Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tarjoaa meillä Pohjois-Savossa mahdollisuuden parantaa sellaisten ihmisten palveluita, jotka kärsivät kasautuneista ongelmista, jopa huono-osaisuudesta. Esimerkiksi asunnottomuus, vakavat päihde- ja mielenterveysongelmat sekä köyhyys altistavat ihmisiä tilanteisiin, joissa nykyinen järjestelmämme ei pysty auttamaan riittävästi.
Suomalainen palvelujärjestelmä on monin paikoin jäykkä ja siiloutunut, jopa asenteellinen. Esimerkiksi päihdeongelmista kärsivät ihmiset kertovat aivan liian usein, että heidän huolensa sivuutettiin terveyspalveluissa, kun potilastiedoista huomattiin päihdeongelman olemassaolo. Toiset kokevat tulleensa yhteiskunnan hylkäämäksi, kun eivät ole kyenneet vaikeassa elämäntilanteessa sitoutumaan palvelujärjestelmän rakentamiin sääntöihin. Huumeongelmaan ei yleensä löydy apua putkasta.
Pahimmillaan julkisissa palveluissa saatu huono kohtelu syrjäyttää. Tämä on paitsi inhimillisesti väärin myös huonoa resurssien käyttöä.
Tulevan hyvinvointialueen keskeisimpiä tehtäviä on tuoda sosiaali- ja terveyspalveluita lähemmäs toisiaan ja tarjota helposti saavutettavia palveluita niin sanotulla yhden luukun periaatteella. Monimutkaisissa elämäntilanteissa kun ei riitä, että lähdetään ratkaisemaan vain yhtä ongelmaa kerrallaan.
Esimerkiksi päihdesairautta on vaikeaa hoitaa, jos taustalla vaikuttaviin mielenterveyden ongelmiin ei ole tarjolla apua. Omasta terveydestä huolehtiminen on todella haastavaa, jos ei asu missään. Luku- ja kirjoitustaidottomalle navigointi monimutkaisessa palvelujärjestelmässä voi olla melkein mahdotonta. Tällaisissa tilanteissa järjestöjen apu on usein korvaamatonta. On kuitenkin sattumanvaraista, millaista kolmannen sektorin apua missäkin on tarjolla ja kuka sen piiriin päätyy.
Sote-uudistus tarjoaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen, yksilöllisen ja moniammatillisen tuen kehittämiseen. Tätä mahdollisuutta ei saa eikä sitä ole varaa hukata.
Palveluiden suunnittelun keskiöön tulee asettaa ihminen, ei organisaatio. Ammattilaisten jaksamisesta ja koulutuksesta tulee huolehtia niin, että heillä riittää voimavarat myötätuntoiseen ja kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen. Palveluiden piiriin on päästävä helposti kaikissa elämäntilanteissa, myös ilman puhelinta tai nettiyhteyttä. Järjestelmän toimivuuden lisäksi kysymys on inhimillisyydestä.
On aika nostaa Pohjois-Savo hyvinvointia ja terveyttä kuvaavissa valtakunnallisissa tilastoissa parempaan valoon.
Laura Meriluoto
Sosiaalialan järjestötyöntekijä
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Aluevaaliehdokas (vas)
Kaupunginvaltuutettu Kuopio
Mielipidekirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 8.1.2022