Kategoria: Yleinen

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta. Orpon hallitus leikkaa niiden rahoituksesta hallituskauden lopussa peräti 100 miljoonaa euroa. 

Tämä tarkoittaa sitä, että sote-järjestöjen tuesta lähtee joka neljäs euro. Kysyn hallitukselta, miten näiden leikkausten jälkeen turvataan ihmisarvoinen elämä niille, jotka saavat avun tällä hetkellä näiltä järjestöiltä.

Sote-järjestö tavoittavat paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. 

Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saada mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittäviä työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa.

Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi. 

Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen osuus sote-budjetista on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä. 

Hallitus ei arvosta tippaakaan järjestöjen tekemää työtä. Sote-järjestöt eivät suinkaan ole ainoita leikkauskohteita. Leikkausten kohteena on myös laaja joukko esimerkiksi rauhan-, luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjä. Voi sanoa, että hallitus hyökkää kansalaisyhteiskuntaa vastaan.

Alla kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

Kirjallinen kysymys

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Eri alojen järjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa on runsaat 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä (2020). Ne tavoittavat esimerkiksi paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt edistävät ja vahvistavat ihmisten hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä. Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saadaan mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta. 

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittäviä työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät laajoille joukoille ja kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt siis sekä auttavat hyvin konkreettisella tasolla ihmisiä ratkomaan ongelmiaan että auttavat ehkäisemään niitä. Myös kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen rahoituksen osuus sote-budjetissa on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tekemä työ on kuitenkin tulevaisuudessa vaakalaudalla, koska Orpon hallitus aikoo leikata hallituskauden lopussa vuonna 2027 peräti 100 miljoonaa euroa niiden rahoituksesta. Tämä tehdään tilanteessa, jossa hallitus monella muullakin tavalla heikentää juuri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asiakkaiden asemaa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työ ei siis tule lähivuosina vähenemään, vaan päinvastoin. Tilanne on ennen kaikkea inhimillisesti kestämätön, mutta myös kallis ongelmien pahentuessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työn? Miten hallitus aikoo turvata ihmisarvoisen elämän niille, jotka tällä hetkellä saavat avun sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä?

Helsingissä 30.8.2023

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Laura Meriluoto [vasemmistoliitto]

Hyvät kollegat, median edustajat ja seuraajat siellä linjojen päässä,

Saamieni viestien ja käymieni keskusteluiden perusteella olen joutunut huomaamaan, että ihmisiä pelottaa. Siis ihan oikeasti pelottaa. Maassa on nyt hallitus, joka vaikuttaa vieraantuneen täysin siitä todellisuudesta, jossa niin monet ihmiset Suomessa elävät.

Siitä todellisuudesta, kun et voi ostaa lapsillesi riittävästi ruokaa tai kouluvaatteita, syntymäpäivä- tai joululahjoista puhumattakaan. Siitä todellisuudesta, kun joudut valitsemaan, käytätkö viimeiset rahasi ruokaan, lääkkeisiin vai asuntosi lämmittämiseen. Siitä todellisuudesta, kun lähetät työhakemuksen toisensa perään ja joudut kerta toisensa jälkeen myös pettymään.

Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan niin kutsuttu vahva ja välittävä Suomi on sellainen, joka kurjistaa kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien asemaa.

Työttömyysturvaa heikennetään ja työttömien lapsiakin rangaistaan, kun työttömyysturvan lapsikorotukset poistetaan. Lääkkeiden hintaa nostetaan ja soten asiakasmaksuja korotetaan. Lastensuojelun jälkihuollosta säästäminen osuu sellaisiin nuoriin, joilla on jo muutenkin kaikkein heikoimmat lähtökohdat elämässään.

Massiiviset asumistukileikkaukset iskevät erityisesti opiskelijoihin, yksinhuoltajiin ja matalapalkka-aloilla työskenteleviin. Jopa toimeentulotuesta, yhteiskunnan viimesijaisesta turvaverkosta, leikataan.

Kun nämä leikkaukset usein vieläpä kasaantuvat samojen ihmisten harteille, on kurjistumisen kierre ilmeinen. Tämä kaikki kärjistää myös ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Välittämistä hallitus kohdistaa heille, joilla on jo entuudestaan enemmän. Rikkaiden veronkevennykset maksatetaan köyhimmillä.

Hallitus on tietoisesti irtaantunut pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa on vahva pyrkimys tasa-arvoon, pieniin tuloeroihin ja jaettuun turvallisuuden tunteeseen.

Tällainen niin kutsuttu vahva ja välittävä Suomi lisää eriarvoisuutta niin sosioekonomisesta kuin alueellisestakin näkökulmasta.

Tulen itse maan psyykkisesti ja fyysisesti sairastavimmalta alueelta Itä-Suomesta. Pelkään, että hallituksen suunnitelmat kurjistaa pienituloisten sairaiden asemaa ja samalla leikata sosiaali- ja terveyspalveluista iskevät todella pahasti juuri meihin. Tähän päälle kun tulevat vielä massiiviset leikkaukset sote-järjestöjen avustuksiin, on yhä useampi itäsuomalainen vaarassa syrjäytyä.

Pahoinvointi kasaantuu siis myös alueellisesti.

Marinin hallituksen toteuttamalla sote -uudistuksella on luotu pohja, jonka varaan meidän olisi aidosti mahdollista rakentaa aiempaa paljon paremmin toimivat ja tasa-arvoisemmat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sitä ei kuitenkaan voida tehdä ilman riittäviä resursseja ja pitkäjänteistä työtä. Me hyvinvointialueiden päättäjät olemme mahdottoman tehtävän edessä, jos meidän pitää nopealla aikataululla sekä säästää palveluista että parantaa niitä.

Suurena huolenaiheena on myös hallituksen valmistelemat työelämään liittyvät heikennykset, jotka tekevät työskentelystä naisvaltaisella sote-alalla aiempaa epävarmempaa.

Hyvät kuulijat,

vahvan ja välittävän hallituksen käsi yltää myös Suomen rajojen yli.

Maailman pakolaistilanne on tällä hetkellä historiallisen vakava ja Välimereen kuolee valtavasti turvaan pyrkiviä pakolaisia. Samalla vahvan ja välittävän Suomen hallitus aikoo puolittaa pakolaiskiintiön ja leikkaa kehitysyhteistyörahoista, mikä osuu pahasti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, erityisesti tyttöhin ja naisiin.

Suomessa paperittomilta evätään välttämätön, esimerkiksi raskauteen liittyvä terveydenhuolto ja kotoutumispalveluita heikennetään. Suomeen pakenemista ja kotoutumista sekä Suomessa pärjäämistä vaikeutetaan siis lukuisin toimenpitein.

Aikana, jona työperäistä maahanmuuttoa tulisi lisätä muun muassa hoivapalveluiden turvaamiseksi, lähettää hallitus rajojen ulkopuolelle vahvan viestin, että tänne ei kaivata uusia tulijoita. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että hallitus on tehnyt ideologisen valinnan: vahvoista välitetään ja heikompien ahdinkoa lisätään.

Valitettavasti joudun siis toteamaan, että ihmisten pelko on täysin aiheellista.

Arvoisa puhemies,

Millainen on vahva ja välittävä Suomi? Tämän hallitusohjelman mukaan sellainen, joka kurjistaa kaikkein heikoimpien asemaa kohdistaen leikkauksia muun muassa viimesijaiseen sosiaaliturvaan, asumistukeen ja työttömyysturvaan.

Vahvan ja välittävän Suomen hallitus tekee sairastamisesta kalliimpaa, työttömyydestä jopa aiempaa tuskallisempaa, työelämästä rankempaa ja opiskelusta kalliimpaa. Työttömiä kannustetaan kieltäytymään osa-aikaisesta työtä, ikään kuin kaikille olisi tarjolla kokoaikaisia työsuhteita, ja myös työttömien lapsia rangaistaan, kun työttömyysturvan lapsikorotukset poistetaan.

Suomi on toistuvasti saanut huomautuksia liian matalasta sosiaaliturvan tasosta. Marinin hallitus tekikin parannuksia useisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Tämän hallituksen suunta on täysin toisenlainen, eikä se näytä välittävän ihmisoikeuksista. On todella hälyttävää, että hallitus selvittää jopa mahdollisuutta viimesijaisen tuen, eli toimeentulotuen epäämiseen. Tässä tilanteessa toivon perustuslain pelastavan meidät tältä hallitukselta.

Näissä toimissa ei ilmeisesti ole lainkaan mietitty – tai haluttu miettiä – sitä, miten eri toimet kasaantuvat samoille ihmisille.

Esimerkiksi Soste on kuvannut kasaantumista hyvin näin: Helsingissä vuokralla asuvaan yksinhuoltajaan osuvat indeksijäädytykset, työttömyysturvan suojaosan ja lapsikorotusten poistaminen, asumistuen ja toimeentulotuen leikkaukset sekä asiakasmaksujen ja lääkkeiden hintojen nousu.

Todella vahvaa ja välittävää!

Arvoisa puhemies,

Jottei menisi liian synkäksi, täytyy todeta, että kyllähän tästä ohjelmasta aitoa välittämistäkin löytyy ihan roppakaupalla, vai pitäisikö sanoa miljoonakaupalla. Hallitus välittää hyvätuloisista ja hyvin pärjäävistä suomalaisista, rikkaista osakesäästäjistä ja sijoittajista. Syvä välittäminen rikkaasta väestönosasta näkyy esimerkiksi mittavina veronalennuksina varakkaille ja palvelusetelein rakennettavina terveysalveluiden ohituskaistoina maksukykyisille hyvinvointialueiden asukkaille. Eipä uskoisi, että hallituspuolueilla on mitään huolia valtiontaloudesta.

Onhan se selvää, että tällainen vahva ja välittävä Suomi lisää eriarvoisuutta. Enkä nyt puhu pelkästään sosioekonomisesta, vaan myös alueellisesta eriarvoisuudesta. Tulen itse maan sairastavimmalta alueelta Itä-Suomesta. Pelkään, että hallituksen suunnitelmat kurjistaa pienituloisten sairaiden asemaa ja samalla leikata sosiaali- ja terveyspalveluista iskevät todella pahasti juuri meihin.

Vahva ja välittä hallitus ei ilmeisesti halua pistää koko Suomea kuntoon, ei alueellisesti, ei sosioekonomisesti.

Arvoisa puhemies,

Vahvan ja välittävän hallituksen käsi yltää myös Suomen rajojen yli. Hallitus leikkaa roimasti kehitysyhteistyörahoja ja pakolaiskiintiötä sekä kiristää turvapaikkapolitiikkaa. Aikana, jona maahanmuuttoa tulisi lisätä muun muassa hoivapalveluiden turvaamiseksi, lähettää hallitus rajojen ulkopuolelle vahvan viestin, että tänne ei kaivata uusia tulijoita.

Ja nekin, jotka otetaan, eivät saa perhettään tänne tai ainakin se on hyvin vaikeaa. Ei ole liioittelua sanoa, että tietynlaista kolonialismia se on tämäkin, kun ihmiselle ei anneta oikeutta koko elämään, vaan hänestä halutaan vain hyötyä.

Tämän lisäksi paperittomilta evätään välttämätön, esimerkiksi raskauteen liittyvä terveydenhuolto ja kotoutumispalveluita heikennetään. Suomeen pakenemista ja kotoutumista sekä Suomessa pärjäämistä vaikeutetaan siis lukuisin toimenpitein. Vaikuttaa siltä, että hallitus ei halua ihmisten sitoutuvan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies,

Maailman pakolaistilanne on tällä hetkellä historiallisen vakava ja Välimereen kuolee valtavasti turvaan pyrkiviä pakolaisia. Samalla vahvan ja välittävän Suomen hallitus aikoo puolittaa pakolaiskiintiön.

Sen sijaan, että Suomi toimisi EU:ssa vahvasti sen puolesta, että lapset eivät huku Euroopan rajoilla, se kääntää selkänsä. Samalla se leikkaa kehitysyhteistyörahoista, mikä tietenkin osuu erittäin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, erityisesti tyttöhin ja naisiin. Ihmettelen, onko tämä tosiaan teille kokoomuksessa ja RKP:ssä täysin ok.

Itse voin ihan suoraan sanoa, että nyt hävettää olla suomalainen.

Dear friends,

I am Laura Meriluoto, Member of Parliament.

I thank you for inviting me to open this important event. I have a long experience of working in social organisations and homelessness is an issue I’ve given much energy in my own politics.

In Finland we can be proud of having the lowest homelessness rates in the EU. Homelessness is also decreasing in Finland in total, while elsewhere in Europe the situation is going in the opposite direction. 

That indicates we are clearly doing something right. 

The housing first model is one of the factors behind Finland’s progress towards a society in which everyone is housed.

After all, the housing first model is very simple and logical. It is based on the idea that a person in need of social support must first have a permanent place to live, after which other forms of support can be introduced.

Of course, we still have a lot to do and international cooperation is also important here. 

This is another reason why it is great that we are here today. 

In Finland, the majority of homeless people are men, but the proportion of women has increased. This is a trend we have seen elsewhere. 

Homelessness among gender and sexual minorities is more common in Finland than in most EU countries.

It is worrying that social workers report that the condition and situation of young homeless people has deteriorated.  The problems faced by homeless young people are also deeper and more complex. 

Homelessness statistics also do not identify all types of homelessness. A person may be registered with a relative, for example, but in practice is staying  on a sofa only temporarily. This is not living in your own home.

Homelessness also looks different in different parts of Finland. It is concentrated in large cities. 

The rise in long-term homelessness is also a cause for concern. This is also a regional issue. It has declined in many large cities in recent years. But in my home town of Kuopio, for example, it has increased. 

We still need more services targeted at different groups. For example, homelessness among women is associated with a lot of shame, trauma and violence. Fear often prevents women from seeking help. 

The corona pandemic worsened the situation of homeless people in many ways. We as political decision makers need more information on what kind of aftercare is needed. 

Dear friends,

We politicians must remember that homelessness is a social problem. We must not forget our responsibility and that the state has a duty to promote everyone’s right to housing.

Housing is a fundamental right and a home belongs to everyone. Let us continue to work together to make this a reality everywhere. 

I wish everyone an interesting seminar and good discussions. 

Thank you.

The seminar was organised by Vailla vakinaista asuntoa ry.

Stora Enso kertoi tänään suurista muutoksista, joiden seurauksena yhtiöstä katoaisi jopa yli tuhat työpaikkaa. Kotkasta Stora Enso sulkee Sunilan tehtaan, mikä tuli yllätyksenä koko kaupungille ja sen asukkaille. Kotkalainen tehdas työllistää noin 270 henkilöä. Tehtaan sulkeminen koskisi noin 250 työntekijää. 

Kuusankoskella kasvaneena olen nähnyt läheltä, millainen merkitys tehtaan sulkemisella on ihmisten hyvinvoinnin ja alueen elinvoiman kannalta. Toivon voimia kaikille niille perheille, joita tämä kriisi koskettaa.

Sunilan tehdas ei ole ensimmäinen viime vuosina tällä alueella suljettu tehdas. Tehtaiden lakkautukset näkyvät Kotkassa ja lähialueilla jo nyt pitkäaikaistyöttömyytenä.

Tulevalta hallitukselta odotan pikaisia Kotkan seudulle kohdennettuja tukitoimia ja myös Stora Enson on kannettava vastuunsa työntekijöiden muutosturvassa.

Esimerkiksi Anjalankosken paperitehtaalla Kouvolassa lakkautettiin juuri paperilinja. Sunilan tehdaskin on aiemmin ollut suurempi. Myös vuonna 2008 tapahtuneen Haminan Summan paperitehtaan lakkautuksen vaikutukset tuntuvat edelleen. 

Kaakkois-Suomi tarvitsee nyt todella tukitoimia, jotta työttömyys ei räjähdä käsiin. Viime aikoina työttömiin on kohdistunut puheissa keppiä niin oikeiston vihreästä kuin sinisestäkin siivestä. Hallitusneuvottelijoille haluan sanoa, että nyt ei ole aika leikata työttömien toimeentulosta. Talouskehityksen hidastuminen lisää työttömyyttä, eikä se ole työttömäksi jäävien vika.

Vasemmistoliiton mukaan työttömien asemaa on helpotettava. Opiskelun ja työnteon helpottaminen työttömyysturvalla on kaikkien etu. Keinoina ovat esimerkiksi työttömyysturvan suojaosan nostaminen sekä omaehtoisen ja tutkinto-opiskelun joustavoittaminen työttömyysaikana. 

Olen huolissani siitä, miten sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukselle käy hallitusneuvotteluissa. Vetoan hallitusneuvotteluissa oleviin puolueisiin, jotta järjestöjen rahoituksesta ei leikata. Viime vuonna järjestörahoitus päätettiin parlamentaarisesti siirtää valtion budjettiin, ja kaikki puolueet sopivat, että järjestöjen tuleva rahoitustaso säilyy.

Leikkaamalla sote-järjestöjen rahoituksesta tuleva hallitus leikkaisi muun muassa hyvinvoinnista, terveydestä, yhteisöllisyydestä, elinvoimasta sekä aktiivisuutta ja demokratiaa tukevasta toiminnasta. Se heikentäisi myös suomalaista vapaaehtoistyön kenttää.

Järjestöt ovat myös osa alueellista elinvoimaa. Ne työllistävät, kehittävät ja tuovat EU-rahoitusta alueelle.

Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Suhteessa sote-budjettiin ja järjestön tekemän työn hyötyihin, järjestöjen rahoituksen osuus on pieni. 

Minulla itselläni on pitkä kokemus sote-järjestöissä työskentelemisestä, joten tunnen kentän ja järjestöjen työn hyvin.

Keskustelin hiljattain nuorten parissa asunnottomuustyötä tekevän järjestöammattilaisen kanssa. Hänen tyypillinen asiakkaansa on mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva nuori, jolla alkavat laskut erääntyä ja muutenkin arjenhallinta heikentyä siten, että asunnottomuus uhkaa. Järjestötyöntekijä auttaa nuorta esimerkiksi rästimaksujen selvittelyssä ja viranomaisten kanssa asioinnissa.

Kyse on siis vaativasta asiakastyöstä, jossa ammattilaiselta vaaditaan kykyä auttaa erilaisia ihmisiä monenlaisissa arjen vaikeuksissa. Ymmärrys ja osaaminen esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista ovat tärkeitä. Järjestöt tavoittavat monesti ihmisiä, jotka jäävät virallisen palvelujärjestelmän ulkopuolelle.

Järjestöissä työtä pystytään tekemään joustavasti ja asiakkaiden luottamus on helpompi saavuttaa, kun ei edusteta mitään viranomaistahoa.

Vasemmistoliitossa lähdetään siitä, että kansalaisjärjestöt ovat osa toimivaa demokratiaa ja niiden toimintaedellytykset ja pitkäjänteinen rahoitus on turvattava. Esimerkiksi sote-järjestöjen asiakkaina on monesti ihmisiä, jotka ovat hyvin haavoittuvassa asemassa. Järjestöjen rahoituksen jatkuvuus on etenkin heille tärkeää.

Eduskunnan hallintovaliokunta kokousti tänään. Käsiteltävinä aiheena oli esimerkiksi EU:n ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin muuttaminen. Asiantuntijoita kuulimme mm. oikeus- ja sisäministeriöstä.

Olen saanut paljon kyselyjä siitä, miten eduskunnan valiokunnat toimivat. Heti alkuun voi sanoa, että valiokuntien työ on hyvin tärkeää, sillä eduskunnan päätökset valmistellaan valiokunnissa. Valiokuntien toimikausi on vaalikausi, eli neljä vuotta. Niiden kokoonpano vastaa eduskunnassa toimivien puolueiden voimasuhteita. Itse olen hallintovaliokunnassa vasemmistoliiton ainoa edustaja. 

Eduskunnassa on 16 pysyvää erikoisvaliokuntaa ja erityisesti EU-asioita koordinoiva suuri valiokunta. Pääsääntöisesti jokainen valiokunta käsittelee sitä vastaavan ministeriön hallinnonalaan kuuluvia asioita. Oma valiokuntani, hallintovaliokunta käsittelee siis pääsääntöisesti sisäministeriön hallinnonalaan kuuluvia asioita. Niitä ovat esimerkiksi valtion alue- ja paikallishallinto, alue- ja rakennepolitiikka, yleishallintoasiat, valtion henkilöstöpolitiikka, poliisi- ja pelastustoimi, onnettomuustutkinta, rajavartiolaitos, ulkomaalaisasiat sekä kunta- ja kirkollisasiat.

Valiokunnissa valmistellaan sekä mietintöjä että lausuntoja. Valiokuntien päätehtävä on tehdä oman hallinnonalaan liittyvistä asioista, esimerkiksi hallituksen esityksistä mietintöjä. Nämä mietinnöt toimivat käsittelyn pohjana eduskunnan täysistunnossa. Valiokunnat antavat myös lausuntoja toisten valiokuntien asioista, jos tämä nähdään käsiteltävän asian kannalta tärkeänä. 

Näin monesti onkin, sillä monet käsiteltävät asiat ovat tärkeitä usean hallinnonalan näkökulmasta, eikä elämä mahdu hallinnon rajoihin. Esimerkkinä voi mainita hallintovaliokunnan asioista vaikka maahanmuuttopolitiikan, joka on myös esimerkiksi tärkeä koulutuspoliittinen asia (kuuluu sivistysvaliokuntaan) ja työelämä- ja tasa-arvoasiakin (kuuluu työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan). Joissakin tapauksissa asia voidaan lähettää myös perustuslakivaliokuntaan, jos vaikka hallituksen esityksen perustuslaillisuus ja suhde kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin pitää arvioida. 

Valiokuntatyössä tärkeää ovat myös asiantuntijakuulemiset ja asiantuntijoiden antamat lausunnot. Näin eri alojen asiantuntijat pääsevät vaikuttamaan suoraan päätöksentekoon. Asiantuntijakuulemisten perusteella valiokunta muodostaa asiasta oman näkemyksensä ja laatii kannastaan mietinnön tai lausunnon lopullista päätöksentekoa varten. Valiokunta voi ehdottaa asian hyväksymistä sellaisenaan, esittää siihen muutoksia tai jopa sen hylkäämistä. 

Valiokunnissa valmistuvat mietinnöt eivät välttämättä myöskään ole aina yksimielisiä, vaan niihin voidaan valiokunnassa jättää myös vastalauseita. Lausuntoihin puolestaan voidaan jättää eriäviä mielipiteitä. Vastalauseet ja eriävät mielipiteet voivat olla jonkun puolueen edustajien omia tai useamman puolueen edustajien (esimerkiksi oppositiopuolueiden) yhteisiä. 

Valiokunnat järjestävät toisinaan myös julkisia kuulemisia, mutta yleensä valiokuntien kokoukset eivät ole julkisia. Jokaisen valiokunnan omilta nettisivuilta voi kuitenkin löytää paljon tietoa käsiteltävistä asioita sekä valmistuneista mietinnöistä ja lausunnoista. Jos jokin asia valiokuntatyössä mietityttää, aina kannattaa olla yhteydessä valiokunnan jäseniin. 

Attendo luopuu senioritalostaan Kuopiossa ja irtisanoi asunnoissa asuvien ikäihmisten vuokrasopimukset. Talo valmistui vasta kolme vuotta sitten. Omasta kodista luopuminen pakon edessä tuli asukkaille täytenä yllätyksenä. Attendo perustelee päätöstään sillä, että senioritalon asunnoilla ei ole tarpeeksi kysyntää.

Kodin pitäisi olla ennen kaikkea perusoikeus. Tässä tulee mielestäni hyvin esiin se, kuinka huonosti peruspalveluiden tuottaminen sopii yhteen bisneslogiikan kanssa. Attendon senioritalossa asuu ihmisiä, jotka ovat aiemmin saaneet häädön samasta syystä Mehiläisen senioritalosta. Tätäkö se on, kun markkinat hoitaa?

Attendo aikoo järjestää senioritalosta vapautuviin asuntoihin mielenterveyskuntoutujien tukipalveluita saadakseen parempaa tuottoa.

Kuinka luotettavan kuvan Attendo antaa itsestään? Entä jos mielenterveyskuntoutujien kohdalla ollaan muutaman vuoden päästä samassa tilanteessa? Kyse on hyvin haavoittuvassa asemassa olevista ihmistä. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että heidän, mutta myös ikäihmisten elämän perusedellytykset, kuten asuminen ovat varmalla ja pysyvällä pohjalla.

Haluan painottaa myös sitä, että yksityiset tuottajat asumispalveluissa itsessään eivät ole ongelma, ja niitä tulee varmasti aina olemaan. Mutta jos yrityksen toimintaa ohjaa lähinnä ahneus ja voitontavoittelu, se on etenkin ihmisten perusoikeuksiin liittyvissä palveluissa ongelma.

Meillä on myös pieniä yhteiskunnallisia yrityksiä ja järjestöjä, joiden päämääränä ei ole takoa mahdollisimman suuria voittoja sijoittajille, vaan taata asiakkaille hyvät peruspalvelut. Mutta kun erilaisten palveluiden tuottaminen keskittyy isoille yrityksille, pienien yritysten toiminta vaikeutuu. Mielestäni on tärkeää, että kilpailutuksissa myös nämä pienet ja paikalliset yritykset huomioidaan nykyistä paremmin.