Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta. Orpon hallitus leikkaa niiden rahoituksesta hallituskauden lopussa peräti 100 miljoonaa euroa.
Tämä tarkoittaa sitä, että sote-järjestöjen tuesta lähtee joka neljäs euro. Kysyn hallitukselta, miten näiden leikkausten jälkeen turvataan ihmisarvoinen elämä niille, jotka saavat avun tällä hetkellä näiltä järjestöiltä.
Sote-järjestö tavoittavat paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset.
Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saada mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittäviä työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa.
Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi.
Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen osuus sote-budjetista on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä.
Hallitus ei arvosta tippaakaan järjestöjen tekemää työtä. Sote-järjestöt eivät suinkaan ole ainoita leikkauskohteita. Leikkausten kohteena on myös laaja joukko esimerkiksi rauhan-, luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjä. Voi sanoa, että hallitus hyökkää kansalaisyhteiskuntaa vastaan.
Alla kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:
Kirjallinen kysymys
Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta
Eri alojen järjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa on runsaat 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä (2020). Ne tavoittavat esimerkiksi paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt edistävät ja vahvistavat ihmisten hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä. Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saadaan mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittäviä työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät laajoille joukoille ja kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt siis sekä auttavat hyvin konkreettisella tasolla ihmisiä ratkomaan ongelmiaan että auttavat ehkäisemään niitä. Myös kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa.
Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen rahoituksen osuus sote-budjetissa on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tekemä työ on kuitenkin tulevaisuudessa vaakalaudalla, koska Orpon hallitus aikoo leikata hallituskauden lopussa vuonna 2027 peräti 100 miljoonaa euroa niiden rahoituksesta. Tämä tehdään tilanteessa, jossa hallitus monella muullakin tavalla heikentää juuri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asiakkaiden asemaa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työ ei siis tule lähivuosina vähenemään, vaan päinvastoin. Tilanne on ennen kaikkea inhimillisesti kestämätön, mutta myös kallis ongelmien pahentuessa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo turvata sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työn? Miten hallitus aikoo turvata ihmisarvoisen elämän niille, jotka tällä hetkellä saavat avun sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä?
Helsingissä 30.8.2023
_______________________________
Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]