Osallistuin tällä viikolla kolmeen kuntalaisten kuulemistilaisuuteen koskien Kuopion koillisen maaseutualueen kouluverkkoselvitystä. Tilaisuudet järjestettiin Juankosken, Vehmersalmen ja Riistaveden kouluilla. Jokaiseen osallistui paljon paikallisia asukkaita ja pienten sekä isompien koululaisten vanhempia.
Kouluverkkoselvityksen lähtökohtana on ollut sen selvittäminen, miten voisimme turvata kaikille kuopiolaisille koululaisille laadukkaan perusopetuksen ja tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet. Ennusteiden mukaan oppilasmäärät ovat koillisella maaseutualueella laskemassa ja meille päättäjille on tämän vuoksi valmisteltu erilaisia ehdotuksia opetuksen keskittämisestä isompiin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi joidenkin kyläkoulujen lakkauttamista.
Valmistuneessa kouluverkkoselvityksessä esitetään huoli erityisesti yläkoulujen opetuksen laadusta ja eriarvoistumisesta. Oppilasmäärän laskiessa myös opetuksen järjestäminen vaikeutuu ja etenkin valinnaisten aineiden osalta valikoima supistuu. Kyläkoulujen oppilaiden valinnanmahdollisuudet voivat olla merkittävästi heikommat kuin ikätovereilla täällä kantakaupungissa. Myös oppilashuollon osalta voi tulla vaikeuksia, ja esimerkiksi terveydenhoitajat ja koulukuraattorit ovat enemmän läsnä isommissa kouluissa. Nämä seikat puoltavat opetuksen keskittämistä isompiin yksiköihin. Mutta ei asia tietenkään ole aivan näin yksinkertainen.
Tämän viikon kuulemistilaisuuksissa sekä lukuisissa vanhempien yhteydenotoissa on voimakkaasti vedottu siihen, että opetuksen laatua määriteltäessä huomioitaisiin paremmin kyläkoulujen tarjoamat hyödyt. Opetuksen laatu pitäisi kyetä määrittelemään kokonaisuutena, jossa on huomioitu kaikkien vaihtoehtojen plussat ja miinukset. On myös päätettävä, millaiseen arvojärjestykseen hyödyt ja haitat asetetaan.
Itse annan tällaisia päätöksiä tehtäessä paljon painoarvoa koululaisten ja heidän vanhempiensa näkemyksille siitä, mikä heidän kannaltaan olisi paras ratkaisu. Siksi olen iloinen siitä, pääsin osallistumaan kaikkiin kuulemistilaisuuksiin. Pidän myös hienona, että vanhemmat ovat lähteneet voimakkaasti ottamaan kantaa päätöksentekoon tuoden monipuolisesti ja asiallisesti esille oman kantansa.
Koillisen maaseutualueen koulujen vanhemmat puhuvat nähdäkseni yhdellä suulla kyläkoulujen säilyttämisen puolesta. Perustelut tälle ovat mm. seuraavanlaisia:
- Kyläkoulujen yhteisöllisyys tukee oppilaan oppimista ja muuta jaksamista. Tämän nähtiin vaikuttavan positiivisesti mm. lasten mielenterveyteen.
- Pienet kyläkoulut ovat turvallisempia oppimisympäristöjä. Kerrottiin, että mahdolliset koulukiusaamistapaukset on helpompi selvittää ja huumeita liikkuu näissä kouluissa vähemmän kuin täällä kaupungissa.
- Lyhyet koulumatkat ovat oppilaan terveyden ja muun hyvinvoinnin kannalta parempia. Jos koulupäivän aikana istutaan useampi tunti bussissa, on tämä aika pois harrastuksista ja muusta vapaa-ajasta. Kuljetusreitit voivat olla talviaikaan turvattomia, ja matkapahoinvoinnista kärsiville lapsille tilanne olisi hyvin ahdistava.
- Pienemmät luokkakoot tukevat paremmin oppilaiden keskittymistä ja ovat hyväksi useille erityislapsille.
- Ympäristön kannaltakin kyläkoulut voivat olla hyväksi monella tapaa. Lyhyempien koulukuljetusmatkojen lisäksi opetus lähellä luontoa parhaimmillaan parantaa lasten luontosuhdetta (tästä oli 3.11. Savon Sanomissa mielipidekirjoitus Riikka Viinikanojalta, tosin maksumuurin takana).
Kun vaakakupissa on valinnaisaineiden määrä ja toisessa yllä listatut tekijät, ei ole lainkaan yksiselitteistä, että opetuksen keskittäminen parantaisi maaseutualueella asuvien koululaisten opetuksen kokonaislaatua. Plussat ja miinukset on punnittava tarkkaan, ja perheiden näkemykset on huomioitava päätöksenteossa. Kyläkoulut puolustavat paikkaansa yhteisöllisyydellään ja kyvyllään huomioida jokainen oppilas yksilöllisesti. Tätä näkemystä aion itse tuoda esille, kun ryhdymme tekemään päätöksiä koillisen alueen kouluista.