämiseksi?

Helsingissä 28.2.2025

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Laura Meriluoto [Vasemmistoliitto]

Suomi oli pitkään asunnottomuuden vähentämisen mallimaa. Tämä ei tapahtunut itsestään, vaan oli pitkäjänteisen työn tulosta. Nyt pitkään jatkunut hyvä suunta on kääntynyt, ja asunnottomien määrä nousee. Asunnottomien parissa töitä tekevät kertovat, että uutena asiakasryhmänä heille on tullut työssäkäyvät pienituloiset. Taustalla on Orpo-Purran hallituksen kiristykset sosiaaliturvaan

Turvaverkkoja nakerretaan nyt monella eri tavalla. Asunnottomien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien tilannetta hankaloittaa muun muassa hallituksen leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen. Järjestöt tavoittavat paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi.

Hallituksen politiikan kylmyydestä kertoo se, että kärsijöiksi valitaan hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tai pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. Heidän harteillaanko ”velkalaivan” kääntäminen on?

Tapaan säännöllisesti asunnottomuustyötä tekeviä tahoja. Eräs nuorten parissa työtä tekevä järjestöammattilainen kuvasi tyypillistä asiakastaan: mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva nuori, jolla alkavat laskut erääntyä ja muutenkin arjenhallinta heikentyä siten, että asunnottomuus uhkaa. Järjestötyöntekijä auttaa nuorta esimerkiksi rästimaksujen selvittelyssä ja viranomaisten kanssa asioinnissa.

On syytä muistaa, että järjestöt myös järjestävät kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Tällainen toiminta on mitä parhainta ongelmien ennaltaehkäisyä, koska yhdessä tekeminen lieventää yksinäisyyttä, antaa vertaistukea ja tuo merkitystä elämään. 

Nyt järjestöissä vallitsee huoli rahoituksen jatkumisesta ja sitä kautta asiakkaiden pärjäämisestä. Hallituspuolueissa on ilmennyt ylimielistä ja tietämätöntä suhtautumista järjestöjen tekemään työhön ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Perussuomalaiset nimesivät järjestöjen tekemän työn kunta- ja aluevaaliohjelmassa ”pullasorsasektoriksi”, jota on karsittava. Todellisuudessa järjestöjen rahoituksen osuus valtiontaloudesta on pieni, etenkin suhteessa saavutettuihin inhimillisiin ja taloudellisiin hyötyihin.

Poliitikkojen pitäisi ymmärtää järjestöjen merkitys  tiedontuottajina. Järjestöiltä saa tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta. Harmillisesti näyttää siltä, että kaikissa puolueissa tätä tietoa ei haluta kuulla. Kansalaisyhteiskunta halutaan vaientaa.