Tänään Suomessa vietetään Asunnottomien yötä. Teemaan kiteytyy suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuus kaikkein karuimmassa muodossaan.
Asunnottomuuden torjuminen ei ole mitään ydinfysiikkaa. Erityisesti järjestökentällä on vuosikausia kehitetty joustavia, yksilöllisiä ja ihan oikeasti toimivia työmuotoja asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Kysymys on siitä, halutaanko asunnottomuuden torjumiseen panostaa vai ei.
Kuopiolaiseen (pitkäaikais)asunnottomuuteen liittyy usein kasautunutta huono-osaisuutta ja monenlaisia elämäntilanteeseen ja –hallintaan liittyviä vaikeuksia. Tällöin pelkkä kohtuuhintaisen asunnon osoittaminen asunnottomalle ei riitä. Tarvitaan joskus vahvojakin tukitoimia, jotta ihminen saa elämänsä ainakin jonkinlaiseen järjestykseen. Tämä vaatii sekä resursseja että oikeanlaisia palveluita. Nähdäkseni nykyinen palvelujärjestelmämme on monilta osin turhan jäykkä ja puutteellinen.
Kuopiossa ja myöhemmin Pohjois-Savon hyvinvointialueella tulee kehittää erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville suunnattuja palveluita. Sama pätee uskoakseni myös muualla Suomessa. Tarvitsemme matalan kynnyksen vastaanottoja, monenlaisia asumisen tukitoimia sekä huumeidenkäyttäjien palveluihin liittyvää osaamista ja uudistumista. Etenkin nyt koronan kuritettua yhteiskuntaa pitäisi aktiivisesti etsiä ja auttaa niitä ihmisiä, jotka ovat pudonneet tai vaarassa pudota palveluverkon läpi.
Kuntien lisäksi asunnottomuuden torjuminen on myös valtion tehtävä. Valtion kuuluu tukea kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista. Niin ikään valtion tulee huolehtia siitä, että järjestötoiminnan rahoitus turvataan myös jatkossa, oli Veikkauksen tuotot mitä tahansa.
Vaikka päävastuu asunnottomuuden torjunnasta ei voi olla järjestökentällä, on järjestöjen merkitys asunnottomuuden ja muunkin eriarvoisuuden vähentämisessä niin merkittävä, ettei sitä ole varaa menettää. Tämä pitää huomioida myös hyvinvointialueilla, joiden on jo nyt hyvissä ajoin mietittävä, miten ne voivat järjestöjen toimintaa tukea.
Asunnottomuuden osalta mikään muu tavoite, kuin koko ilmiön poistaminen Suomesta, ei mielestäni ole hyväksyttävä. Yksikin asunnoton on liikaa.