Puheeni Kuopion torilla 1.5.2026
Hyvä yleisö,
on ilo päästä juhlistamaan kanssanne vappua täällä aurinkoisella Kuopion torilla.
Itselleni tämä vappu on erilainen kuin mikään aikaisempi, sillä olen nyt pienen vauvan äiti. Vauva-arki on saanut minut miettimään arjen turvaverkkoja ja sitä, miten riippuvaisia me ihmiset olemme toisistamme. Vauva minusta ja minä niin muiden avusta kuin julkisista palveluista tässä uudessa, mullistavassa elämäntilanteessa.
Riippuvuus toisistamme ei ole vain henkilökohtaista, vaan myös poliittista. Hyvää politiikkaa ei voi tehdä ilman toisen asemaan asettumista, toista kohti kurkottamista ja keskinäisen riippuvuuden tunnustamista.
Valitettavasti olemme kuitenkin todistaneet nyt kolmen vuoden ajan politiikkaa, jossa empatia loistaa poissaolollaan. Päätöksiä tehdään rikkaiden ja suuryritysten ehdoilla eriarvoisuutta kasvattaen ja suomalaista yhteiskuntaa heikentäen.
Orpon ja Purran hallitus puhuu mielellään turvallisuudesta, mutta lisää suomalaisten turvattomuutta lukuisilla eri tavoilla. Se iskee monelta eri suunnalta erityisesti köyhiin ja muuten vaikeassa asemassa oleviin ihmisiin. Asunnottomuus lisääntyy, leipäjonot kasvavat, työttömyystilanne pahenee ja työelämän epävarmuus lisääntyy erityisesti naisvaltaisilla pienipalkkaisilla aloilla. Sen enempää talouskasvua kuin velkaantumisen taittumista emme siitä huolimatta ole nähneet, vaikka toisin luvattiin.
Hallituksen julman politiikan karuimpia seurauksia on, että arviolta yli 30 000 uutta lasta putoaa köyhyyteen sosiaaliturvan leikkausten myötä. Aivan liian monessa perheessä tämä tarkoittaa taistelua riittävän ruuan, vaatteiden, asumiskulujen ja muiden perustarpeiden kattamiseksi.
Eikä köyhyys ei ole vain rahan puutetta. Se on ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, esimerkiksi sitä, ettei pääse mukaan harrastuksiin. Köyhyys kaventaa lapsen uskoa omiin mahdollisuuksiinsa: siihen, mitä voi tavoitella ja mistä uskaltaa unelmoida.
Lapsiköyhyyden kasvattaminen on Orpolta ja Purralta tietoinen arvovalinta, josta maksamme vielä kovan hinnan.
Hyvät kuulijat,
kun pääministeri Orpo totesi viime viikolla hallituksen kehysriihen tiedotustilaisuudessa, että “me suomalaiset pärjäämme kyllä”, osoitti hän totaalista kyvyttömyyttä asettua niiden ihmisten asemaan, joilta puuttuu lähes kaikki. Kyvyttömyyttä kuvitella sitä turvattomuuden tunnetta, kun joutuu miettimään, onko varaa käydä lääkärissä tai pitääkö kukaan huolta, kun vanhuuden vaivat iskevät.
Hallitus päätti vielä viimeisessä kehysriihessään muun muassa korottaa lukuisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Esimerkiksi terveyskeskusmaksujen enimmäismäärät nousevat tämän hallituskauden aikana yhteensä yli 70 prosenttia.
Vanhuspalveluiden romuttamista hallitus päätti jatkaa kotihoidon sekä ympärivuorokautisen hoivan asiakasmaksuja korottamalla.
Ottaen huomioon jo aiemmin tällä kaudella tehdyt massiiviset leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin on todella kysyttävä: eikö mikään riitä?
Hyvät kuulijat,
ihmiselämään kuuluvat myös vastoinkäymiset. Näitä voivat olla esimerkiksi yllättävät kriisit, jotka eivät kysy aikaa eivätkä paikkaa. Näissä tilanteissa on olennaista saada apua läheltä, nopeasti ja matalalla kynnyksellä.
Tässä työssä sosiaali ja terveysalan järjestöt ovat ensiarvoisen tärkeitä: ne ovat usein ensimmäinen paikka, josta ihminen saa apua silloin, kun voimat ovat vähissä. Järjestöt kulkevat rinnalla läpi vaikeuksien tarjoten konkreettista apua, vertaistukea, kohtaamista ja toivoa.
Onkin vastuutonta ja äärimmäisen lyhytnäköistä, että maan hallitus leikkaa valtavan summan järjestöjen saamasta tuesta ja heikentää siten merkittävästi niiden muodostamaa korvaamatonta turvaverkkoa samalla, kun myös julkisia palveluita romutetaan.
Hyvä yleisö,
näistä yhteiskunnan turvaverkoista leikkaaminen ei ole kenenkään, ei edes kaikkein parhaiten pärjäävien, etu. Olen itsekin kansanedustajana monella tapaa hyvin etuoikeutetussa asemassa, mutta näen, että yhteiskunta, jossa ihmiset voivat hyvin, on turvallisempi ja vakaampi myös minulle.
Eikä kukaan meistä ei ole täysin oman onnensa seppä. Elämme monella tavalla epävakaita aikoja, emmekä voi tietää, milloin elämä yllättää ikävästi ja tarvitsemme yhteiskunnan tarjoamaa turvaa.
Tuo turva voi olla hoitoa erikoissairaanhoidossa vakavan sairauden iskiessä, järjestöjen kriisiapua traumaattisen tapahtuman jälkeen, mielenterveyspalveluja jaksamisen loppuessa tai lastensuojelun apua silloin, kun kotona on turvatonta.
Kun arjen turvallisuus heikkenee, tämä näkyy ihmisten tulevaisuususkossa.
Olemmekin saaneet tänä keväänä tietoa siitä, että nuorten tulevaisuususko on murentunut. Kyselyjen mukaan erityisesti koulutukseen ja työllistymiseen liittyvät odotukset kuormittavat nuoria.
Nuoruus on kehitysvaihe, johon kuuluu epävarmuus, oman paikan etsiminen ja harhapolutkin. Tätä kehitysvaihetta on vaikeaa elää maailmassa, joka ei anna lupausta siitä, että tulevaisuus on parempi kuin nykyhetki.
Suomalaiset, niin nuoret kuin vanhemmatkin, tarvitsevat nyt toivoa ja turvaa.
Meidän on luvattava nuorille, että koulutus on maksutonta jatkossakin ja torjuttava johdonmukaisesti vaatimukset lukukausimaksuista. Opiskeluiden aikaista toimeentuloa on parannettava opintorahaa korottamalla ja opinototuen lainapainotteisuutta vähentämällä.
Meidän on myös haastettava sitä Orpon ja Purran hallituksen politiikkaa, jossa työelämän epävarmuutta yhä vain lisätään esimerkiksi irtisanomissuojaa heikentämällä ja perusteettomat määräaikaiset työsuhteet sallimalla.
Pienimpiä sosiaaliturvaetuuksia pitää pikimmiten korottaa ja työttömyysturvan, yleisen asumistuen sekä toimeentulotuen suojaosat palauttaa.
Hyvinvointialueille on taattava riittävä rahoitus, jotta sosiaali- ja terveyspalveluita pystytään vahvistamaan.
Hyvät kuulijat, Ensi vappuna Suomeen ollaan jo muodostamassa uutta hallitusta.
Vasemmistoliiton tavoitteena on voittaa ensi kevään eduskuntavaalit ja olla mukana hallituksessa, joka kääntää Suomen suunnan.
Meidän viestimme suomalaisille on, että hyvinvointivaltion ja sen tarjoamien turvaverkkojen romuttaminen ei ole mikään luonnonvoima, jolle ei olisi vaihtoehtoja.
Meidän tavoitteenamme on Suomi, jossa työstä saa elämiseen riittävän palkan, palvelut toimivat oikeaan aikaan ja jokainen lapsi saa samat mahdollisuudet lähtökohdista riippumatta. Suomi, jossa ilmasto- ja ympäristökriisi ratkaistaan reilusti ja jossa nuoret uskovat parempaan huomiseen. Suomi, jossa ikääntymistä ei tarvitse pelätä.
Me vaadimme talouspolitiikkaan oikeudenmukaisuutta ja vastustamme rikkaiden ja suuryritysten suosimista kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella. Me emme halua näivettää suomalaista yhteiskuntaa ja sen turvallisuutta kohtuuttomilla leikkauksilla.
Hyvät ystävät,
parempi huominen on mahdollinen, mutta voimme saada sen aikaan vain yhdessä. Tähän projektiin tarvitaan meistä jokaista.
Nyt, jos koskaan, on aika pitää ääntä empatian ja oikeudenmukaisuuden puolesta!
Kiitos ja oikein hyvää vappua kaikille, ei harvoille.