Hyvät kuulijat,
Muistan kun ensimmäisen kerran vuonna 2017 pidin Kuopion Vasemmiston edustajana vappupuheen tällä samalla torilla. Tilanne oli hyvin jännittävä.
Nyt olen taas uuden edessä, uutena vasta valittuna kansanedustajana.
Vaikka poliittisen polkuni eteneminen on toki minulle myös henkilökohtaisella tasolla tärkeää, kyse ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole minusta. Kyse on meistä.
En olisi tässä pitämässä vappupuhetta ilman sitä vasemmistolaista yhteisöä ja liikettä, joka on minua tukenut, kannustanut ja tehnyt työtä yhdessä kanssani kaduilla, toreilla ja kokouksissa. Kiitos kuuluu myös poliittisille yhteistyökumppaneille yli puoluerajojen.
Edessäni on valtavasti uusia asioita ja opittavaa, mutta se ei muutu, että jatkossakin kyse on nimenomaan meistä.
Kansanedustajan työtä tehdään yhdessä teidän kaikkien kanssa.
Hyvät ystävät,
Aloitin kansanedustajan taipaleeni tilanteessa, jossa oma puolueeni koki vaalitappion ja nyt hyvin todennäköisesti saamme yhden historiamme oikeistolaisimmista hallituksista.
Olemme jo nyt saaneet kuulla oikeistosta, että kipeitä ja vaikeita päätöksiä on tulossa. Tässä kohtaa on kuitenkin pysähdyttävä ja kysyttävä, kenelle tulevan hallituksen päätökset ovat kipeitä.
Väitän, että ne eivät ole kipeitä kaikille.
Väitän, että oikeistohallituksen päätökset ovat erityisen kipeitä ennen kaikkea eri tavoin heikossa asemassa oleville.
Ne ovat kipeitä esimerkiksi pienituloiselle yksinhuoltajaäidille, jonka asumistukea halutaan leikata, tai köyhyyden kierteestä irti pyristelevälle nuorelle työttömälle, jonka jo valmiiksi riittämättömästä toimeentulotuesta halutaan nipistää.
Ne eivät ole kipeitä suurituloisille pääomasijoittajille, joille annetaan veronkevennyksiä.
Tämä on ongelmallista oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien kannalta.
Ihmisoikeuksista ei voi tinkiä edes taloudellisesti tiukkoina aikoina. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perusturvamme nykyinenkään taso ei vastaa ihmisoikeusvelvoitteita Tämä asettaa rajat myös säästöille.
Köyhimmiltä ihmisiltä ei voi leikata.
Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että vasemmisto on viime vuosina hallitustaipaleensa aikana onnistunut parantamaan perusturvaa. Tämä on näkynyt konkreettisesti monen perusturvaetuuden tason nostossa sekä ylimääräisinä indeksikorotuksina sosiaaliturvaetuuksiin.
Vaikka oikeisto siis yrittää esittää talouspoliittisen vaihtoehtonsa ainoana vaihtoehtona, se ei pidä paikkaansa. Aina on vaihtoehtoja ja kaiken talouspolitiikan takana on arvovalintoja.
Hyvät ystävät,
Vappu on työväen juhla ja tässä juhlassa haluan nostaa esille erityisesti naisvaltaisen julkisen sektorin työntekijät.
Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto on vaikeuksissa, eikä tähän ole olemassa helppoja ja nopeita ratkaisuja.
Selvää kuitenkin on, että työntekijät ovat kriisin ratkaisussa avaintekijä. Meillä ei ole varaa olla ratkaisematta työvoimapulaa.
Tosiasia on, että naisvaltaisilla aloilla on pienet palkat verrattuna samaa koulutustasoa vastaaviin miesvaltaisiin aloihin. Alan veto- ja pitovoimaongelmia ei ratkaista ilman, että palkkatasoa nostetaan.
Jos haluamme ratkaista soten työvoimapulan meidän on puututtava myös työoloihin. Näiltä aloilta lähdetään pois sen vuoksi, että oma etiikka ei kestä tilannetta.
Puuttumattomuus tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin palkkojen nostaminen ja työolojen kohentaminen. Tästä on hyvä esimerkki se surullinen tosiasia, että meiltä viedään jo sydänsairaita lapsia Tanskaan leikattavaksi, koska tehohoitajia ei ole tarpeeksi. Tulipaloja sammutellaan ympäri maata.
On myös ollut hämmentävää huomata, kuinka nopeasti jotkut päättäjät ovat unohtaneet sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan työntekijöiden tekemän valtavan työn korona-ajan poikkeusoloissa. Tämä unohdus näkyy esimerkiksi niissä puheissa, joissa vaaditaan soten tehostamista. Miten ihmeessä sotesta voidaan enää tehostaa?
Hyvät kuulijat,
Oikeiston puheissa julkinen sektori on taakka, jota yksityinen sektori kannattelee. Tällaisessa ajattelussa uudet julkisen sektorin työntekijöitä kurittavat kiky-sopimukset ovat täysin mahdollisia.
Tällaisessa ajattelussa ei ymmärretä, että talous ja sen tuottavuus on mitä suuremmissa määrin riippuvainen siitä, että julkinen sektori pelaa.
Tämän voi todeta niinkin, että tuottava talous on riippuvainen uusintavasta taloudesta.
Talous nimittäin sakkaa, jos ihmiset joutuvat odottamaan hoitoonpääsyä liian kauan ja sairaus pitkittyy.
Talous sakkaa, jos perheet eivät saa apua ongelmiinsa ajoissa.
Talous sakkaa, jos ihmiset eivät saa lapsiaan päiväkotiin, kun päiväkodin ovet pysyvät kiinni työntekijäpulan takia.
Hoiva on hyvä esimerkki siitä, että olemme perustavanlaatuisesti riippuvaisia toisistammme ja että tehostamisella on rajansa. Hyvä hoiva vaatii aikaa ja toistoja.
Peruspalveluiden tuottamista on tästä syystä vaikea sovittaa bisneslogiikkaan. Siinä tehostaminen ja mahdollisimman suuret voitot omistajille on toiminnan kärkenä. Peruspalveluissa taas on pohjimmiltaan kyse ihmisoikeuksista, ei tehokkuudesta.
Hyvät ystävät,
Mielenterveysongelmat koskettavat ihmisiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa.
Nuoret uupuvat opinnoissaan ja työikäiset työssään. Joku uupuu työstä ja sen määrästä, toista pirstaileinen ja epävarma toimeentulo huolettaa sairastumiseen asti.
Myös työiän ohittaneiden mielenterveys vaatii parempaa seurantaa ja hoitoa. Vanhemmissa ikäluokissa esimerkiksi yksinäisyys on iso ongelma.
Palveluiden, kuten terapian saatavuuden parantaminen on tärkeää. Mutta se ei yksin korjaa ongelmia. Emme voi laittaa psyykkisten ongelmien ratkaisua yksin terapiaa saavien ja heidän terapeuttiensa harteille. Tässäkään ei ole kyse pelkästään yksilöllisistä ongelmista.
Meidän on nähtävä myös ongelmien yhteiskunnalliset syyt ja tarttuva siihen, mikä ihmiset sairastuttaa.
Erityisesti on tartuttava lasten ja nuorten kasvavaan hätään. Heidän harteillaan olevaa taakkaa helpotamme, kun teemme konkreettisia tekoja ilmasto- ja ympäristökriisiin puuttumiseksi. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluamme huolehtia myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.
Terveys on Suomessa myös alueellinen kysymys. Mielenterveys on erityisen kipeä kohta meille Pohjois-Savossa. Meillä voidaan huonoiten koko maassa.
Tällä hetkellä mielenterveyspalveluiden saannissa on liikaa alueellista vaihtelua. Ei ole oikein, että on kotipaikasta kiinni, kuinka hyvin psyykkisiin ongelmiin saa matalankynnyksen apua tai psykiatrista osastohoitoa.
Vasemmistolaisessa mielenterveyspolitiikassa tavoitteena on kehittää palveluita, jotka eivät ole vain hyvätuloisille. Tällä hetkellä raha ratkaisee liikaa, saako riittävää apua ja riittävän aikaisin.
Meidän on rakennettava mielenterveyttä tukevia yhteisöjä niin perheissä kuin yhteiskunnassa yleisemminkin. Jos yhteisössä, kuten perheessä yksi sairastuu, kaikkien on saatava apua.
Tässä kaikessa puhutaan tietenkin konkreettisesti myös rahasta. 90-luvun laman säästöjen pitkä varjo näkyy edelleen sotessa, ja se on hyvä muistutus myös meille nykyisille päättäjille. Huomaamme nyt, että esimerkiksi perusterveydenhuoltoa ei ole vahvistettu tarpeeksi. Tästä on syntynyt pahan kierrettä, joka on vaikuttanut palveluiden lisäksi myös työntekijöiden jaksamiseen.
Hyvinvointialueet eivät ole aidosti hyvinvointialueita ilman riittävää rahoitusta. Vasemmistoliitto lähtee siitä, että hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmää on kehitettävä edelleen ja perustasolle sekä ennaltaehkäisyyn on panostettava riittävästi. Vain siten rakennamme kestävää sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää sekä pelastuspalveluita.
Hyvät ystävät,
Aloitin puhumalla uudesta elämäntilanteestani kansanedustajana ja siitä, että tätä työtä ei tehdä yksin. Vaikka aikamme on täynnä kriisejä ratkottavaksi, toivoa todella on. Ja toivo tulee nimenomaan yhdessä tekemisestä. Ollaan yhteyksissä, tehdään yhdessä jatkossakin.
Hyvää vappua kaikille!
Kiitos.
