Neljä tuntia. Jotkut ihmiset jonottavat jopa neljä tuntia Kuopion ruoka-apu ry:n toimipisteen edessä pakkasessa ja tuiskussa varmistaakseen, että saavat lahjoitusruokakassin.
Vanhuksia, sairaita, yksinhuoltajia, työssä käyviä köyhiä, Ukrainan pakolaisia… Ruoka-apua saavien joukkoon mahtuu niin monta tarinaa.
Muun muassa tästä keskustelimme torstaina, kun ensin vierailin Kuopion ruoka-avussa ja sen jälkeen osallistuin Suomen Punaisen Ristin keskustelutilaisuuteen.
Suomessa ja myös meillä Pohjois-Savossa on tällä hetkellä valtava määrä ihmisiä, jotka joutuvat turvautumaan lahjoitusruokaan, kun omat varat eivät riitä ostamaan ruokaa kaupasta. Kaikille heistä ei hävikkiruuasta koostuvia ruokakasseja edes riitä. Ruoka-apua organisoivat – usein vapaaehtoisvoimin toimivat – tahot tekevät parhaansa, mutta tässä maailman tilanteessa he eivät todellakaan pysty auttamaan kaikkia.
Eikä heidän pitäisi joutua sellaista edes yrittämään.
Leipäjonossa käyminen ei missään nimessä ole häpeällistä. Sen sijaan kasvavat leipäjonot ovat yksi meidän hyvinvointivaltiomme suurimmista häpeäpilkuista. Tällä hetkellä sosiaaliturvajärjestelmämme ei pysty tekemään sitä, mitä sen pitäisi, eikä välttämättä edes työssä käyvä selviä palkkansa turvin menoistaan.
Ja tässä epäinhimillisessä tilanteessa osa puolueista ja ilmeisesti myös valtion virkamiehistä haluaa säästötoimillaan lisätä köyhien määrää. Aivan kuin olisi jokin luonnonlaki, että varamme kyllä riittävät esimerkiksi rikkaita suosiviin veroratkaisuihin, mutta eivät kaikkein heikoimmista huolehtimiseen.
Nykyinen hallitus on tehnyt korotuksia sosiaaliturvaan, aivan kuten oikein on. Kiitos vasemmistoliiton kansanedustajille ja ministereille, kun olette niitä sitkeästi ajaneet! Kuitenkin esimerkiksi ruuan ja asumisen hinta nousee sellaista vauhtia, ettei sosiaaliturva pysy perässä.
Ongelma on todella monimutkainen ja monisyinen, eikä yksinkertaista ratkaisua ole tarjolla. Sosiaaliturvajärjestelmän vikojen korjaaminen, pienituloisten verotuksen keventäminen, energiaan liittyvät ratkaisut, työllisyyttä tukeva politiikka ja kohtuuhintaiset matalan kynnyksen julkiset palvelut ovat keinoja, joita yhdistelemällä meidän on mahdollista parantaa heikoimpien asemaa.
Mutta löytyykö tähän yhteistä tahtotilaa?
Oikeistopuolueet näyttävät kärsivän nyt kovasta velkapaniikista, johon ratkaisua haetaan leikkauksista – kuten arvata saattaa. Inhimillisempi ja taloudellisesti kestävämpi ratkaisu on kuitenkin asettaa sopeutustoimien painopiste veropohjan vahvistamiseen ja sosiaalisiin investointeihin. Taloutta pitää tasapainottaa kestävästi ja oikeudenmukaisesti.
Oheinen kuva liittyy Suomen Punaisen Ristin tuoreeseen selvitykseen, joka osoittaa, että väliaikaiseksi tarkoitetusta ruoka-avusta on tullut monelle pysyvä osa taloudellista selviytymistä. Kiitos Kuopion ruoka-apu ry ja muut vastaavat toimijat siitä, että teette tätä valtavan tärkeää työtä ja vieläpä vapaaehtoisvoimin! Jos joku miettii hyviä joululahjakohteita, kannattaa muistaa nämä toimijat.
