Hyvät kuulijat,
Näin eduskuntavaalien jälkeen on sopiva hetki puhua muutoksesta.
Taannoiset eduskuntavaalit toivat vaalivoiton eduskuntapuolueiden punavihreälle siivelle. Vaalien tulos puhuu selvää kieltä siitä, että äänestäjät pettyivät pahasti Juha Sipilän hallituksen toimiin. Viimeisiä neljää vuotta hallituspolitiikkaa voi hyvällä syyllä kutsua epäonnistuneeksi, eikä Suomella ole enää varaa toistaa samoja virheitä. Liian moni on joutunut niistä jo kärsimään.
Tulevalta hallitukselta odotetaan muutosta, eikä se todellakaan ole mikään helppo tehtävä. Hallitukseen kohdistuu paljon odotuksia, ja paljon lupauksia on lunastettavana. Uuden hallituksen pitäisi kyetä valmistelemaan Suomea lähitulevaisuuden haasteisiin ja tehdä poliittisesti vaikeitakin ratkaisuja, kuitenkin niin, ettei kukaan ei jää heitteille. Päätösten tulee olla oikeudenmukaisia ja inhimillisiä – myös tulevia sukupolvia kohtaan. Lyhyesti sanottuna se, mitä Suomi nyt tarvitsee, on vahva punavihreä politiikkaa.
Toivon näkeväni lähivuosina isoja korjausliikkeitä suomalaisessa työllisyys-, köyhyys- ja ympäristöpolitiikassa. Viimevuosina on tehty lukuisia täysin sietämättömiä arvovalintoja, jotka ovat lisänneet suomalaisten köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
Sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä perusturvan tasoa on nostettava ja pieneläkeläisten asemaa kohennettava. Niin sanottu työttömien aktiivimalli tulee kumota. Kenenkään, eikä etenkään huonokuntoisten ikäihmisten, pitäisi joutua seisomaan leipäjonoissa täyttääkseen vatsansa. Kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan, ostaako itselleen ruokaa vai tarvitsemansa lääkkeet. Kenenkään ei pitäisi jäädä vaille kotia tai koulutusta. Kenenkään ei pitäisi joutua makaamaan yötä hoivakodin lattialla. On aika palata inhimilliseen ja oikeudenmukaiseen politiikkaan, sellaiseen, jonka ansiosta Suomi on noussut yhdeksi maailman parhaimmista maista.
On myös aika tunnustaa, että työllisyyden edistäminen työttömiä kepittämällä tai työehtoja polkemalla on lyhytnäköistä ja epäinhimillistä politiikkaa. Suomi tarvitsee hyvinvoivaa ja motivoitunutta työvoimaa etenkin nyt väestörakenteen muuttuessa rajusti. Motivoitunutta työvoimaa ei saada työväkeä kurittamalla. Paljon järkevämpää on osoittaa arvostusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka pitävät koneiston rattaat pyörimässä.
Suomalaisen politiikan on siis muututtava jo lähivuosina. Sen tulee yhdistää, ei erottaa ihmisiä. Sen tulee edistää tasa-arvoa, hyvinvointia ja sivistystä. Vain siten olemme valmiita kohtaamaan ne valtioiden ja maanosien rajat ylittävät haasteet, joiden ratkaiseminen tulee vaatimaan meistä jokaisen panosta.
Ystävät,
Niin Suomessa kuin muualla maailmalla on tahoja, jotka käyttävät ihmisten pelkoa ja epävarmuutta polttovoimana ajaakseen omia etujaan. Meille halutaan uskotella, että meitä uhkaa jokin ulkoinen vihollinen, jonka torjumalla rakennamme itsellemme idyllisen onnelan. Liian moni meistä nappaa syötin, ja liittyy porukkaan, jossa epämääräinen viha ja raivo sekä niiden kohdistaminen viattomiin uhreihin saa muiden hyväksynnän. Viholliseksi sopii parhaiten sellaiset ihmisryhmät, joista emme tiedä paljonkaan. Faktojen hämärtyessä uhkakuvia nähdään joka puolella, ja rasistinen ja naisvihamielinen liikehdintä saa yhä enemmän jalansijaa. Valeuutisia ei kyseenalaisteta, koska niihin halutaan uskoa.
Kyseinen ilmiö laajenee koko ajan, emmekä voi enää mitenkään jättää sitä huomiotta.
Yksi tärkeimmistä tiedostettavista asioista on se, että keskuudessamme lietsotaan järjestelmällisesti vihaa ja pelkoa, koska joku hyötyy siitä. Yleensä tuo hyötyjä on valtaan hamuava oikeistopopulisti. Ja juuri hänen kaltaisilleen me olemme sekä Suomessa että monissa muissakin maissa antanut liikaa tilaa. Ennemmin tai myöhemmin tulemme maksamaan siitä kovan hinnan, sillä kylmä oikeistopolitiikka, joka perustuu vahvimman oikeuteen, sulkee meistä liian monet ulkopuolelle. Kukaan meistä ei voi paeta vastuutaan, jos päästämme maamme jakautumaan kahtia vahvoihin ja syrjittyihin.
Oikeistopopulismia vastustetaan edistämällä tasa-arvoa, rakentamalla rauhaa ja osoittamalla myötätuntoa kanssaihmisiä kohtaan. Jokainen meistä voi omassa arjessaan toimia vastavoimana vihalle ja katkeruudelle. Kun heikompia sorretaan, meidän tulee sanoa selvästi: tämä ei käy, nyt riittää! Kun joku kärsii hätää, on meidän tarjottava apuamme. Kun näemme epäoikeudenmukaisuutta, emme saa kääntää katsettamme pois. Yksinkertaisesti: meidän pitää välittää toisistamme. Aivan kuten meidän tulee välittää tulevista sukupolvista.
Hyvät kuulijat,
Ilmasto lämpenee. Eläinlajeja kuolee sukupuuttoon. Ihmisiä näkee nälkää ja joutuu jättämään kotejaan. Samaan aikaan toisaalla kerskakulutus on kansanhuvi ja fossiilikapitalismin voittajat määräävät tahdin. Se, joka ei pysy tahdissa mukana, ei ole tärkeä. Ihmisarvo määräytyy kuluttajuuden kautta. Nykyinen järjestelmämme on kestämätön. Elämäntapamme sellaisena kuin olemme siihen tottuneet, on tullut tiensä päähän. Asioiden on muututtava. Tarvitsemme uudenlaisen, tasa-arvoa ja ympäristöä kunnioittavan talousjärjestelmän. Tarvitsemme uudenlaista työtä, uudenlaisia tapoja toteuttaa itseämme. Tarvitsemme rohkeutta.
Muutos nimittäin tuntuu pelottavalta. Pelkäämme luopumista, pelkäämme ottaa askeleita kohti tuntematonta. Pakenisimme mielellämme vastuutamme, koska saavutetuista eduista luopuminen tuntuu niin kovin vastenmieliseltä. Olisi paljon helpompaa elää, kuin ongelmat eivät meitä koskisikaan. Kuitenkin ne koskevat. Ilmastonmuutos uhkaa ruuantuotantoamme, metsiämme, jopa yhteiskuntarauhaa. Ennen kaikkea se uhkaa meistä seuraavien turvallisuutta.
Pian tulemmekin saamaan vastauksen kysymykseen siitä, kumpi lopulta voittaa – mukavuudenhalumme vai solidaarisuutemme seuraavia sukupolvia kohtaan. Itse toivon jälkimmäistä.
Päättäjillä on valtava vastuu ottaa ilmastonmuutos vakavasti. Poliitikkojen on siirryttävä sanoista tekoihin välittömästi. Tarvitsemme järjestelmätason muutoksia, velvoittavia päätöksiä, lainsäädäntöä, kannusteita, ekosolidaarisuutta. Juuri nyt on ekologisen jälleenrakennuksen aika. Siihen päättäjät tarvitsevat kansan tuen. Jokaisen meistä on ymmärrettävä tilanteen vakavuus ja kannettava oma vastuumme muutoksesta.
Onneksi emme kuitenkaan kohtaa näitä valtavia haasteita yksin. Suomi on pieni maa, mutta meillä on mahdollisuus toimia kokoamme isompana vaikuttajana myös globaaleissa kysymyksissä. Euroopan unioni tarjoaa kanavan tähän. Tärkeä tehtävämme on tässä kuussa järjestettävissä eurovaaleissa valita Suomelle sellaiset edustajat, joilla on kykyä ja halua edistää kestävää ja oikeudenmukaista Eurooppaa. Oma puolueeni Vasemmistoliitto tavoittelee Euroopan unionia, joka vahvistaa ihmisten hyvinvointia, pienentää tulo- ja varallisuuseroja sekä tekee työstä ja taloudesta ympäristöllisesti kestävää. Haluamme rakentaa Euroopan ilman pelkoa. Tehtävä on suuri, ja sitä toteuttamaan tarvitaan parhaat voimat. Siksi on todella tärkeää, että jokainen äänioikeutettu käyttää äänensä tulevissa vaaleissa.
Rakkaat kuulijat,
Meidän pitää pystyä kuvittelemaan jotain parempaa, jotta voisimme ryhtyä tavoittelemaan sitä.
En usko, että olemme tähän mennessä pysähtyneet riittävän tarkasti miettimään, mitä kaikkea hyvää voimme saada muuttaessamme elämäntapaamme sellaiseksi, että tulevillakin sukupolvilla olisi mahdollista elää turvassa. Keskitymme liiaksi miettimään, mistä kaikesta meidän pitää luopua. Syyttelemme toisiamme ja synnytämme vastakkainasettelua, kun kukaan ei halua luopua mistään. Selkeät yhteiset visiot puuttuvat. Vaikuttaa siltä, että pelko tukahduttaa kykymme luovaan ajatteluun.
Entä jos hengittäisimme syvään, ja ryhtyisimmekin nyt visioimaan sitä, millaista elämämme voisi parhaimmillaan olla, kun olemme tehneet ratkaisevat muutokset elämäntapaamme. Millaista on elämä fossiilikapitalismin ja tuhoisan kulutusaikakauden jälkeen?
Minä uskon, että uusi elämäntapamme tarkoittaa enemmän laatuaikaa läheistemme kanssa. Se sisältää vähemmän suorittamista ja kilpailua, enemmän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Se tarkoittaa mielekästä työtä, lisääntynyttä turvallisuuden tunnetta, maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta. Uskon, että voimme oppia määrittelemään itsemme ja toisemme jotenkin muutoin, kuin omistamamme materian kautta.
Ja mikä tärkeintä: muutoksen jälkeen pystymme katsomaan tulevia sukupolvia silmiin vailla häpeää siitä, ettemme tehneet mitään.
Ystävät,
Päätän tänään puheenvuoroni Irakista Suomeen pakolaisena tulleen runoilijan ja taiteilijan, Muhaned Durubin, Toiveita- nimiseen runoon. Toivon, että se koskettaa teitä, kuten se kosketti itseäni.
Tänä vuonna ripustan kaikki
menetetyt toiveet joulukuusen oksille,
vuosikymmeniä me pidimme niitä lukittujen ovien takana.
Sekoittakaamme aavikon hiekka metsän lumeen. Tanssikoon kukin tyylillään
Laulakoon kukin omia laulujaan.
Täyttäkäämme maljat täyteen toisillemme. Unohtakaamme menneisyytemme.
Ei nimiä,
Ei osoitteita.
Ei titteleitä.
Ei maita.
Me synnyimme vasta tänä vuonna.
Julistamme yhteen ääneen
rakkautta
rauhaa maan päällä.
Eläkäämme tunteja tai vain hetkiä
yhtenä ihmisenä
yhtenä omatuntona.
ilman värejä
ilman rotuja
ilman uskontoja
ilman meitä jakavia rajoja.
Taputtakaamme itsellemme voimakkaasti. Julistakaamme äänekkäästi
kauan eläköön rakkaus
kauan eläköön rakkaus
kauan eläköön ihminen!
Hyvää vappua!