Kategoriat
Yleinen

Järjestöt hyvinvointialueen tasavertaisiksi kumppaneiksi

Olen työskennellyt sosiaalialan järjestökentällä pian 15 vuotta ja nähnyt, miten merkittävä rooli järjestöillä ja yhdistyksillä on paitsi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä myös ihmisten kannattelussa vaikeina aikoina.

Viimeistään koronapandemia on osoittanut, että järjestöjen rooli korostuu myös kriisitilanteissa. Järjestöt joutuvat usein paikkaamaan julkisissa palveluissa olevia aukkoja jopa vapaaehtoispohjalta (näin ei tietystikään pitäisi hyvinvointivaltiossa olla).

Eikä pidä unohtaa sitäkään, että Pohjois-Savon noin 5000 yhdistystä työllistävät ison määrän ihmisiä ja tuovat alueellemme todella paljon (kehittämis)rahaa hakemiensa avustusten kautta.

Tulevaisuudessa ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu sekä kuntien että hyvinvointialueiden vastuulle. Päättäjien Pohjois-Savon hyvinvointialueella ja kunnissa tulee huolehtia siitä, että järjestöjen tekemää arvokasta työtä tuetaan. Ei voida pitää itsestäänselvyytenä, että kolmas sektori tuolla jossain vaan hoitaa ilmaiseksi kaiken sen, mikä julkiselta jää hoitamatta. Järjestöjä on myös kuultava palveluita kehitettäessä, sillä niiden kautta kanavoituu paljon asiantuntemusta ja kokemustietoa erilaisten ihmisten tarpeista. Asiakaslähtöinen palveluiden kehittäminen onnistuu parhaiten järjestöjen tuella.

Käytännössä järjestöjen toimintaedellytyksiä voidaan tukea esimerkiksi myöntämällä järjestöavustuksia tai tarjoamalla järjestöille maksuttomia tiloja. Palveluiden kilpailuttamiset ja hankinnat tulee toteuttaa siten, että myös järjestöillä on mahdollisuus tarjota palveluitaan.

Järjestöt tulee nähdä tulevalla hyvinvointialueella tasavertaisina keskustelu- ja neuvottelukumppaneina, kansalaisyhteiskunnan äänenä. Yhteistyöstä on oltava selkeät kirjaukset, jotka myös toteutuvat käytännössä.

Kategoriat
Yleinen

Pohjoissavolaisten eriarvoisuuteen on puututtava

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tarjoaa meillä Pohjois-Savossa mahdollisuuden parantaa sellaisten ihmisten palveluita, jotka kärsivät kasautuneista ongelmista, jopa huono-osaisuudesta. Esimerkiksi asunnottomuus, vakavat päihde- ja mielenterveysongelmat sekä köyhyys altistavat ihmisiä tilanteisiin, joissa nykyinen järjestelmämme ei pysty auttamaan riittävästi.

Suomalainen palvelujärjestelmä on monin paikoin jäykkä ja siiloutunut, jopa asenteellinen. Esimerkiksi päihdeongelmista kärsivät ihmiset kertovat aivan liian usein, että heidän huolensa sivuutettiin terveyspalveluissa, kun potilastiedoista huomattiin päihdeongelman olemassaolo. Toiset kokevat tulleensa yhteiskunnan hylkäämäksi, kun eivät ole kyenneet vaikeassa elämäntilanteessa sitoutumaan palvelujärjestelmän rakentamiin sääntöihin. Huumeongelmaan ei yleensä löydy apua putkasta.

Pahimmillaan julkisissa palveluissa saatu huono kohtelu syrjäyttää. Tämä on paitsi inhimillisesti väärin myös huonoa resurssien käyttöä.

Tulevan hyvinvointialueen keskeisimpiä tehtäviä on tuoda sosiaali- ja terveyspalveluita lähemmäs toisiaan ja tarjota helposti saavutettavia palveluita niin sanotulla yhden luukun periaatteella. Monimutkaisissa elämäntilanteissa kun ei riitä, että lähdetään ratkaisemaan vain yhtä ongelmaa kerrallaan.

Esimerkiksi päihdesairautta on vaikeaa hoitaa, jos taustalla vaikuttaviin mielenterveyden ongelmiin ei ole tarjolla apua. Omasta terveydestä huolehtiminen on todella haastavaa, jos ei asu missään. Luku- ja kirjoitustaidottomalle navigointi monimutkaisessa palvelujärjestelmässä voi olla melkein mahdotonta. Tällaisissa tilanteissa järjestöjen apu on usein korvaamatonta. On kuitenkin sattumanvaraista, millaista kolmannen sektorin apua missäkin on tarjolla ja kuka sen piiriin päätyy.

Sote-uudistus tarjoaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen, yksilöllisen ja moniammatillisen tuen kehittämiseen. Tätä mahdollisuutta ei saa eikä sitä ole varaa hukata.

Palveluiden suunnittelun keskiöön tulee asettaa ihminen, ei organisaatio. Ammattilaisten jaksamisesta ja koulutuksesta tulee huolehtia niin, että heillä riittää voimavarat myötätuntoiseen ja kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen. Palveluiden piiriin on päästävä helposti kaikissa elämäntilanteissa, myös ilman puhelinta tai nettiyhteyttä. Järjestelmän toimivuuden lisäksi kysymys on inhimillisyydestä.

On aika nostaa Pohjois-Savo hyvinvointia ja terveyttä kuvaavissa valtakunnallisissa tilastoissa parempaan valoon.

Laura Meriluoto
Sosiaalialan järjestötyöntekijä
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Aluevaaliehdokas (vas)
Kaupunginvaltuutettu Kuopio

Mielipidekirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 8.1.2022

Kategoriat
Yleinen

Aluevaalit on naiskysymys!

Tammikuussa käydään sote- eli aluevaalit. Vaaleissa valitaan hyvinvointialueille ihmiset, jotka jatkossa päättävät sosiaali- ja terveyspalveluistamme sekä pelastustoimen asioista. Aluevaaleissa on monella tapaa kyse yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Miten rakennamme ja ylläpidämme reiluja sote-palveluita kaikille? Miten takaamme henkilöstön työhyvinvoinnin?

Sukupuoli vaikuttaa meihin läpi elämämme, joskus tarpeettomankin paljon. Sukupuoli vaikuttaa siihen, millaisiin rooleihin meitä ohjataan ja mihin ammatteihin päädymme. Sukupuoli vaikuttaa siihen, miten voimme ja millaisia palveluita tarvitsemme.

Sukupuolta on välttämätöntä tarkastella myös uusien hyvinvointialueiden yhteydessä. Oma kysymyksensä on, miten palvelumme toteutuvat eri sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta, mutta tällä erää en pureudu siihen. Tämän tekstin tarkoituksena on perustella, miksi aluevaalit on vahvasti juuri naiskysymys.

1. Valta – naisia päättämään

Pohjois-Savon hyvinvointialue järjestää sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut noin 250 000 ihmiselle. Se käyttää siis merkittävää valtaa alueen asukkaisiin nähden. Siksi on tärkeää, että valtuustossa asioista on päättämässä monenlaisia ihmisiä eri taustoista. Naisia on usein vaikeampaa saada vaaleissa ehdokkaaksi kuin miehiä. On olemassa riski, että hyvinvointialueiden palveluista päättää varsin miesvaltainen joukko. Kannustankin kaikkia naisia harkitsemaan ehdokkuutta vaaleissa! Jos harkitset ehdokkuutta vasemmistoliitossa, ole yhteydessä.

2. Palvelut – hyvinvointia ja tukea hoivaan

Sosiaali- ja terveyspalveluita käyttää iso joukko naisia. Erityisen tärkeitä julkiset palvelut ovat heille, joilla ei ole varaa käyttää yksityisiä palveluita tai mahdollisuutta työterveyteen. Erityisesti naisiin vaikuttavia palveluita ovat esimerkiksi omaishoitajien palvelut ja hoivapalvelut. Tyypillinen omaishoitaja on yli 65-vuotias puolisoaan hoitava nainen. Sopimusomaishoitajista 70 % on naisia. Moni työikäinen nainen hoivaa kotona erityislastaan. Perheissä hoivavastuu kasautuu usein naisille.

Yksi sotepalveluita käyttävä ryhmä on pientä eläkettä saavat iäkkäät naiset. Jopa 40 % naisista eläke on alle 1250 euroa. Naiset elävät pidempään kuin miehet ja yksinasuminen lisää köyhyyttä. Pohjois-Savossa oli 2017 lopussa n. 15 400 yli 79-vuotiasta ikäihmistä. Heistä vajaa 10 000 oli naisia ja noin 5400 miehiä. Kotihoidon resurssit ovat riittämättömät ja tämä osuu erityisesti ikääntyneisiin naisiin.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat olleet tapetilla Pohjois-Savossa ja läpi Suomen. THL:n tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan lähes kolmannes tytöistä kertoi kokevansa kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta tai masennusoireilua. Tytöt kokivat terveydentilansa kauttaaltaan poikia heikommaksi. Tytöt kokivat myös paljon yksinäisyyttä.

3. Henkilöstö – sotealan työolot kuntoon

Koko maan mittakaavassa hyvinvointialueille siirtyvästä henkilöstöstä 84 % on naisia. Hyvinvointialueen harjoittama henkilöstöpolitiikka koskettaa siis erityisesti naisia. Sote-henkilöstön hyvinvointi ja jaksaminen on tällä hetkellä yksi suomalaisen yhteiskunnan kipukohtia.

Monen sotealan ammattilaisen palkkataso on myös hävyttömän pieni. Erityisesti naisvaltaisten alojen palkat ovat matalia. Sairaala-apulaisen peruspalkka on alle 2000 euroa, hammashoitajan 2204 euroa ja kehitysvammaisten hoitajan 2180 euroa.

Naiset kohtaavat työpaikoillaan myös monenlaista häirintää. Häirintää voi kohdata asiakkaiden, mutta myös työtovereiden toimesta. Pelastusalalta kantautui tämä syksynä uutisia alalla rehottavasta naisvihamielisestä toimintakulttuurista ja seksuaalisesta häirinnästä.

Viimeistään hyvinvointialueiden tulee ratkaista sotealan työhyvinvointikriisi. Korona on lisännyt liikkuvuutta työelämässä ja eri aloille. Hyvinvointialueille siirtyminen voi lisätä liikkuvuutta entisestään. Sotealan työvoimakriisi voi olla lähempänä kuin arvaammekaan.

Epäkohtia riittää, mutta myös ratkaisuja, vaihtoehtoja ja valoa löytyy. Haluan olla mukana rakentamassa reiluja palveluita ja hyviä työoloja kaikille, ei harvoille.

Jos sinulla on kysyttävää aluevaaleista, älä epäröi ottaa yhteyttä!

Kategoriat
Yleinen

Sote-uudistuksesta ja vaaleista


Tiesittekö, että tammikuussa käydään meidän hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tosi tärkeät ALUEVAALIT, eli tuttavallisemmin sote-vaalit?

Tammikuun vaaleissa siis valitaan ihmiset, jotka jatkossa päättävät meidän sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimen asioista. Jos näiden palveluiden kohtalo (kuten vaikka terveysasemasi sijainti tai lastensuojen resurssit) kiinnostaa, suosittelen lähtemään ehdolle!

Tiedän, että uudistus voi kuulostaa hieman monimutkaiselta, joten koitan tässä alla omin sanoin ja yksinkertaistaen kertoa, mistä on kyse. Paljon asioita on vielä kesken ja valmistelussa, joten osittain kuvaan tässä sote-uudistuksen tavoitteita. Tuleva valtuusto tulee olemaan keskeisessä roolissa näihin tavoitteisiin pääsemisessä.

Mikä on hyvinvointialue?

Hyvinvointialue on se organisaatio, jonka järjestämisvastuulle sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyvät. Tähän asti noista palveluista ovat vastanneet kunnat tai kuntayhtymät. Itse asun Pohjois-Savon hyvinvointialueella, joka kattaa 19 kuntaa.
Hyvinvointialueiden hallintoa valmistellaan parhaillaan, ensi vuonna käydään vaalit ja sitten vuonna 2023 palvelut siirtyvät hyvinvointialueiden järjestettäväksi.

Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, kuten kunnatkin. Niillä ei kuitenkaan ainakaan alussa ole kuntien tavoin verotusoikeutta, vaan rahoitus tulee valtiolta.

Esimerkkejä palveluista, joiden järjestämisestä hyvinvointialue vastaa: lastensuojelu, hammashuolto, kotihoito, sairaalapalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, erikoissairaanhoito

Mikä on kunnan rooli jatkossa?

Kuntien vastuulla on edelleen asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Sote-palveluista kunnat eivät enää vastaa. Koulut, varhaiskasvatus, kaavoitus jne. pysyvät edelleen kuntien käsissä. Uudistuksen myötä kuntien menot pienenevät, kuten myös verotulot.

Mihin aluevaaleissa valitaan edustajia?

Aluevaaleissa valitaan aluevaltuusto, joka on hyvinvointialueen ylin päättävä elin. Valtuusto päättää alueensa toiminnasta ja taloudesta. Aluevaltuusto asettaa aluehallituksen ja muut hyvinvointialueen toimielimet sekä valitsee hyvinvointialuejohtajan.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen valtuustoon valitaan vaaleissa 69 valtuutettua.

Entä henkilöstö?

Kuntien ja kuntayhtymissä töissä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen henkilöstö siirtyy uudistuksen myötä hyvinvointialueelle töihin. Myös osa tukipalveluissa työskenteleviä henkilöitä siirtyy hyvinvointialueille, samoin mm. koulukuraattorit ja -psykologit.

Siirtyminen toteutetaan niin kutsutulla liikkeenluovutuksella ja se koskee Pohjois-Savossa n. 12000 työntekijää. Siirtymähetkellä voimassa olevat työ -tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet säilyvät.

Miten käy lähipalveluiden?

Hyvinvointialueet velvoitetaan turvaamaan lähipalvelut. On luvattu, että lähipalvelut toteutetaan siellä, missä ihmiset muutenkin asioivat. Toimipisteissä tarjottavia sosiaali- ja terveyspalveluja täydennetään verkkopalveluilla ja kotiin tuotavilla palveluilla. Myös liikkuvia palveluita tarjotaan helpottamaan ihmisten arkea. Kannattaa selvittää ennen aluevaaleissa äänestämistä, mitä äänestämäsi puolue ja ehdokas lähipalveluista ajattelee.

Miksi uudistus tehdään?

Tällä hetkellä kaikki eivät saa yhdenvertaisesti sote-palveluita. Sote-uudistuksen ajatuksena on, että kun järjestäjänä on isompi toimija, voidaan paremmin taata palveluiden yhdenvertaisuus. Tavoitteena on myös hillitä kustannusten kasvua sekä siirtää painopistettä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn.

Yksi mielestäni keskeisimmistä tavoitteista on se, että pääset yhdellä yhteydenotolla oikeaan palveluun, oli sitten kyse sosiaali- tai terveyspalvelusta.