Kategoria: Yleinen

Pankkien on tarjottava peruspankkipalveluja kaikille laillisesti ETA-valtiossa asuville kuluttaja-asiakkaille. Kokemusten ja selvitysten mukaan erityisesti Suomeen muuttavien pankkipalveluiden saamisessa on kuitenkin suuria haasteita. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa vaadin hallitukselta toimia peruspankkipalveluiden saatavuuden parantamiseksi. Koko kirjallinen kysymys on luettavissa alla ja eduskunnan nettisivuilla. Eduskunnan nettisivuille tulee myös myöhemmin ministerin vastaus kysymykseeni.

Tilanne on kohtuuton Suomeen muuttaville. Asioiden hoitaminen Suomessa ilman verkkopankkitunnuksia on käytännössä mahdotonta. Pankkipalveluiden rajaamisessa on kyse paitsi peruspalveluiden, myös osallistumisoikeuden rajoittamisesta. 

Peruspankkipalveluihin kuuluvat muun muassa perusmaksutili, sen maksukortti ja verkkopankkitunnukset. Finanssivalvonnan selvitys viime vuodelta paljastaa, että pankit ilmoittavat arvioivansa peruspankkipalveluiden tarjoamisen edellytyksiä eri tavoin.

Selvitysten ja kokemusten mukaan pankkien käytännöt vaihtelevat suuresti. Ulkomaalainen pankkitilin avaaja ei voi tietää millä kielillä saa palvelua, mitä dokumentteja peruspankkipalveluiden saamiseksi vaaditaan, kauan peruspankkipalveluiden saaminen kestää tai saako palveluita lainkaan. 

Tyypillinen viivästyminen aiheutuu esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakkaalla ei ole pankin itsensä määrittelemää hyväksyttävää henkilöllisyyden todentamisasiakirjaa. Pankkien vaatimukset ovat vaihtelevia ja usein tarpeettoman tiukkoja.

Osoitus turvapaikan tai tilapäisen suojelun hakemisesta tai vireillä oleva muu oleskelulupahakemus pitäisi riittää todistamaan, että henkilö asuu laillisesti ETA-maassa. Henkilöllisyyden todistamiseen on ehdotettu esimerkiksi kaikista turvapaikanhakijoista otettuja biometrisiä tunnisteita. Vain vahva sähköinen tunnistusväline vaatii suomalaisen henkilötunnuksen.

Ongelmat peruspankkipalveluiden saatavuudessa koskevat tietysti myös muuten heikommassa asemassa olevia, esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, vammaisia ja ikääntyneitä suomalaisia. Hallituksen tulisi selvittää tarvittavat lainsäädännölliset ja muut keinot pankkiasioinnin sujuvuuden parantamiseksi. 

Jättämäni kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

Kirjallinen kysymys peruspankkipalveluiden saatavuudesta

Eduskunnan puhemiehelle

Ulkomaalaisten asiakkaiden kokemusten mukaan heidän saamansa pankkipalvelut eivät Suomessa toimi tai toimivat kohtuuttomalla viiveellä. Viiveitä ja vaikeuksia on jo pankkitilin avaamisessa, mutta myös verkkopankkitunnusten käyttöönottamisessa. Samaan ovat kiinnittäneet huomiota muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriö, Yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä Finanssivalvonta.

Pankkipalveluiden rajaamisella rajoitetaan paitsi peruspalveluita, myös henkilöiden osallistumisoikeutta. Pankkien sähköinen tunnistautuminen on yleisin tunnistautumisväline muissakin kuin pankkipalveluissa. Ilman pankkitiliä ja verkkopankkitunnuksia asioiden hoitaminen Suomessa on käytännössä mahdotonta, totesi esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriö taustapaperissaan hallitusneuvotteluiden alla. Lainsäädännöstä huolimatta tunnistautuminen pankkipalveluihin ei edelleenkään ole kaikille mahdollista.

Edellisellä hallituskaudella tilannetta selvitettiin Valtiovarainministeriön ja pankkien valvonnasta vastaavan Finanssivalvonnan kanssa. Finanssivalvonta laati pankkipalveluiden rajoittamista koskevan teema-arvion, jonka osana tarkasteltiin myös pankkipalveluiden tarjoamista erilaisille Suomeen muuttaville ulkomaalaisten ryhmille. Selvityksen mukaan perusmaksutili ja siihen liittyvät vähimmäispalvelut ovat pääosin saatavilla, mutta palvelujen saatavuus usein viivästyy. Syiksi ehdotettiin muun muassa konttoriasioinnin pitkiä odotusaikoja tai epäselvyyksiä ja asiakkaiden heikkoa tiedonsaantia. Lakisääteinen 10 pankkipäivän enimmäiskäsittelyaika lasketaan vasta siitä ajankohdasta, kun pankki on vastaanottanut täydellisen hakemuksen. Kaikki viivästykset ja epäselvyydet vaaditussa dokumentaatiossa pidentävät todellista käsittelyaikaa. Käsittelyaikojen valvontaa ei tehdä välttämättä lainkaan. 

Pankeille antamissaan toimenpidesuosituksissa Finanssivalvonta korosti, että suomalainen henkilötunnus ei voi olla peruspankkipalveluiden edellytys. Luottolain mukaan pankkien on tarjottava peruspankkipalveluja yhdenvertaisesti asiakkaille, jotka asuvat laillisesti ETA-valtiossa. Kun nyt käytännöt vaihtelevat ja useat pankit edellyttävät esimerkiksi hyväksyttyä oleskelulupaa, tulisi Finanssivalvonnan mukaan osoitus turvapaikan tai tilapäisen suojelun hakemisesta tai vireillä oleva muu oleskelulupahakemus riittää todistamaan laillinen asuminen ETA-maassa. Niissäkin tapauksissa, joissa Suomeen muuttavan asumista ETA-maassa ei voida vielä todistaa, tulisi pankin oman harkintansa perusteella avata asiakkaalle pankkipalvelut, mikäli asiakkaan henkilöllisyys on selvillä ja muut rahanpesun estämistä koskevan sääntelyn velvoitteet pystytään täyttämään. Pankkien olisi lisäksi syytä seurata käsittelyaikojensa toteutumista ja tarjota asiakkaille kattavammin tietoa peruspankkipalveluihin liittyvistä käytännöistä. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan pankkien käytäntö noudattaa varsin tiukkoja linjauksia liittyen henkilön tunnistamiseen tuottaa ongelmia etenkin turvapaikanhakijoille, joilla ei usein ole realistista mahdollisuuttakaan esittää luotettavaa matkustusasiakirjaa. Turvapaikkaprosessi voi kestää jopa vuosia, jolloin henkilöt eivät saata odotusaikana saada edes perusmaksutiliä. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi silloin, kun henkilö on työssä ja palkanmaksu edellyttäisi pankkitiliä.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan verkkopankkitunnusten puuttuminen aiheuttaa eriarvoistavaa kohtelua ja hankaloittaa ulkomaalaisten Suomeen kotoutumista. Viime vuonna antamassaan lausunnossa valtuutettu huomauttaa, että sen käsityksen mukaan ei ole syytä sille, miksi esimerkiksi kaikista turvapaikanhakijoista otettuja biometrisiä tunnisteita ei voisi pitää riittävänä todennuksena henkilöllisyydestä pankkipalveluasiakkuutta avattaessa.

Haasteet pankkipalveluiden saavutettavuudessa ovat merkittävä este myös kansainvälisten osaajien houkuttelulle Suomeen. Esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriö on todennut, että kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi ja heidän Suomeen asettumisen helpottamiseksi keskeisten pankkipalveluiden tulisi olla helposti saatavissa. Korkeakoulut ovat raportoineet ulkomaisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilöstön pankkiasioinnin haasteista.

Pankkien harmaan talouden vastaisten riskinhallinnan toimien on oltava oikeasuhtaisia, ennustettavia ja läpinäkyviä. Nyt käytännöt palveluiden tarjoamisessa vaihtelevat merkittävästi pankeittain. Ulkomaalainen pankkitilin avaaja ei voi tietää millä kielillä saa palvelua, mitä dokumentteja peruspankkipalveluiden saamiseksi vaaditaan, kauan peruspankkipalveluiden saaminen kestää tai saako palveluita lainkaan. 

Peruspankkipalveluiden saatavuuden ongelmat koskevat tietysti myös esimerkiksi syrjäytyneitä, vammaisia ja ikääntyneitä suomalaisia. Pankkien aukioloajat, esteellisyys ja käytännöt ovat monelle palveluiden saamisen este. Arviolta yli miljoonalta suomalaiselta puuttuu voimassa oleva henkilöllisyystodistus, joka vaaditaan verkkopankkitunnuksien saamiseksi. 

Tarvittavat lainsäädännölliset ja muut keinot pankkiasioinnin sujuvuuden parantamiseksi tulisi selvittää.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on kohtuullinen kokonaisaika peruspankkipalveluiden odottamiselle?

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ulkomaalaisten asiakkaiden ja muiden ryhmien peruspankkipalveluiden saatavuuden ja sujuvuuden parantamiseksi?

Miten pankkien harmaan talouden vastaisten riskinhallinnan toimien oikeasuhtaisuutta, ennustettavuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan parantaa? 

Helsingissä 8.3.2024

Laura Meriluoto [vas]

Katson, että nyt tarvitaan poliittisia toimia pysyvän tulitauon aikaansaamiseksi Gazaan ja Israelin maahyökkäyksen estämiseksi Rafahiin. Puhuin Katseet Rafahiin! -mielenosoituksessa Kuopion torilla 2. maaliskuuta 2024. Koko puheeni on luettavissa alla.

Israelia tulisi painostaa tulitaukoon asettamalla sille sanktioita ja taloudellisia pakotteita. Myös Suomen asekauppaa Israelin kanssa on viimeistään nyt arvioitava uudelleen.

Vasemmistoliitto teki jo syksyllä hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten Suomi edistää tulitaukoa Gazaan. Lisäksi vasemmistoliiton kansanedustajat ovat kysyneet Suomen puolustusyhteistyöstä Israelin kanssa.

Helmikuussa kysyimme hallitukselta, milloin ja millä ehdoilla Suomi palauttaa tukensa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle.

Lainasin puheessaani YK:n pääsihteeri António Guterresia, joka on kuvaillut Gazaa “lasten hautausmaaksi”. Siviiliuhrien määrä on valtava ja kasvaa koko ajan. Noin 70 prosenttia kuolleista on naisia ja lapsia.

Mikään ei oikeuta tätä meneillään olevaa tuhoa. Hirmutekoihin vastaaminen moninkertaisilla hirmuteoilla ruokkii väkivallan ja koston kierrettä. Kansainvälinen yhteisö on tähän saakka epäonnistunut tuon kierteen katkaisemisessa, mutta toivoa ei saa menettää.

Olen huolissani myös siitä, minkälainen tulevaisuus odottaa eloon jääviä lapsia, jotka ovat nähneet ja kokeneet tämän kaiken.

Gazalaiset lapset, kuten kaikki muutkin, ansaitsevat rauhaa. Meillä suomalaisilla on kokemusta siitä, millaiset ylisukupolviset traumat sota aiheuttaa. Tiedämme jo nyt, että näiden hyökkäysten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Me vasemmistoliitossa jatkamme tinkimättömästi työtä rauhan eteen.

---

Puheeni mielenosoituksessa 2.3.2024

Hyvät kuulijat,

Sitä, mitä Gazassa tällä hetkellä tapahtuu, on vaikeaa kuvailla sanoin. On mahdotonta kuvitella, miltä tuntuu elää pommitusten keskellä vailla ruokaa, juomavettä, lääkkeitä, suojaa ja mahdollisuutta paeta. Miltä tuntuu pelätä oman ja perheenjäsentensä hengen puolesta. Miltä tuntuu syödä nälkään eläinten rehua, juoda janoon suolavettä tai pelätä ammutuksi tulemista, kun hakee perheelleen ruoka-apua.

YK:n pääsihteeri António Guterres on sanonut, että Gazasta on tullut “lasten hautausmaa”. Siviiliuhrien määrä on valtava ja kasvaa koko ajan. Jo yli 28 000 palestiinalaista on kuollut Israelin sotatoimien seurauksena, ja heistä noin 70 prosenttia on naisia ja lapsia.

Millainen tulevaisuus on niillä eloon jäävillä lapsilla, jotka ovat nähneet ja kokeneet tämän kaiken? Siis niillä lapsilla, jolla ei ole osaa eikä arpaa tässä vuosikymmeniä jatkuneessa konfliktissa? Meillä suomalaisilla on kokemusta siitä, millaiset ylisukupolviset traumat sota aiheuttaa. Tiedämme jo nyt, että näiden hyökkäysten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Yksikin siviiliuhri, yksikin kauhusta tärisevä lapsi on liikaa.

Hyvät kuulijat,

YK:n alainen kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on todennut, että kansanmurhan riski Gazassa on todellinen, ja myös velvoittanut Israelia ryhtymään toimenpiteisiin kansanmurhan estämiseksi.

Lisäksi tuomioistuin määräsi Israelin huolehtimaan siviilien suojelemisesta ja varmistamaan humanitaarisen avun perillepääsyn. Näyttää kuitenkin siltä, että Israel ei aio noudattaa tuomioistuimen määräyksiä.

Päätös asettaa myös muille YK:n joukkotuhontaa koskevan yleissopimuksen osapuolille velvollisuuden estää ja olla tukematta mahdollista kansanmurhaa. Tämä koskee siis myös Suomea.

Käsittämätöntä on se, että tämä päätös ei ole johtanut minkäänlaisiin muutoksiin useimpien maiden politiikassa Israelia kohtaan – ei myöskään Suomen.

Sen sijaan Israel on tehnyt ilmaiskuja Gazan eteläosassa sijaitsevaan Rafahiin, jonne arviolta yli 1,5 miljoonaa siviiliä on paennut sotatoimia. Israel myös suunnittelee alueelle laajaa maahyökkäystä, vaikka siviileillä ei ole mahdollisuutta paeta Rafahista minnekään.

Gazalaiset ovat paenneet juuri Rafahiin, koska sodan alussa Israel itse kehotti heitä evakuoitumaan sinne. Rafah on myös yksi viimeisistä Gazan alueista, jossa sairaalat, vesi- ja saniteettitilat toimivat vielä jonkin verran. Lisäksi suurin osa humanitaarisesta avusta kulkee Rafahin raja-aseman kautta.

Israelin hyökkäys Rafahiin on estettävä, sillä siitä seuraisi todennäköisesti tämän sodan tappavin ja tuhoisin konflikti.

Hyvät kuulijat,

On todella kohtuutonta, että Suomi ja monet muut maat ovat tässä katastrofaalisessa tilanteessa jäädyttäneet tukensa alueen tärkeimmältä avustusjärjestöltä UNRWA:lta järjestön muutamien työntekijöiden terrorismikytkösepäilyjen takia. 

UNRWA:n rooli Gazan humanitaarisen kriisin hätäavussa on todella keskeinen, sillä se on käytännössä ainoa alueella toimiva humanitaarinen järjestö, joka pystyy tarjoamaan laajamittaista apua alueella. Yli kahden miljoonan hädänalaisen palestiinalaisen kollektiivinen rankaiseminen muutaman ihmisen epäiltyjen rikosten vuoksi on kohtuutonta. Epäillyt kytkökset on tietenkin tutkittava, ja YK ryhtyikin välittömästi toimiin näiden kytköksistä epäiltyjen työntekijöiden suhteen.

YK:n pääsihteeri António Guterres on vedonnut maailman maihin, jotta ne jatkaisivat kriittisen tärkeää tukeaan, jota ilman UNRWA:n toimintaa joudutaan mahdollisesti jo pian ajamaan alas.

Hyvät kuulijat,

Nyt tarvitaan konkreettisia poliittisia toimia pysyvän tulitauon aikaansaamiseksi Gazaan ja Israelin maahyökkäyksen estämiseksi Rafahiin. 

Israelia tulisi painostaa tulitaukoon asettamalla sille sanktioita ja taloudellisia pakotteita. Myös Suomen viime vuosina tiivistynyttä asekauppaa Israelin kanssa on viimeistään nyt arvioitava uudelleen paitsi moraalisesta ja kansainvälispoliittisesta näkökulmasta myös kansainvälisen oikeuden kannalta. 

Olemme vasemmistoliitossa jättäneet syksyllä hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, että Suomen on edistettävä tulitaukoa Gazaan ja kysyneet esimerkiksi Suomen puolustusyhteistyöstä Israelin kanssa. Olemme helmikuussa kysyneet hallitukselta myös siitä, milloin ja millä ehdoilla Suomi palauttaa tukensa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle. 

Hyvät kuulijat,

Mikään ei oikeuta tätä meneillään olevaa tuhoa. Lasten ja muiden siviilien hätä on asia, jonka edessä emme saa ummistaa silmiämme, eikä tuo hätä lopu ilman tulitaukoa ja pysyvää rauhaa. Hirmutekoihin vastaaminen moninkertaisilla hirmuteoilla ruokkii sitä väkivallan ja koston kierrettä, jonka olemme nähneet jatkuvan jo aivan liian kauan. Kansainvälinen yhteisö on tähän saakka epäonnistunut tuon kierteen katkaisemisessa, mutta toivoa ei saa menettää. 

Gazalaiset lapset, kuten kaikki muutkin, ansaitsevat rauhan, ja siksi me olemme täällä tänään. Me vasemmistoliitossa jatkamme tinkimättömästi työtä rauhan eteen.

---

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen lastensuojelulain uudistamisesta.

Hallitus on luvannut uudistaa lastensuojelulainsäädännön. On
kuitenkin epäselvää, miten ja millä aikataululla uudistus toteutetaan, joten kysyn tätä kirjallisessa kysymyksessäni.

Lastensuojelun ongelmat johtuvat suurelta osin kuormituksesta, joka on seurausta muiden palveluiden pettämisestä. Monet sijoitetut, varsinkin teini-ikäiset, lapset tarvitsisivat joko mielenterveys- tai
päihdepalveluja tai molempia. Osa tarvitsisi näitä palveluita lastensuojelun lisäksi, osa sen sijasta.

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet ja ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa. Näistä 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut noin 30 vuotta. Kun vuonna 1990 sijoitettuna oli noin 6000 lasta ja nuorta, heitä oli vuonna 2020 noin 16 500. Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti.

Lasten määrän kasvu sijaishuollossa voi johtua toki osittain siitäkin, että tunnistamme lasten ja perheiden ongelmia entistä paremmin, mutta monet asiantuntijat pitävät tätä ennen kaikkea merkkinä
muiden palveluiden heikkoudesta. Tarvitsemme enemmän erityisesti teini-ikäisten lasten perheille tukea.

Lastensuojelun iso ongelma on resurssipula, mikä näkyy myös lastensuojelun piirissä olevien lasten arjessa. Resurssipula aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön suurta vaihtuvuutta ja kohtuutonta kuormitusta, riittämättömiä palveluita ja tiedonkulun ongelmia. Myös lastensuojelun valvontaan ja ohjaukseen
tarvitaan nykyistä selkeämmät kanavat. Lisäksi lasten ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksia pitää
vahvistaa sijaishuollon aikana.

Lastensuojelun roolia osana muuta palvelujärjestelmää tulee kirkastaa, jotta se voi paremmin keskittyä omaan tehtäväänsä. Lapsen oikeuksien asiantuntijoiden mukaan moneen kertaan muutettu ja tämän takia hajanainen ja vaikeaselkoinen lastensuojelulaki tarvitsee kokonaisuudistuksen. Sen valmistelu
aloitettiinkin viime hallituskaudella. Miten nykyinen hallitus aikoo vastata tähän tarpeeseen?

Tässä koko kirjallinen kysymys:

KIRJALLINEN KYSYMYS

LASTENSUOJELULAIN UUDISTAMISESTA       

Eduskunnan puhemiehelle

Petteri Orpon hallitusohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi on kirjaus, jonka mukaan hallitus uudistaa lastensuojelulainsäädännön. Kirjauksen mukaan uudistuksessa varmistetaan lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen rajoitustoimien käytön edellytyksiä selkeyttämällä. Hallitusohjelman mukaan lastensuojeluviranomaisilla ja sijaishuoltoyksiköillä on oltava aidot mahdollisuudet ja riittävät toimivaltuudet tehdä työtään. Hallitus lupaa edistää varhaista tukea, moniammatillista lapsiperhetyötä ja lastensuojelun avopalveluita painottavaa palvelurakennetta. 

Hallitus on myös alentanut lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa 25 vuodesta 23 ikävuoteen. Tämä ei vahvista lastensuojelua, päinvastoin. Jälkihuollon ikärajan tippuessa moni menettää oikeutensa yksilölliseen tukeen, mikä hankaloittaa jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevien nuorten opiskelua ja työllistymistä entisestään. Lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskeminen voidaan nähdä myös aikuistuvien nuorten perusoikeuksien heikennyksenä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö aloitti lastensuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelun keväällä 2022. Laki tarvitsee kokonaisuudistuksen, sillä se koetaan vaikeaselkoiseksi ja pirstaleiseksi. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lähes 30 kertaa muutetun ja repaleisen lastensuojelulain noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa. Lastensuojelulain kokonaisuudistus oli kantava teema lapsijärjestöjen ja muiden lapsen oikeuksien asiantuntijoiden hallitusohjelmatavoitteissa keväällä 2023. 

Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut noin 30 vuotta. Kun vuonna 1990 sijoitettuna oli noin 6000 lasta ja nuorta, heitä oli vuonna 2020 noin 16 500. Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti. Lasten huostaanotoissa on myös varsin paljon alueellista vaihtelua. 

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet. Professori Heikki Hiilamo kirjoitti Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle 2022, että ”Suomesta on vaikea löytää yhtään pahoinvointia kuvaavaa indikaattoria, joka olisi kohonnut yhtä johdonmukaisesti ja yhtä kauan talouslamoista ja nousukausista, globalisaatiosta ja digitalisaatiosta, tutkimuksesta ja kehittämistyöstä huolimatta.” Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa. Näistä 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon. 

Lastensuojelun kustannuksista puhuttaessa on huomioitava, että lastensuojelu on myös bisnestä. Kun kunnat ovat lopettaneet omia lastensuojelun sijaishuoltoyksiköitään, ulkomaalaisten pääomasijoittajien omistamat isot yritykset ovat vallanneet alaa sijaishuollossa. Yleishyödyllisten toimijoiden osuus on myös pienentynyt. Olemme tilanteessa, jossa pääomasijoittajien omistamat suuryritykset tekevät lastensuojelulla suuria voittoja veronmaksajien rahoilla. Samanaikaisesti perhetyö ja lastensuojelu kärsivät suuresta resurssipulasta. 

Monet sijoitetut, varsinkin teini-ikäiset, lapset tarvitsisivat pitkäjänteistä mielenterveys- ja/tai päihdepalvelua. Osa tarvitsisi näitä palveluita lastensuojelun lisäksi, osa sen sijasta. Tärkeää on myös lisätä lastensuojelun ja psykiatrian välistä yhteistyötä ja ryhtyä kehittämään yhteisiä toimintarakenteita ja tiloja lastensuojelua ja psykiatriaa tarvitsevia nuoria varten. Tässä yhteistyössä on huomioitava päihteitä runsaasti käyttävien nuorten tarpeet. Nuoret, joilla on hoidon tarvetta kaikilla näillä alueilla, ovat erityisen haastavassa tilanteessa. 

Myös neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja heidän perheensä tippuvat liian usein yhteiskunnan turvaverkoista läpi. Heillekin ainoa tarjottava tuki saattaa olla lastensuojelun sijaishuolto. Lastensuojelusta on siis tullut liian usein paikka, johon lapset ja nuoret joutuvat muiden palveluiden riittämättömyyden vuoksi. 

Lastensuojelulain uudistamista valmisteltaessa viime hallituskaudella selväksi tuli, että lastensuojelun rooli ja paikka osana palvelujärjestelmää tulee kirkastaa. Lastensuojelu ei voi vuodesta toiseen paikata muiden palveluiden riittämättömyyttä. Tämä heikentää lastensuojelun mahdollisuutta toteuttaa omaa tehtäväänsä.  Heikko palvelujärjestelmä, jossa palveluprosessit eivät jousta yksilöllisen tarpeen mukaan ja eri perheenjäsenten palvelut ovat pirstoutuneet monelle taholle, on iso ongelma lapsen oikeuksien toteutumiselle ja perheiden avun saamiselle ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Myös korona-aika kasasi ongelmia samoihin perheisiin, ja koronan jälkihoito on lasten ja perheiden palveluissa akuutti asia vielä pitkään. 

Lastensuojelun iso ongelma on resurssipula, mikä näkyy myös lastensuojelun piirissä olevien lasten arjessa. Resurssipula aiheuttaa esimerkiksi henkilöstön suurta vaihtuvuutta ja kohtuutonta kuormitusta, riittämättömiä palveluita ja tiedonkulun ongelmia. Myös lastensuojelun valvontaan ja ohjaukseen tarvitaan nykyistä selkeämmät kanavat. Lisäksi lasten ystävyyssuhteiden ylläpidon mahdollisuuksia pitää vahvistaa sijaishuollon aikana.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo uudistaa lastensuojelulakia, jotta lastensuojelun laajoihin ja vakaviin ongelmiin voidaan vastata niin, että lapset ja perheet saavat ajoissa ja nykyistä paremmin tarvitsemansa tuen ja avun ja

miten hallitus varmistaa riittävät resurssit lastensuojelulain ja siihen liittyvän lainsäädännön toimeenpanoon? 

Helsingissä 7.2.2024

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän esitys sairaalaverkoston karsimisesta on tyrmistyttävä. Suurin osa keskussairaaloista ja perusterveydenhuollon ympärivuorokautisista päivystyksistä esitetään lakkautettavaksi, minkä lisäksi esimerkiksi synnytyssairaaloiden määrää vähennettäisiin rajusti.

Pääministeri Orpo lupasi kesäkuussa 2023, etteivät hallitusohjelman sote-kirjaukset ole palvelujen karsintaa vaan, että asioita yritetään tehdä paremmin. Nyt ministeriö esittääkin historiallisen rajua peruspalveluiden alasajoa koko Suomessa. Pettääkö Orpo tässäkin asiassa lupauksensa?

Uudistuksen myötä Suomessa olisi nykyisen 15:n sijasta enää 5-8 keskussairaalaa, minkä lisäksi perusterveydenhuollon ympärivuorokautiset päivystykset lakkautettaisiin esimerkiksi Iisalmesta, Jämsästä, Kouvolasta, Pietarsaaresta, Raahesta, Raaseporista ja Varkaudesta.

Lähipalveluiden romuttaminen ei ole “paremmin tekemistä” vaan se tulee johtamaan kasvavaan alueellisen epätasa-arvoon ja hoitoon pääsyn vaikeutumiseen suuressa osassa Suomea. On käsittämätöntä, että hallitus kohdistaa rahoitusleikkauksia jo ennestään kriisissä oleviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Orpon hallitus tavoittelee erikoissairaanhoidon ja päivystysverkoston uudistamisella 100 miljoonan euron säästöjä vuoteen 2027 mennessä. Meriluoto pitää odotettuna, että “uudistamisella” tarkoitettiinkin tosiasiassa palveluiden alasajoa ja lakkauttamista seuraamuksista piittaamatta.

Synnytyssairaaloiden lakkauttaminen uhkaa lasten ja synnyttäjien terveyttä, kun sairaalan ulkopuolella tapahtuvat synnytykset lisääntyvät. Samalla jäljelle jäävien synnytysosastojen kuormitus kasvaisi entisestään kestämättömällä tavalla.

Kuten selvitykseen jätetyssä eriävässä mielipiteessä todetaan, ehdotuksen todelliset henkilöstö- ja talousvaikutukset ovat pimennossa. Vaikka keskittämispolitiikka ei tälläkään kertaa toisi todellisia säästöjä, tulee hallitus silti leikkaamaan hyvinvointialueiden rahoitusta, mikä johtaa jälleen uusiin säästötoimiin. Tämä kurjistamiskierre on saatava katkaistua.

Teini-ikäisten hyvinvoinnissa on paljon tekijöitä, jotka huolestuttavat. Näitä ovat esimerkiksi teini-ikäisten kiireelliset sijoitukset, jotka ovat olleet kasvussa. Monesti lastensuojelu joutuu ottamaan koppia nuorista, jotka eivät ole saaneet apua mielenterveysongelmiin ajoissa. Lastensuojelu ei kuitenkaan voi paikata näitä palveluja.

Suuri osa nuorista voi hyvin, mutta ongelmat kasaantuvat samoihin perheisiin.  Nuorten hyvinvoinnin eriytyminen on kriittinen kohta hallituksen politiikassa. Sen sijaan, että hallitus jatkaisi syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koronan jälkihoitoa, se on valinnut tien, joka tulee 1990-luvun laman oppien mukaan myös kalliiksi.

Hallitus tekee massiivisia leikkauksia sosiaaliturvaan. Tämä kiihdyttää kehitystä, jossa ongelmat kasaantuvat samoihin perheisiin. Leikkaukset vaikeuttavat myös ylisukupolviseen huono-osaisuuteen puuttumista, minkä pitäisi olla hyvinvointivaltiossa jokaiselle päättäjälle tärkeää.

Syksyllä 2023 oikeustieteilijät moittivat Hesarissa poikkeuksellisen kovasanaisesti hallituksen lainvalmistelua. Useiden samanaikaisten sosiaaliturvaleikkausten yhteisvaikutuksia erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien kannalta ei ole arvioitu. Kritiikkiä suunnattiin myös perustuslakivaliokuntaan. Vasemmistoliiton Anna Kontula esitti, että valiokunta yhdistäisi kolmen leikkausesityksen käsittelyn ja vaatisi ministeriöltä täydentävää selvitystä kokonaisvaikutuksista erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Helsingin Sanomien mukaan ehdotus kaatui hallituspuolueiden ja keskustan edustajien äänin.

On hyvä muistuttaa myös siitä, että lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja sosiaaliturvan leikkausten yhteisvaikutuksia lasten ja nuorten elämään on katsottava myös tästä näkökulmasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea välttämään sosiaaliturvaleikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin.

On arvioitu, että pelkästään yleisen asumistuen ja työttömyysturvan muutokset voivat leikata yksittäiseltä lapsiperheeltä satoja euroja kuukaudessa. Ja kyse on perheistä, joilla on ollut tiukkaa jo pitkään. Myös pienituloisten yksinhuoltajien jo valmiiksi vaikea tilanne heikkenee merkittävästi entisestään.

Mikä on hallituksen viesti pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä eläville nuorille? Vaikuttaa, että viesti on, että heistä ei välitetä. Yksinhuoltajissa on paljon töissä käyviä köyhiä, joiden tilannetta hallitus kiristää entisestään.

Jätin syyskuussa 2023 hallitukselle kirjallisen kysymyksen hallitusohjelmaan kirjatun vientivetoisen työmarkkinamallin vaikutuksista sukupuolten palkkaeroon, naisvaltaisten alojen työvoimapulaan ja suomalaisten työmarkkinoiden segregaation purkamiseen.

Vientivetoinen työmarkkinamalli tarkoittaa konkreettisesti sitä, että hallitus kieltää valtakunnansovittelijalta miesvaltaisten vientialojen tason ylittävät sovintoehdotukset. Tällaiset ratkaisut juurruttavat naisvaltaisten alojen aliarvostuksen ja palkkakuopan vielä entistä pahemmin osaksi suomalaisia työmarkkinoita ja muuta yhteiskuntaa.

Segregaatio, eli suomalaisten työmarkkinoiden vahva jakautuminen  mies- ja naisvaltaisiin aloihin, on pitkäaikainen ja sitkeä asia. Tällä on vaikutuksensa myös sukupuolten palkkaeroon.

Sukupuolivähemmistöjen tilanteesta ja sijoittumisesta työmarkkinoille ei ole tällä hetkellä saatavana työelämätilastoja.

Suomalaisten työmarkkinoiden jakautumista nais- ja miesvaltaisiin aloihin on hyvä entistä ponnekkaammin purkaa myös sen vuoksi, että monet naisvaltaiset alat, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, varhaiskasvatus ja ravintola-ala, kärsivät työntekijäpulasta. Mutta miten vientivetoinen työmarkkinamalli vaikuttaa tähän?

Segregaation purkaminen on esimerkiksi hallituksen samapalkkaisuusohjelman ja hallituksen samapalkkaisuustoimenpiteiden kokonaisarvioinnissa 2020-2023 arvioitu hankkeista tehokkaimmaksi ja vaikuttavimmaksi.

On tärkeä alleviivata sitäkin, että tasa-arvoinen palkkaus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus, jota jokaisen hallituksen on yksiselitteisesti velvollisuus aktiivisesti edistää.

Kirjallisen kysymyksen ja hallituksen vastauksen voit lukea täältä: http://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_106+2023.aspx

Jätin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vastalauseen hallituksen esitykseen vammaispalvelulain lykkäämisestä. Pidän käsittämättömänä sitä, että hallitus on ensitöikseen leikkaamassa juuri vammaispalveluista 36 miljoonaa euroa ja jättämässä monet vammaiset ja heidän perheensä epätietoisuuteen ja ilman tarvittavia palveluita.

Edellisen hallituksen säätämä vammaispalvelulaki oli historiallinen ja pitkään odotettu askel Suomen vammaispalveluiden korjaamiseksi, mutta nyt laki ollaan repimässä auki puhtaasti säästösyistä.

Viime viikolla perustuslakivaliokunta sai valmiiksi lausunnon, jossa edellytettiin painokkaasti lapsen oikeuksien huomioimista esityksen käsittelyssä. Lausunnon mukaan oli välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta selvittää, voiko lapsen oikeuksiin vaikuttavaa sääntely tulla voimaan vammaispalvelulain aikaisemmin kaavailtuna voimaantuloajankohtana.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on ollut surullista seurata miten hallituspuolueet runnovat leikkausesitystä läpi tällaista jopa perustuslakivaliokunnan kannasta piittaamatta. En koe, että olisimme saaneet kunnollisia perusteita sille, miksi edes lapsia koskevat säännökset eivät olisi voineet tulla aiemmin voimaan.

Lapsen elämässä yli vuoden lykkäys tarvittavaan tukeen ja palveluun voi jättää pysyvän jäljen kehitykseen ja koko loppuelämän hyvinvointiin. Vähimmäisvaatimus pitäisi olla, että kun eduskunnassa tehdään lapsen oikeuksiin vaikuttavia päätöksiä, ne tehdään huolella ja hyvää lainsäädäntötapaa noudattaen.

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen koulutusleikkauksista, joita hallitus kohdistaa vapaaseen sivistystyöhön.

Hallitus aikoo leikata 25 miljoonaa vapaan sivistystyön oppilaitoksilta, eli 14 prosenttia niiden rahoituksesta.

Vapaa sivistystyö on tärkeä ja suosittu osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ylläpitävät ihmisten toimintakykyä, mielenterveyttä sekä ehkäisevät syrjäytymistä. Eikö hallitusta kiinnosta nämä asiat? Ja miten ihmeessä vapaan sivistystyön oppilaitokset selviävät lakisääteisistä tehtävistään tällaisten leikkausten jälkeen?

Leikkaukset kolahtavat erityisen pahasti pienten paikkakuntien vapaan sivistystyön oppilaitoksiin, mikä kasvattaa alueellista eriarvoisuutta. Pienillä paikkakunnilla on jo valmiiksi vähemmän erilaisia palveluita kuin suurilla paikkakunnilla. Vapaa sivistystyö on siis monessa tapauksessa juuri harvaan asuttujen alueiden asukkaille tärkeää koulutuksen saavutettavuuden ja yhteisöllisyyden kannalta.

Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat Suomen suurimpia aikuiskoulutuksen toimijoita. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa koko ajan, kun työelämä muuttuu kiihtyvään tahtiin ja monen on päivitettävä osaamistaan. Myös lapset ja nuoret ovat vapaan sivistystyön piirissä.

Hallituksen koulutusleikkaukset kohdistuvat siis kaikkiin ikäluokkiin ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin, niin lapsiin, työssäkäyviin, työttömiin ja eläkeläisiin.

Elinikäisen oppimisen ja sen yhdenvertaisuuden kannalta on olennaista, että vapaan sivistystyön oppilaitokset tavoittavat tällä hetkellä hyvin muitakin kuin korkeakoulutettuja. Vapaan sivistystyön riittävä rahoitus on myös tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa.

Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on merkittävä rooli myös maahanmuuttajien kotouttamisessa. Koulutus on esimerkiksi kielikoulutusta sekä muuta työelämävalmiuksiin liittyvää koulutusta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa maahanmuuttajilla on myös hyvät mahdollisuudet tutustua muihin ihmisiin, mikä auttaa kotoutumisessa. Esimerkiksi kansalaisopistojen kurssit ovat hieno tapa edistää erilaisista taustoista tulevien ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Kysyn hallitukselta:

Miten hallitus arvioi vapaan sivistystyön koulutusleikkausten vaikutukset 1. elinikäiseen oppimiseen, 2. maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen, 3. lasten ja nuorten liikuntaan, 4. syrjäytymisen ehkäisemiseen, ja 5. eläkeläisten hyvinvointiin?

Ja

Miten hallitus turvaa vapaan sivistystyön kattavan ja monipuolisen oppilaitosten verkoston sekä niiden lakisääteisten tehtävien hoitamisen?

Helsingissä 13.9.2023 
Laura Meriluoto vas 

 KK 69/2023 vp (eduskunta.fi)

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta. Orpon hallitus leikkaa niiden rahoituksesta hallituskauden lopussa peräti 100 miljoonaa euroa. 

Tämä tarkoittaa sitä, että sote-järjestöjen tuesta lähtee joka neljäs euro. Kysyn hallitukselta, miten näiden leikkausten jälkeen turvataan ihmisarvoinen elämä niille, jotka saavat avun tällä hetkellä näiltä järjestöiltä.

Sote-järjestö tavoittavat paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. 

Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saada mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittäviä työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa.

Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi. 

Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen osuus sote-budjetista on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä. 

Hallitus ei arvosta tippaakaan järjestöjen tekemää työtä. Sote-järjestöt eivät suinkaan ole ainoita leikkauskohteita. Leikkausten kohteena on myös laaja joukko esimerkiksi rauhan-, luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjä. Voi sanoa, että hallitus hyökkää kansalaisyhteiskuntaa vastaan.

Alla kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

Kirjallinen kysymys

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Eri alojen järjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa on runsaat 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä (2020). Ne tavoittavat esimerkiksi paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt edistävät ja vahvistavat ihmisten hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä. Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saadaan mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittäviä työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät laajoille joukoille ja kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt siis sekä auttavat hyvin konkreettisella tasolla ihmisiä ratkomaan ongelmiaan että auttavat ehkäisemään niitä. Myös kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen rahoituksen osuus sote-budjetissa on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tekemä työ on kuitenkin tulevaisuudessa vaakalaudalla, koska Orpon hallitus aikoo leikata hallituskauden lopussa vuonna 2027 peräti 100 miljoonaa euroa niiden rahoituksesta. Tämä tehdään tilanteessa, jossa hallitus monella muullakin tavalla heikentää juuri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asiakkaiden asemaa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työ ei siis tule lähivuosina vähenemään, vaan päinvastoin. Tilanne on ennen kaikkea inhimillisesti kestämätön, mutta myös kallis ongelmien pahentuessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työn? Miten hallitus aikoo turvata ihmisarvoisen elämän niille, jotka tällä hetkellä saavat avun sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä?

Helsingissä 30.8.2023

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]

Hyvät kollegat, median edustajat ja seuraajat siellä linjojen päässä,

Saamieni viestien ja käymieni keskusteluiden perusteella olen joutunut huomaamaan, että ihmisiä pelottaa. Siis ihan oikeasti pelottaa. Maassa on nyt hallitus, joka vaikuttaa vieraantuneen täysin siitä todellisuudesta, jossa niin monet ihmiset Suomessa elävät.

Siitä todellisuudesta, kun et voi ostaa lapsillesi riittävästi ruokaa tai kouluvaatteita, syntymäpäivä- tai joululahjoista puhumattakaan. Siitä todellisuudesta, kun joudut valitsemaan, käytätkö viimeiset rahasi ruokaan, lääkkeisiin vai asuntosi lämmittämiseen. Siitä todellisuudesta, kun lähetät työhakemuksen toisensa perään ja joudut kerta toisensa jälkeen myös pettymään.

Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan niin kutsuttu vahva ja välittävä Suomi on sellainen, joka kurjistaa kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien asemaa.

Työttömyysturvaa heikennetään ja työttömien lapsiakin rangaistaan, kun työttömyysturvan lapsikorotukset poistetaan. Lääkkeiden hintaa nostetaan ja soten asiakasmaksuja korotetaan. Lastensuojelun jälkihuollosta säästäminen osuu sellaisiin nuoriin, joilla on jo muutenkin kaikkein heikoimmat lähtökohdat elämässään.

Massiiviset asumistukileikkaukset iskevät erityisesti opiskelijoihin, yksinhuoltajiin ja matalapalkka-aloilla työskenteleviin. Jopa toimeentulotuesta, yhteiskunnan viimesijaisesta turvaverkosta, leikataan.

Kun nämä leikkaukset usein vieläpä kasaantuvat samojen ihmisten harteille, on kurjistumisen kierre ilmeinen. Tämä kaikki kärjistää myös ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Välittämistä hallitus kohdistaa heille, joilla on jo entuudestaan enemmän. Rikkaiden veronkevennykset maksatetaan köyhimmillä.

Hallitus on tietoisesti irtaantunut pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa on vahva pyrkimys tasa-arvoon, pieniin tuloeroihin ja jaettuun turvallisuuden tunteeseen.

Tällainen niin kutsuttu vahva ja välittävä Suomi lisää eriarvoisuutta niin sosioekonomisesta kuin alueellisestakin näkökulmasta.

Tulen itse maan psyykkisesti ja fyysisesti sairastavimmalta alueelta Itä-Suomesta. Pelkään, että hallituksen suunnitelmat kurjistaa pienituloisten sairaiden asemaa ja samalla leikata sosiaali- ja terveyspalveluista iskevät todella pahasti juuri meihin. Tähän päälle kun tulevat vielä massiiviset leikkaukset sote-järjestöjen avustuksiin, on yhä useampi itäsuomalainen vaarassa syrjäytyä.

Pahoinvointi kasaantuu siis myös alueellisesti.

Marinin hallituksen toteuttamalla sote -uudistuksella on luotu pohja, jonka varaan meidän olisi aidosti mahdollista rakentaa aiempaa paljon paremmin toimivat ja tasa-arvoisemmat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sitä ei kuitenkaan voida tehdä ilman riittäviä resursseja ja pitkäjänteistä työtä. Me hyvinvointialueiden päättäjät olemme mahdottoman tehtävän edessä, jos meidän pitää nopealla aikataululla sekä säästää palveluista että parantaa niitä.

Suurena huolenaiheena on myös hallituksen valmistelemat työelämään liittyvät heikennykset, jotka tekevät työskentelystä naisvaltaisella sote-alalla aiempaa epävarmempaa.

Hyvät kuulijat,

vahvan ja välittävän hallituksen käsi yltää myös Suomen rajojen yli.

Maailman pakolaistilanne on tällä hetkellä historiallisen vakava ja Välimereen kuolee valtavasti turvaan pyrkiviä pakolaisia. Samalla vahvan ja välittävän Suomen hallitus aikoo puolittaa pakolaiskiintiön ja leikkaa kehitysyhteistyörahoista, mikä osuu pahasti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, erityisesti tyttöhin ja naisiin.

Suomessa paperittomilta evätään välttämätön, esimerkiksi raskauteen liittyvä terveydenhuolto ja kotoutumispalveluita heikennetään. Suomeen pakenemista ja kotoutumista sekä Suomessa pärjäämistä vaikeutetaan siis lukuisin toimenpitein.

Aikana, jona työperäistä maahanmuuttoa tulisi lisätä muun muassa hoivapalveluiden turvaamiseksi, lähettää hallitus rajojen ulkopuolelle vahvan viestin, että tänne ei kaivata uusia tulijoita. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että hallitus on tehnyt ideologisen valinnan: vahvoista välitetään ja heikompien ahdinkoa lisätään.

Valitettavasti joudun siis toteamaan, että ihmisten pelko on täysin aiheellista.